Miksi täällä vängätään

Lasten paras. Yksinkertaisesti.

Kuka miehen ex vaimo viittii lähtä kasvattaa miehen nykyisen naisen lapsia??? Kyllä jokainen vanhempi hoitaa omat lapset.
Suomessa ei ole kuin yksi perhe jokaisella.

Kasvatusvastuu!!! kirjoitti:

Kuka miehen ex vaimo viittii lähtä kasvattaa miehen nykyisen naisen lapsia??? Kyllä jokainen vanhempi hoitaa omat lapset.
Suomessa ei ole kuin yksi perhe jokaisella.

Meillä molemmilla entisistä suhteista lapsia.
Kaikkia katson ylpeydellä nyt kun nuoria aikuisia.
Emme sydänystäviä rakkani eksän kanssa mutta siittä ollaan nämä vuodet oltu samaa mieltä että lasten paras ensiksi.
Oman eksäni kanssa en puheväleissä siinä tapahtui niin paljon ja vaikeita asioita ennen eroa ja vielä eron jälkeenkin etten varmaan ikinä pysty.
Mutta lapsille en silti ikinä häntä ole haukkunut ja nykyinen mieheni pärjää hänen kanssaan joten he kautta aikojen (siittä asti kun hän kuvioihin tuli) hoitanut lapsia koskevat asiat ja se sopinut myös minun eksälle.
Yhdessä ollaan lapset kasvatettu, ja yhdessä nyt hoivaamme jo ensimmäisiä ihania lapsenlapsia.
kaikki nuoret tasapainoisia tunteistaan puhuvia ihania yksilöitä jotka turvassa ja huolehtivassa rakastavassa silti rajojen mukaisessa ympäristössä kasvanut.
Jos jotkut ei tähän aikuisena pysty vaan yrittää "piilotella" lapset totuudelta joka siis on että vanhemmat eronnut ja perhe laajentunut niin se hänen häpeänsä. Me emme omista avoimista ja erilaisuuksia hyväksyvästä suvaitsevasta elämästämme suostu häpeämään.
Ja suosittelemme kyllä avointa tapaa muillekkin koska lopputulos alkuongelmista huolimatta mahtava.

viitsin. kirjoitti:

Meillä molemmilla entisistä suhteista lapsia.
Kaikkia katson ylpeydellä nyt kun nuoria aikuisia.
Emme sydänystäviä rakkani eksän kanssa mutta siittä ollaan nämä vuodet oltu samaa mieltä että lasten paras ensiksi.
Oman eksäni kanssa en puheväleissä siinä tapahtui niin paljon ja vaikeita asioita ennen eroa ja vielä eron jälkeenkin etten varmaan ikinä pysty.
Mutta lapsille en silti ikinä häntä ole haukkunut ja nykyinen mieheni pärjää hänen kanssaan joten he kautta aikojen (siittä asti kun hän kuvioihin tuli) hoitanut lapsia koskevat asiat ja se sopinut myös minun eksälle.
Yhdessä ollaan lapset kasvatettu, ja yhdessä nyt hoivaamme jo ensimmäisiä ihania lapsenlapsia.
kaikki nuoret tasapainoisia tunteistaan puhuvia ihania yksilöitä jotka turvassa ja huolehtivassa rakastavassa silti rajojen mukaisessa ympäristössä kasvanut.
Jos jotkut ei tähän aikuisena pysty vaan yrittää "piilotella" lapset totuudelta joka siis on että vanhemmat eronnut ja perhe laajentunut niin se hänen häpeänsä. Me emme omista avoimista ja erilaisuuksia hyväksyvästä suvaitsevasta elämästämme suostu häpeämään.
Ja suosittelemme kyllä avointa tapaa muillekkin koska lopputulos alkuongelmista huolimatta mahtava.

suomessa siis meidän kaltaisia joilla yksi mutta ah niin laaja perhe ,
johon siis kuuluu lasten ja eksien ja nyksien lisäksi vielä kaikki ex ja nykyiset anopit ja appiukot ym, ym ei ole edes tilaa listata kaikkia rakkaita läheisiä.
Ihmisten vaan pitää osata käyttäytyä.
Sellaisen kasvatuksen minä perusperheessäni sain ja onneksi kaikki laajassakin perheessäni samaa mieltä.
Ja näin kasvatamme lapsiammekin, ketään ei saa tuomita.
Emme vähättele perusperhettä mutta emme myöskään pidä vähempi arvoisena ihmisiä oli heidän perhemuoto sitten mikä muu tahansa .
Enkä voi ymmärtää ihmistä joka näiden perusteella toisia tuomitsee. Sen on pakko olla oman huonon itsetunnon merkki että pelkää kaikkea ulkopuolista ja erilaista.
Rakastakaa toisianne niin elämä kevenee.

yks... kirjoitti:

Lasten paras. Yksinkertaisesti.

on aina aikuisen mielestä juuri se paras joka sattuu hänen suunnitelmiinsa sopimaan. Siksi kai expuolisot riitelevät, kun ovat tästä lasten parhaasta eri mieltä. Sitä aina sovelletaan sen mukaan miten itse haluaa.

viitsin. kirjoitti:

Meillä molemmilla entisistä suhteista lapsia.
Kaikkia katson ylpeydellä nyt kun nuoria aikuisia.
Emme sydänystäviä rakkani eksän kanssa mutta siittä ollaan nämä vuodet oltu samaa mieltä että lasten paras ensiksi.
Oman eksäni kanssa en puheväleissä siinä tapahtui niin paljon ja vaikeita asioita ennen eroa ja vielä eron jälkeenkin etten varmaan ikinä pysty.
Mutta lapsille en silti ikinä häntä ole haukkunut ja nykyinen mieheni pärjää hänen kanssaan joten he kautta aikojen (siittä asti kun hän kuvioihin tuli) hoitanut lapsia koskevat asiat ja se sopinut myös minun eksälle.
Yhdessä ollaan lapset kasvatettu, ja yhdessä nyt hoivaamme jo ensimmäisiä ihania lapsenlapsia.
kaikki nuoret tasapainoisia tunteistaan puhuvia ihania yksilöitä jotka turvassa ja huolehtivassa rakastavassa silti rajojen mukaisessa ympäristössä kasvanut.
Jos jotkut ei tähän aikuisena pysty vaan yrittää "piilotella" lapset totuudelta joka siis on että vanhemmat eronnut ja perhe laajentunut niin se hänen häpeänsä. Me emme omista avoimista ja erilaisuuksia hyväksyvästä suvaitsevasta elämästämme suostu häpeämään.
Ja suosittelemme kyllä avointa tapaa muillekkin koska lopputulos alkuongelmista huolimatta mahtava.

Olen samaa mieltä kanssasi. Meillä on molempien lapsia samassa taloudessa ja eihän se elämä aina ole ruusuilla tanssimista 5 murrosikäisen kanssa, mutta alku vaikeuksien jälkeen on paljon kivaa ja kaunista tapahtunut. Onhan se lapsillekin melkoinen stressi, kun lykätään yhteen lähes outojen ihmisten kanssa, joilla on varmasti erilaiset tavat ollut omassa perheessään. Mutta näistä asioista pääsee eteenpäin puhumalla. nauramalla ja itkemällä. Alku aina hankalaa ... jne. Periksi on joutunut jokainen antamaan vuorollaan, myös vanhemmat, jos perustelut on nuorilta ollut tarpeeksi hyvät. Parempi laiha sopu kuin lihava riita perheen ja suvun kesken. Kasvatusvastuu on kuitenkin kaikilla aikuisille, jotka lasten kanssa ovat.

Minulla on elämässäni ollut yksi äiti, en tunne ketään toista äitiä. Naapurin tädit olivat tätetjä, oli kummitätejä, enoja, setiä ym pilvin pimein, mutta yhtään puolikasta äitiä en ole tavannut.

Minunkaan lapsilla ei ole kuin minä, yksi äiti. Meillä ei ole koskaan hyörinyt kahta äitiä tässä huushollissa.

Lapsettomat naiset, joilla ei ole omia lapsia, onko ne niitä jotka leikkivät äitiä ja perhettä toisten ja naapureiden lapsilla? Onko lapsen nukkeleikit jääneet väliin?

Jotenkin niin teennäistä tämä hössätys että ihmisellä on sata perhettä ja sata äitä ja sata isää....

Ei mitään havaintoa kirjoitti:

Minulla on elämässäni ollut yksi äiti, en tunne ketään toista äitiä. Naapurin tädit olivat tätetjä, oli kummitätejä, enoja, setiä ym pilvin pimein, mutta yhtään puolikasta äitiä en ole tavannut.

Minunkaan lapsilla ei ole kuin minä, yksi äiti. Meillä ei ole koskaan hyörinyt kahta äitiä tässä huushollissa.

Lapsettomat naiset, joilla ei ole omia lapsia, onko ne niitä jotka leikkivät äitiä ja perhettä toisten ja naapureiden lapsilla? Onko lapsen nukkeleikit jääneet väliin?

Jotenkin niin teennäistä tämä hössätys että ihmisellä on sata perhettä ja sata äitä ja sata isää....

lapsen perheessä siis se puoli jossa äiti asuu ja se jossa isä asuu. äidillä tietty vaan se oma perhe ja isällä oma he ei kuulu toisiinsa mutta lapsella oikeus molempiin.
Vaikka äitipuolta paljon käytetään niin se ei meidän laajassa perheessä ole ollut käytössä oleva ilmaisu ja sitä en siis tarkoita, meillä kyllä ihan perheessä monta kasvattajaa. äiti ja isä kutsutaan näin, muut etunimellä.
Mummoja kyllä useampi mutta ei puoliteltu olla niistä yhtäkään.

Haluan kyllä vielä korjata että tuttuni esm.adoptoinut tytön jolla synnyttänyt äiti kuollut isästä ei tietoa he kuitenkin lapsen äiti ja isä mutta hän siis vauvana tullut tuttava perheeseen ja he myös äiti ja isä , vaikaa biologisessa mielessä niin ei olisikaan joten vaikka sinulla ollut vain yksi (ole onnellinen siittä yhdestä) niin kaikilla ei näin ole
Siksi kysyn mikä sinä olet heidän äityyttä ja isyyttä vähksymään?
Astut aika isoihin saappaisiin jos näin teet.

Ja vielä me ei leikitä mitään meillä laaja perhe jossa kaikki otetaan huomioon ja se ei mielestäni mitenkään sinulta pois.
Ja aika lapsellista toi sata äitiä sata isää kommentti, mielestäni kuka tässä ketjussa on puhunut sadasta äidistä?

puolesta kirjoitti:

lapsen perheessä siis se puoli jossa äiti asuu ja se jossa isä asuu. äidillä tietty vaan se oma perhe ja isällä oma he ei kuulu toisiinsa mutta lapsella oikeus molempiin.
Vaikka äitipuolta paljon käytetään niin se ei meidän laajassa perheessä ole ollut käytössä oleva ilmaisu ja sitä en siis tarkoita, meillä kyllä ihan perheessä monta kasvattajaa. äiti ja isä kutsutaan näin, muut etunimellä.
Mummoja kyllä useampi mutta ei puoliteltu olla niistä yhtäkään.

Haluan kyllä vielä korjata että tuttuni esm.adoptoinut tytön jolla synnyttänyt äiti kuollut isästä ei tietoa he kuitenkin lapsen äiti ja isä mutta hän siis vauvana tullut tuttava perheeseen ja he myös äiti ja isä , vaikaa biologisessa mielessä niin ei olisikaan joten vaikka sinulla ollut vain yksi (ole onnellinen siittä yhdestä) niin kaikilla ei näin ole
Siksi kysyn mikä sinä olet heidän äityyttä ja isyyttä vähksymään?
Astut aika isoihin saappaisiin jos näin teet.

Ja vielä me ei leikitä mitään meillä laaja perhe jossa kaikki otetaan huomioon ja se ei mielestäni mitenkään sinulta pois.
Ja aika lapsellista toi sata äitiä sata isää kommentti, mielestäni kuka tässä ketjussa on puhunut sadasta äidistä?

näkyny, meillä siis ei ole puolikkaita äitejä. On vain tämä kokonainen äiti eli minä.

Ei kyllä ole heihin tarvettakaan. Kotiapulaista en ole koskaan käyttänyt, ja siihen ne varmaan on tarkoitettukin.

Exä asuu yksin, eikä hälläkään ole puolikkaita ollut. Jos ei komeroon ole piilottanut, kun minä ja lapset kylässä siellä käymme.

Kuinka monta kasvattajaa sinä lapsillesi tarvit? Mulla on viisi lasta, ja olen pärjännyt yksin jo monta vuotta. Miehen kanssa oli helpompaa kahden,mutta käy tämä yksinkin.
Miten selviitte jos jokaisella kasvattajalla on eri näkemys kaikista asioista? Meneekö lapsi sekaisin vai hammasta purren tekee niinkuin 6 kasvattajaa sanoo???
Ai hurjaa ai hurjaa!!
Miksi teet lapsia, jos et selvii kasvatuksesta yksin, vaan tarviit monta apuria???

Ei ole sellaistakaan meillä kirjoitti:

näkyny, meillä siis ei ole puolikkaita äitejä. On vain tämä kokonainen äiti eli minä.

Ei kyllä ole heihin tarvettakaan. Kotiapulaista en ole koskaan käyttänyt, ja siihen ne varmaan on tarkoitettukin.

Exä asuu yksin, eikä hälläkään ole puolikkaita ollut. Jos ei komeroon ole piilottanut, kun minä ja lapset kylässä siellä käymme.

Kuinka monta kasvattajaa sinä lapsillesi tarvit? Mulla on viisi lasta, ja olen pärjännyt yksin jo monta vuotta. Miehen kanssa oli helpompaa kahden,mutta käy tämä yksinkin.
Miten selviitte jos jokaisella kasvattajalla on eri näkemys kaikista asioista? Meneekö lapsi sekaisin vai hammasta purren tekee niinkuin 6 kasvattajaa sanoo???
Ai hurjaa ai hurjaa!!
Miksi teet lapsia, jos et selvii kasvatuksesta yksin, vaan tarviit monta apuria???

erityinen syy olla minulle noin ilkeä?
Et tunne minua ja siksi hyökkäyksesi uskomaton,
etkä vastannut hteenkään kysymykseen mutta ehkä se sinun tapa keskustella että ohitat kaikki muut,

Minä en tarvitse välttämättä useampaa kasvattajaa,
mutta onneksi lapsiemme ympärillä monta aikuista jotka heitä rakastavat ja he ihan tasapainoisia hyvin elämässä pärjääviä nuoria joten ei ole mennyt sekaisin vaikka on kuunnellut ja tavannut lapsena enemmän aikuisia kuinsen yhden ja ainoan "oikean"
Kuten kerroin me molemmat eronneita joilla edellisistä liitosta lapsia.
Meillä oli valtava onni että saimme tavata toisemme ja vieläkin 15 v jälkeen aamulla kun ennen kukonlaulua joudumme töihin nousemaan valtaaa minut valtava onnen tunne kun hän minut syliinsä kaappaa ja huomenet toivottaa, ja ihana kun hän sanoo että ihanaa viettää elämä ihmisen kanssa johon rakastuu uudestaan ja uudestaan.
Ja toistan vieläkin vaikka lukutaitosi hieman ruostunut en ole puolikas mieheni lapsille mutta kasvattanut heitä olen.
En ole koskaan ottanut äidin asemaa heidän elämässä koska heillä hyvä ja järkevä äiti ihan omasta takaa, mutta läheisen suhteemme takia olen kyllä siis heitä kasvattanut.
Ja itse asiassa olen kasvattanut myös naapurin lapsia koska meillä iso piha jossa oma leikkipuisto ja lähistön lapset saavat siellä leikkiä mutta jos huomaan että ei osata käyttäytyä esm haukutaan ja ilkeillään muille (kuulostaako tutulta)niin kyllä puutun asiaan enkä häpeä sitä pätkääkään.
Ilmoitan myös jos toistuvaa lapsen vanhemille.
Ja en oikein usko että ihan itse lapsesi olet kasvattanut , eikö he ollut ikinä kerhossa päiväkodissa koulussa tai vastaavassa.
Jos ihan kotona piilossa olet pitänyt niin mahtaa olla hyvin kasvatettuja. Etenkinjos äidin asenne on muita, tuntemattomiakin, tuomitseva.

sinulla joku kirjoitti:

erityinen syy olla minulle noin ilkeä?
Et tunne minua ja siksi hyökkäyksesi uskomaton,
etkä vastannut hteenkään kysymykseen mutta ehkä se sinun tapa keskustella että ohitat kaikki muut,

Minä en tarvitse välttämättä useampaa kasvattajaa,
mutta onneksi lapsiemme ympärillä monta aikuista jotka heitä rakastavat ja he ihan tasapainoisia hyvin elämässä pärjääviä nuoria joten ei ole mennyt sekaisin vaikka on kuunnellut ja tavannut lapsena enemmän aikuisia kuinsen yhden ja ainoan "oikean"
Kuten kerroin me molemmat eronneita joilla edellisistä liitosta lapsia.
Meillä oli valtava onni että saimme tavata toisemme ja vieläkin 15 v jälkeen aamulla kun ennen kukonlaulua joudumme töihin nousemaan valtaaa minut valtava onnen tunne kun hän minut syliinsä kaappaa ja huomenet toivottaa, ja ihana kun hän sanoo että ihanaa viettää elämä ihmisen kanssa johon rakastuu uudestaan ja uudestaan.
Ja toistan vieläkin vaikka lukutaitosi hieman ruostunut en ole puolikas mieheni lapsille mutta kasvattanut heitä olen.
En ole koskaan ottanut äidin asemaa heidän elämässä koska heillä hyvä ja järkevä äiti ihan omasta takaa, mutta läheisen suhteemme takia olen kyllä siis heitä kasvattanut.
Ja itse asiassa olen kasvattanut myös naapurin lapsia koska meillä iso piha jossa oma leikkipuisto ja lähistön lapset saavat siellä leikkiä mutta jos huomaan että ei osata käyttäytyä esm haukutaan ja ilkeillään muille (kuulostaako tutulta)niin kyllä puutun asiaan enkä häpeä sitä pätkääkään.
Ilmoitan myös jos toistuvaa lapsen vanhemille.
Ja en oikein usko että ihan itse lapsesi olet kasvattanut , eikö he ollut ikinä kerhossa päiväkodissa koulussa tai vastaavassa.
Jos ihan kotona piilossa olet pitänyt niin mahtaa olla hyvin kasvatettuja. Etenkinjos äidin asenne on muita, tuntemattomiakin, tuomitseva.

kateellinen kaikille onnellisille ihmisille, varsinkin naisille.
Kateellisena kuuntelen heidän ja teidän tarinoita rakkaudesta, välittämisestä ja uusperheestä. Haluaisin samaa itsellenikin.

Olen katkera vanhapiika-äiti, jota kukaan mies ei rakasta.

Minulla on vain netti, aamunlehti ja aikuiset lapset, jotka hekäään ei enään kotona paljoa käy.

Siksi ilkeilen ja siksi mollaan teitä muita.
Antakaa anteeksi ja ymmärtäkää minua ihmispoloa!

kun heillä ei ole lapsia? Tai isät äitien palstalla, kun he eivät ole äitejä?

äitien palstalla kirjoitti:

kun heillä ei ole lapsia? Tai isät äitien palstalla, kun he eivät ole äitejä?

isäksi ja äidiksi tulo voi olla suunnitelmissa tai ainakin häämöttää tulevaisuudessa joko omia tai adoptoimalla,mutta jos noin negatiivinen asenne uusperheeseen niin tuskin ikinä sellaista perustaa.
joten jos sitten osaisit vastata kysymykseen muulla kun vastakysymyksellä, aikuiset tasapainoiset ihmiset yleensä osaa.
Voin vielä tarkentaa yllä olevan kyselijän kysymystä omalla, onko ainoa tarkoitus haukkua muita? Ja jos on niin helpottako jotenkin tuskaa?
Minullakaan vielä ei uusperhettä ole, eksälläni kyllä ja minäkin vihdoin vuosien yksinolon jälkeen tavannut ihanan miehen ,kuitenkin vasta seurusteluvaiheessa tämä meidän juttu joten kumpikaan ei vielä toistemme lapsia ole tavannut mutta sitä ei ikinä tiedä mihin tämä johtaa.
Siinä syy miksi minua nämä sivut ja muiden kokemukset kiinnostaa.