Pääsiäisviesti........

avoimesta, vaikuttavasta kirjoituksestasi !

Toivotan Sinulle rauhallista ja hyvää pääsiäisenaikaa !

Kerppuli

kauniista viestistä, joka paremmin kuin hyvin sopii tähän pääsiäisen aikaan.
Viestin sisältö... vaikka ulkonaisesti ajatellen se on vain sanoja, niin kuin mikä tahansa kirjainlitania, minkä ihminen sitten lukee oman ajattelumaailman läpi, niin että joku siinä näkee kenties vain uskonnollista paatoksellisuutta ja rajoittuneisuutta... on kuitenkin henkilölle joka on saanut kokea tuota sanoinkuvaamatonta Kristuksen hyvyyttä, sovituksen armoa, niin paljon enemmän kuin uskonto.
Siksi luin viestiä moneen kertaan, maistelin hiljaa sen suloisuutta, kauneutta.
Kristus on noussut kuolleista. Totisesti.

Tahdoin kirjoittaa jotain vastaukseksi mutta en löytänyt sanoja. Lopulta rohkaisin mieleni ja lähdin kirjoittamaan. Niin että tässä terveiseni, vilpittömästi iloiten pääsiäisviestistäsi. Shalom!

Muistan joskus kirjoittaneeni "pääsiäisrunon" Vapahtajan kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta... siitä ylösnousemuselämän kirkkaudesta eli uuden elämän tilasta, missä meidät kristittyinä on kutsuttu elämään ei ainoastaan elämäntavoiltamme muuttuneina vaan ennen kaikkea elämäntilalta muuttuneina, niin että Pyhä Henki saisi olla voimamme... ja että tämä ylösnousemuksen voima tulee vain ristin kautta, koska ensin on kuolemisen todellisuus: antautua Hänelle. Luovuttaen kaikki oma - mielipiteet, mieltymykset, tarpeet - ristin juurelle.

Yritin etsiä mutta en löytänyt runoa...

Aiheesta vielä:
Kun oma minä - se julmin orjuuttajamme - saa Kristuksen rakkaudesta kuoliniskun, löytyy myös tosi elämä ja kasvamme olemaan yhä enemmän sitä, mitä olisimme, jos maailma ei olisi muovannut meistä jotain mitä luulemme olevamme. Siksi tie vapauteen on aina vapaaehtoista "orjaksi" suostumista: ihmisen luonnollisin olotila on riippuvaisuus Kristuksesta, niin kuin oksan luonnollinen olotila on riippuvaisuus puun yhteydestä. "Minä olen viinipuu, te olette oksat" (Jeesuksen sanat omilleen, jotka Hän on uudestisynnyttänyt). Kristityssä virtaa itsensä Kristuksen elämä tuottaen hedelmää. Kun vain annamme Hänen raivata tieltä itsekkyyden, egoismin eli lihallisen (omaa väärää autonomiaa palvovan minäelämän) rakentamat esteet, mitkä haittavat Hänen rakkautensa esiintuloa.

Hän on ylösnoussut. Ja meidätkin on kutsuttu elämään "ylösnousemuselämää". Elämää mitä ei enää hallitse oma minä mieltymyksineen, vaan Jumalan tahto.

Se on halua tuntea Vapahtajaa syvemmin ja syvemmin, elää kiinteässä suhteessa Häneen ja tämän suhteen kautta rakastaa myös lähimmäistä.
Pointtihan on siinä, että kun maailman käsitykset rakkaudesta ovat monta kertaa vääristyneet, niin ihminen etsii syvimmän nälkänsä tyydytystä korvikkeista ruokkien itseään yhä enemmän ja enemmän "elämällä" (sillä mikä tuntuu hyvältä) vaikka hänen tulisi ottaa vastaan "kuolema" (risti). Ainoastaan Kristus voi avata sisimpämme näkemään ja kokemaan mitä rakkaus oikeasti on. Ja se ei koskaan ole sellaisten asioiden perässä juoksemista mistä oma minä sitkeästi väittää, että "tämän ja tämän minä tarvitsen ollakseni onnellinen". Kristityn onni on olla Jumalaa lähellä.

Syvin ilo on olosuhteista riippumatonta iloa.
Sen perusta on jossain pysyvässä mikä ei vaihtele eikä heilahtele tunteidemme mukana. Ylösnoussut Jeesus on totta ja läsnä kaikissa elämäntilanteissa, kaikissa vaiheissa. Siksi emme iloitse niinkään Hänen lahjoistaan vaan Hänestä itsestään.
Silloin ihminen on vapaa myös lahjoihin. ILMAN HÄNTÄ MINULLA EI OLE MITÄÄN - HÄNESSÄ MINULLA ON KAIKKI. Jokainen hetki on ihanaa lahjaa, koska saan elää ja hengittää Hänen pelastamanaan.

:)

Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Ef.2:1-9.

Kun en siis löytänyt "pääsiäisrunoa" laitan yhden aihepiiriä liippaavan, minkä löysin, onhan tässäkin kyse pääsiäisestä, elämän sanomasta murheen laaksoihin.
Taivaassa ei naureta sinulle.

10.10.2005



Taivaassa ei naureta sinulle.
Siellä itketään kanssasi.
On aina Isän sydän.
Taivaallisen Isän sydän taivaassa
ja maan päällä:
Kristuksen kyyneleet.

Ja kuinka Hän toivookaan
että vihdoin ja viimein oppisimme
rukoilemaan.
Ei ainoastaan:
Jumala, anna tämän ja tämän tapahtua.
Tai: Jumala, älä anna tuon ja tuon tapahtua.
Vaan.
Jumala, minun Jumalani.
Tapahtukoon mitä tahansa, kiitos, että Sinä olet
aina kanssani!

Ikuisesti.
Ikuisesti lohdullinen syli.
Jeesuksessa Kristuksessa, armon ihme.
Ristin tie.
Niille jotka tahtovat vaeltaa totuudessa.
Se on siunattu tie, niille jotka rakastavat valoa.
Itsensä näkemistä.

Ja kaikessa raadollisuudessaan
he oppivat
vähä vähältä
tunnustamaan rakkautensa puutteellisuuden,
halunsa kätkeytyä pimeään,
taipumuksensa puolustella katkeruuksiaan.

Kumartuvat ristin juurelle.
Valossa.
Kaiken kipunsa kanssa.
Maan päällä.
He löytävät avun.

Ihmiset.

Joskus on niin pimeää.
Isä.
Minusta tuntuu että olen niin yksin.
Kuuletko sinä, välitätkö sinä?

Ja kuitenkin tiedän
että rakastat, olet jo rakastanut.
Pojassasi on todistus laupeudestasi
joka kumartui kirkkauden maailmasta ja ikuisuudesta
aikaan.
Tuli pimeyteen, kärsimyksiin.
Valoksi.

Nytkin, kun on niin pimeää,
uskon kautta tunnen valon, Jumala, se on
sinun lupauksesi valo, tuo armon mahdollisuuksien tulisoihtu:

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni;
ja sitä, joka minun tyköni tulee,
minä en heitä ulos."

kiitos molemmille koskettavista runoistanne,
olette aarteita meille lukijoille molemmat.

Rauhaisaa pääsiäistä kummallekin.