Ruumiin kulttuurissa

Tuon Ugin haastattelun olinkin jo ajatellut katsoa, nyt sekin sit löytyi.

Tänne perukoille tuo "alan" aikakauslehti ehtii vasta nyt myöhemmin...

Aina monenlaista uutta mielenkiintoista tutkailtavaa pidemmäksi aikaa. www....

Surullinen uutinen oli lukea Muder One kirjakaupan lopettamisesta. Itselle se oli pyhiinvaelluskohteen kaltainen, kun sinne joskus hyvin harvoin pääsi. Pari umpivanhentunutta valokuvaa jäi itse kaupasta muistoksi, mutta hyvä että ne. Nettikauppa syönyt asiakkaat...www... (vaikka netistä on kaiketi tilattu perinteisiä kirjoja). Irlannissa tiedän yhden murder-kirjakaupan, onkohan niitä pohjoismaissa? Lähellä tätä auvoista kotimaata?

Sanomalehdethän ne aina ovat lujia uskossaan, että netti ei heitä uhkaa. Eikä ole kai pahemmin uhannutkaan. Dekkareilleko on käymässä toisin? Onpa surullista, jos tulevaisuudessa dekkareita luetaan ruudulta tai kämmenlukukoneelta. Eihän sen viihtyisämpää olekaan, kuin aitoja dekkareita ja muita kirjoja pursuava huusholli.www...

***

Marklundin ja Pattersonin yhteisprojekti mietityttää. Mistähän kummasta tuommoinenkin saa alkunsa? Ei rahan tai maineen puute tuntuisi ainakaan takana olevan? Kaksi niin hirveän epätasaista. Mikähän lopputulos tuosta tulee...? Toinen jämy ja hyvä ja toinen on aina kuin Tenoxin per sivu siemaisisi. Vai kirjoittajaduoko on uusin megatrendi? Itse en muista lukeneeni kuin kolmelta tekijäparilta duo-kirjoja aiemmin. Mitenkähän paljon niin oikein on olemassa?

****

Ja lopuksi pieni kommentti Jouko Raivion Oplev ohjauksen arviosta. Nauroin makeasti ja hyväntahoisesti ääneen niitä rikoksen sukupuolivalistuneita artefaktaviittauksia. Arvostelun huumori kyllä puree :)! Raivio kehui elokuvan esillepanoa ja minä juuri, että kuva tunki muutaman kymmenen senttiä liian lähelle. Niin se näyttää olevan, että harjoitella tätä dekkarigenreä edelleen saa ja ahkerasti...

Mukavia pyhiä!

Tuossa samassa RK:ssa esitellään myös Veikko Ennalan kootut teokset: Elämään tuomittu.
Minua tämä nyt kiinnosti sikäli, että asuin joskus samassa kaupunginosassa Tampereella, kuin hänkin. Hän oli aikalailla erakoitunut, eikä häntä siellä muuten näkynyt, mutta aamulla kuljimme samalla bussilla, minä kouluun,hän Lehtimiehiin, ja hän oli melkoinen näky valkoisessa ulsterissaan ja saapikkaissaan.
Häntä pidettiin aika erikoisena tyyppinä siellä aikanaan, ja siitä syystä tietenkin hänen Veikko-sedän piinapenkkejään luettiin suurella nautinnolla ja mielenkiinnolla.

Näitä hänen jännitysnovellejaan ja pienoisromaanejaan, sekä muitakin novellejaan en kuitenkaan ole aikaisemmin lukenut.Niinpä sitten hommasin nämä kootut jännitysnovellit ja muut kertomukset kirjastosta käsiini. Ja yllätys oli melkoinen.
Ennala oli nimittäin novellikirjoittajana loistava.
Näihin kannattaa kyllä tutustua. Yhdessäkin yksityisetsivä kuvauksessa olisi kyllä R. Mäelle esimerkkiä.