Tämä aihe ehkä kauhistuttaa useita, mutta kuolema on meille kaikille väistämätön jossain vaiheessa, ja sen takia siitä mielestäni pitäis voida keskustella.
Tuli tuosta HTZA:n avauksesta mieleeni kysyä, onko kukaan teistä suunnitellut omia hautajaisia? Jos ette ole, niin nyt voisitte miettiä, millaiset hautajaiset haluaisitte?
Olen sanonut, että minut täytyy polttohaudata. Maahan ei minua laiteta matojen syötäväksi. Tuhkien ripottelelemispaikkaa en ole vielä päättänyt. Minulla on elinluovutustestamentti, joten saavat viedä ensin kaiken käyttökelpoisen, jos sitä löytyy :=))
Hautajaisissani ei mielellään itketä, vaan ne olis oltava iloiset juhlat, jossa punkku(mielijuomaani)virtaa. Niin.. ja hyvää sapuskaa :=))
Muistotilaisuuteen olen valinnut myös laulut, mitä haluisin siellä esitettävän.
Kuolemasta
35
1984
Vastaukset 35
- lensu
Luin ja kauhistuin! Et voi olla tosissasi! Sairasta! Älä edes leikilläsi puhu tuollaisia juttuja.
Kun ihminen kuolee, omaiset päättävät hautauksesta. No sen voit toki toivoa että sinut tuhkataan. Noudattavatko läheiset toivettasi, ehkäpä.
Mutta muuten tuo on täyttä puppua! Vaikka kuinka haluaisit niin hautajaiset EIVÄT OLE ILOINEN JUHLA! Tai sitten saattoväki on liikkeellä "perintöä odotellen"!
Vai että punkkua! En ole moista ikinä kuullut!
Lopeta moinen haihattelu ja keskity elämiseen äläkä vielä mieti omia hautajaisiasi. Niihin on toivottavasti vielä pitkä pitkä aika...- nimenomaan,,,
pitäisi olla iloinen juhla, kuollut pääsee taivaan iloon, mikäli on ollut uskossa. Ja ellei ole ollut, mitä pahaa on juhlimisessa, etenkin jos vainaja itse on niin toivonut tehtävän.
- Minävain...
nimenomaan,,, kirjoitti:
pitäisi olla iloinen juhla, kuollut pääsee taivaan iloon, mikäli on ollut uskossa. Ja ellei ole ollut, mitä pahaa on juhlimisessa, etenkin jos vainaja itse on niin toivonut tehtävän.
pistää pää pensaaseen. Kuolema häivytetään elämästä, siitä ei saa puhua, vaikka se kuuluu luonnollisesti elämään.
Ennen oli toisin. Kulkutauti saattoi tappaa parissa päivässä nuorenkin kesken kukoistuksensa.
Nykyajan kulkutauti on liikenne. Koskaan et voi tietää tielle lähtiessäsi, palaatko elävänä vai vainajana.
Vaikka äkkikuoleman mahdollisuus on joka hetki läsnä ja realistinen, kuolema häivytetään, siitä ei puhuta, sitä ei ajatella.
Ehkä siksikin, kun kuolema luonnollisena elämään liittyvänä ilmiönä on eristetty ja häivytetty, tunkee se viihdeteollisuuden myyntivalttina esiin.
Ja lapsille ostetaan pääkallopaitoja,-reppuja,-juhlamekkoja, mutta kauhusta rääkäistään, jos joku sanoo, että olen suunnitellut hautajaiseni.
Itse olen ajatellut kuolemaa aika lailla nuoresta lähtien, ja sitä että miten pitäisi elää (mikä taas ei ole mitenkään loistokkaasti tulostunut elämisessäni).
Olen sanonut lapsille että minua ei saa polttohaudata (ortodokset eivät suosi polttohautausta), eikä kaivella silmiä päästä, maksoja mahasta, niin kannatettavaa kuin elinluovutukset ovat,niin ajatus kammottaa ja inhottaa minua.
Olen sanonut ettei haudalleni pitäisi istuttaa keltaisia kukkia, vaan kun en niistä niin tykkää ja olen pelotellut hyppiväni haudasta heitä haukkumaan, jos tämän unohtavat. Ehkä muistavat oikeanväriset kukat, jos nyt saavat aikaiseksi laittaa kukkia ollenkaan... - Yxitypy
lainkaan ollut :=))
Voinhan mä olla vähän sairas, mutta avopuolella olen vielä toistaiseksi saanut kuljeskella :=)) - sk49
Ei siinä mitään sairasta ole. Minulla oli appi joka ei sietänyt kuolemasta puhuttavan, hän suuttui minulle kun vein suruvalittelukukat hänen vaimonsa äidin kuoltua.
Kun tyttäreni kuoli yllättäen ja varsin ikävällä tavalla 18-vuotiaana, hän ei ottanut mitään yhteyttä. Mieheni oli siitä tosi pahoillaan, kun isäkin on hyljännyt eikä yhtään välitä.
Tyttäreni hautajaisissa näkyi se vanhollinen ajatus että suru asuu vaatteissa. Haudalla oli suuri joukko motoristejä (tyttäreni) kavereita. Jotkut kommentoivat ettei haudalle sovi tulla nahkapuku päällä. Olisi se ollut näky kun nuoret olisivat tulleet moottoripyörillä mekon helmat hulmuten. Kyllä suru on sydämmestä, jos on.
Kuolema on osa elämän kulkua ja koskaan ei tiedä mikä lähtö on viimeinen. Minun kohdalleni näitä äkkilähtöjä on sattunut kaksi. - ent.tehtaantyttö
sk49 kirjoitti:
Ei siinä mitään sairasta ole. Minulla oli appi joka ei sietänyt kuolemasta puhuttavan, hän suuttui minulle kun vein suruvalittelukukat hänen vaimonsa äidin kuoltua.
Kun tyttäreni kuoli yllättäen ja varsin ikävällä tavalla 18-vuotiaana, hän ei ottanut mitään yhteyttä. Mieheni oli siitä tosi pahoillaan, kun isäkin on hyljännyt eikä yhtään välitä.
Tyttäreni hautajaisissa näkyi se vanhollinen ajatus että suru asuu vaatteissa. Haudalla oli suuri joukko motoristejä (tyttäreni) kavereita. Jotkut kommentoivat ettei haudalle sovi tulla nahkapuku päällä. Olisi se ollut näky kun nuoret olisivat tulleet moottoripyörillä mekon helmat hulmuten. Kyllä suru on sydämmestä, jos on.
Kuolema on osa elämän kulkua ja koskaan ei tiedä mikä lähtö on viimeinen. Minun kohdalleni näitä äkkilähtöjä on sattunut kaksi.lämmin osanottoni. Toivon sinulle voimia.
t.friidu - sk49
ent.tehtaantyttö kirjoitti:
lämmin osanottoni. Toivon sinulle voimia.
t.friiduOnneksi molemmista tapahtumista on kulunut jo aikaa, joka parantaa haavat. Tytär kuoli jo 1987 ja mieheni lokakuussa 2005.
sk49 kirjoitti:
Ei siinä mitään sairasta ole. Minulla oli appi joka ei sietänyt kuolemasta puhuttavan, hän suuttui minulle kun vein suruvalittelukukat hänen vaimonsa äidin kuoltua.
Kun tyttäreni kuoli yllättäen ja varsin ikävällä tavalla 18-vuotiaana, hän ei ottanut mitään yhteyttä. Mieheni oli siitä tosi pahoillaan, kun isäkin on hyljännyt eikä yhtään välitä.
Tyttäreni hautajaisissa näkyi se vanhollinen ajatus että suru asuu vaatteissa. Haudalla oli suuri joukko motoristejä (tyttäreni) kavereita. Jotkut kommentoivat ettei haudalle sovi tulla nahkapuku päällä. Olisi se ollut näky kun nuoret olisivat tulleet moottoripyörillä mekon helmat hulmuten. Kyllä suru on sydämmestä, jos on.
Kuolema on osa elämän kulkua ja koskaan ei tiedä mikä lähtö on viimeinen. Minun kohdalleni näitä äkkilähtöjä on sattunut kaksi.lämpöisiä ajatuksia sinulle:) Minä kirjoitin tuolla HTZA:n alotuksessa (Olavi Virran) omasta menetyksestäni.Äidin suru ei varmaan lopu koskaan,mutta suru muuttaa muotoaan.Minulla on tämän asian käsittely vielä "päällä" enemmän ja vähemmän.
- ent.tehtaantyttö
sk49 kirjoitti:
Onneksi molemmista tapahtumista on kulunut jo aikaa, joka parantaa haavat. Tytär kuoli jo 1987 ja mieheni lokakuussa 2005.
niin ajattele kuinka paljon kaikkea hyvää yhteistä aikaa Teillä oli...mikä oli vain Teidän. Sitä ei voi kukaan ottaa pois.. kovin huono olen lohduttamaan...eikä näissä suruissa oikein koskaan, mitkään sanat..riitä..eipä niinhin sanoja löydy..mutta aika tekee sen että, helpottaa..ja elämä antaa uudet kirkkaat värit ympärillesi.
t.friidu
- Meriläinen
jonkun verran miettinyt.
Ja minut myös tuhkataan niinkuin monet meidän suvussa on jo tuhkattu.
Ja mm. veljeni ja enoni on meren sylistä viimeisen leposijansa saaneet.
Myös minä sinne haluan, jo siksikin että se on omilleni helpointa jotka muuallapäin asuvat.
Olen aina sanonut että sitten kun kova myrsky riepottaa voitte ajatella minun lähistöllä olevan, kun olen myrskyn ihminen.
Tuo laulu ja muuten se tilanne, en ole paljon miettinyt.
Meillä on koko perheellä olleet hautajaiset vaatimattomia ja niin haluan itse myös.
Ihmistä kuuluu rakastaa hänen eläessään, ei tulla suuria puhumaan lähdön jälkeen.- Yxitypy
onkin nykyään tullut enempi suosioon.
Mutta sitä en ymmärrä oikein, että tuhkat laitetaan johonkin olohuoneen vitriiniin, kuten eräs tuttavani laittoi miehensä tuhkat. Hän sanoi, kun ihmettelin sitä, että täten saa olla lähellä miestään.
En tiedä onko tuhkat enää vitriinissä, enkä tiedä saako niitä yleensä pitääkään itsellään loputtomiin. - Meriläinen
Yxitypy kirjoitti:
onkin nykyään tullut enempi suosioon.
Mutta sitä en ymmärrä oikein, että tuhkat laitetaan johonkin olohuoneen vitriiniin, kuten eräs tuttavani laittoi miehensä tuhkat. Hän sanoi, kun ihmettelin sitä, että täten saa olla lähellä miestään.
En tiedä onko tuhkat enää vitriinissä, enkä tiedä saako niitä yleensä pitääkään itsellään loputtomiin.haluaisi omieni tuhkia kotona pitää.
Eihän sitä ruumista muutenkaan kotia oteta :)
Täällä kotkassa on ihan paikka josta saa tuhkat heittää mereen, se on ikäänkuin siunattu sitä varten.
Itsellä on kyllä mielessä ihan eri paikka, vaikka eipä sillä niin väliä sitten enää ole.
Minusta kuolemasta puhuminen ei ole ollenkaan vaikea asia.
Äidin vielä eläessä sillä pelleiltiinkin.
Monesti kun menin äidin luo omilla avaimillani, se makas sängyn päällä ihan paikoillaan ja silmät kiinni, kun tulin viereen avas silmänsä yhtäkkiä ja tokas: luulitkos et oon kuollu.
Ja me naurettiin.
Ja nyt tiedän että tästä kaikesta tulee huutia jos ei viestinä niin muuten, tunnen jo kunka korvia kuumottaa.
Mutta ei voi mitään, jokainen täältä lähdetään ja jokainen omiamme itketään kun se suru tulee kohdalle. - Yxitypy
Meriläinen kirjoitti:
haluaisi omieni tuhkia kotona pitää.
Eihän sitä ruumista muutenkaan kotia oteta :)
Täällä kotkassa on ihan paikka josta saa tuhkat heittää mereen, se on ikäänkuin siunattu sitä varten.
Itsellä on kyllä mielessä ihan eri paikka, vaikka eipä sillä niin väliä sitten enää ole.
Minusta kuolemasta puhuminen ei ole ollenkaan vaikea asia.
Äidin vielä eläessä sillä pelleiltiinkin.
Monesti kun menin äidin luo omilla avaimillani, se makas sängyn päällä ihan paikoillaan ja silmät kiinni, kun tulin viereen avas silmänsä yhtäkkiä ja tokas: luulitkos et oon kuollu.
Ja me naurettiin.
Ja nyt tiedän että tästä kaikesta tulee huutia jos ei viestinä niin muuten, tunnen jo kunka korvia kuumottaa.
Mutta ei voi mitään, jokainen täältä lähdetään ja jokainen omiamme itketään kun se suru tulee kohdalle.meilläkin usein lasketaan huumoria kuolemasta.
Minulla elää vielä molemmat vanhemmat, ja iästään huolimatta laskevat kuolemasta huumoria.
Isä varsinkin.
Mitäs me välitetään mistään huudoista.
Tulee mieleen tää Hallikaisen laulu, jonka lupaan olla viimeinen youtube tässä ketjussa. Mutta kun se ralli tahtoo olla mun rattoni :=))
http://www.youtube.com/watch?v=3ScbNsrKq-g - Minävain...
hyvin kaunis ja lohdullinen tilaisuus.
Olen ollut vain yksissä ortodoksisissa hautajaisissa, äitini oli ortodoksi kuten minäkin.
Arkku on auki ja vainaja hyvästellään vielä viimeisen kerran kirkossa.
Mikä minua henkilökohtaisesti risoo, on kun hautausmailta kaadetaan niin paljon puita hautojen konekaivuun ja hautausmaiden yksiniitisten hoitosuunnitelmien takia.
Silloin kun en ollut vielä vaihtanut kirkkokuntaa, vitsailin että pakko ruveta ortodoksiksi, ettei minua haudata kotiseutuni luterilaisen hautausmaan uudelle osalle, josta kaikki puut oli hakattu, vaan enempi luonnontilassa olevalle ortodoksipuolelle. Haluan kauniin kuusen alle! No, se nyt ei tietenkään ollut varsinainen syy kirkkokunnan vaihtoon. - helisevä
Meriläinen kirjoitti:
haluaisi omieni tuhkia kotona pitää.
Eihän sitä ruumista muutenkaan kotia oteta :)
Täällä kotkassa on ihan paikka josta saa tuhkat heittää mereen, se on ikäänkuin siunattu sitä varten.
Itsellä on kyllä mielessä ihan eri paikka, vaikka eipä sillä niin väliä sitten enää ole.
Minusta kuolemasta puhuminen ei ole ollenkaan vaikea asia.
Äidin vielä eläessä sillä pelleiltiinkin.
Monesti kun menin äidin luo omilla avaimillani, se makas sängyn päällä ihan paikoillaan ja silmät kiinni, kun tulin viereen avas silmänsä yhtäkkiä ja tokas: luulitkos et oon kuollu.
Ja me naurettiin.
Ja nyt tiedän että tästä kaikesta tulee huutia jos ei viestinä niin muuten, tunnen jo kunka korvia kuumottaa.
Mutta ei voi mitään, jokainen täältä lähdetään ja jokainen omiamme itketään kun se suru tulee kohdalle.Kuolema on hyvä asia vanhuksille ja leikkiäkin voi laskea, sillä niinkin asiaan voi valmistutua.
Omia hautajaisia en paljoakaan ole miettinyt ja onkin ihan sama, mitä minulle tekevät, jos jonkun toiveen voin esittää, niin toivon lasteni kaikkien olevan silloin elossa ja hymyillen minua muistelevan, että oli se semmonen äiti ; ) - Meriläinen
Yxitypy kirjoitti:
meilläkin usein lasketaan huumoria kuolemasta.
Minulla elää vielä molemmat vanhemmat, ja iästään huolimatta laskevat kuolemasta huumoria.
Isä varsinkin.
Mitäs me välitetään mistään huudoista.
Tulee mieleen tää Hallikaisen laulu, jonka lupaan olla viimeinen youtube tässä ketjussa. Mutta kun se ralli tahtoo olla mun rattoni :=))
http://www.youtube.com/watch?v=3ScbNsrKq-gHallikainen laulaa monta mun kappalettani.
Myös hengellitä ja yks niistä on "saviruukku".
Se kertoo minusta ja menneisyydestäni, äsken kuuntelin ja vielä parin vuosikymmenen jälkeen se tuntuu sielussa.
http://www.youtube.com/watch?v=StYg3nwogJk - Meriläinen
Minävain... kirjoitti:
hyvin kaunis ja lohdullinen tilaisuus.
Olen ollut vain yksissä ortodoksisissa hautajaisissa, äitini oli ortodoksi kuten minäkin.
Arkku on auki ja vainaja hyvästellään vielä viimeisen kerran kirkossa.
Mikä minua henkilökohtaisesti risoo, on kun hautausmailta kaadetaan niin paljon puita hautojen konekaivuun ja hautausmaiden yksiniitisten hoitosuunnitelmien takia.
Silloin kun en ollut vielä vaihtanut kirkkokuntaa, vitsailin että pakko ruveta ortodoksiksi, ettei minua haudata kotiseutuni luterilaisen hautausmaan uudelle osalle, josta kaikki puut oli hakattu, vaan enempi luonnontilassa olevalle ortodoksipuolelle. Haluan kauniin kuusen alle! No, se nyt ei tietenkään ollut varsinainen syy kirkkokunnan vaihtoon.on haudattu puun alle ja se on hyvä maanmerkki.
Myös sillä hautausmaalla on uusi puoli täysin lakeaksi hakattu, ei ole kaunista.
Rakastn myös puita, luonnon pitäisi antaa elää tuollaisessa paikassa.
Ortodoksien tilaisuuksissa en ole käynyt, mutta kirkossa kyllä upeaa - Laivat
Yxitypy kirjoitti:
onkin nykyään tullut enempi suosioon.
Mutta sitä en ymmärrä oikein, että tuhkat laitetaan johonkin olohuoneen vitriiniin, kuten eräs tuttavani laittoi miehensä tuhkat. Hän sanoi, kun ihmettelin sitä, että täten saa olla lähellä miestään.
En tiedä onko tuhkat enää vitriinissä, enkä tiedä saako niitä yleensä pitääkään itsellään loputtomiin.Arkkuhautaus oli mielestäni ainoa vaihtoehto vielä 10 vuotta sitten. Nykyään ajattelen, että tuhkaus on ok. Semmoinen uurna olisi helppo viedä veljeni viereen. Kun joutuu siellä nyt yksistään olemaan. Tai jos elän vielä pitkään, voi olla, että haluankin tuon läheisen hautausmaan muistolehtoon. Kun nyt on semmoinen olo, että tämä kaupunginosa on minun kotini, ja tänne haluan asettua pysyvästi.
Kuljeskelen usein hautuumaalla. Matkoillakin käyn aina hautuumaalla, kun osun kohdalle. Siellä saa hyvän kuvan paikallisista tavoista. Madeiralla Monten kukkulan hautausmaa on kyllä hienoin mitä tiedän: upea maisema alas laaksoon ja merelle. Siellä oisi lysti makoilla... Laivat kirjoitti:
Arkkuhautaus oli mielestäni ainoa vaihtoehto vielä 10 vuotta sitten. Nykyään ajattelen, että tuhkaus on ok. Semmoinen uurna olisi helppo viedä veljeni viereen. Kun joutuu siellä nyt yksistään olemaan. Tai jos elän vielä pitkään, voi olla, että haluankin tuon läheisen hautausmaan muistolehtoon. Kun nyt on semmoinen olo, että tämä kaupunginosa on minun kotini, ja tänne haluan asettua pysyvästi.
Kuljeskelen usein hautuumaalla. Matkoillakin käyn aina hautuumaalla, kun osun kohdalle. Siellä saa hyvän kuvan paikallisista tavoista. Madeiralla Monten kukkulan hautausmaa on kyllä hienoin mitä tiedän: upea maisema alas laaksoon ja merelle. Siellä oisi lysti makoilla...äitini kammosi nuorempana ajatusta tuhkauksesta, mutta muutti mieltään jo paljon ennen kuolemaansa ja halusi tuhkansa mieluummin siroteltavan kuin haudattavan siihen aikaan vielä "ikuisesti" kestävästä materiaalista valmistetussa uurnassa. (Nykyään taitaa olla myös helposti maatuvia saatavilla ja jossain ulkomaisessa lehdissä olen nähnyt sellaisen askartelumallejakin.)
Helsingissä Malmin hautaumaalla tuhkattava ruumis siunataan kappelissa ja kukkalaitteet laitetaan tilaisuuden loputtua viileään varastoon, kunnes tuhkaus on muutaman päivän sisällä hoidettu. Sitten uurna ja kukkalaitteet kuljetetaan suntion kanssa samanlaisilla kärryillä kuin arkkukin haudan ääreen, johon on valmiiksi kairattu halkaisijaltaan 40-50 cm reikä.
Kun olin ensimmäistä kertaa vanhimpana lähiomaisena vastuussa hautajaisjärjestelyistä, huomasin monessa tilanteessa joutuvani improvisoimaan uusien asioiden edessä. Meitä oli vain lähiomaiset paikalla ja vietimme vain lyhyen hartaan ja rauhallisen hetken haudan ääressä. Kun aloin sirotella tuhkaa kuoppaan, keksin laittaa uurnan kiertämään ja nuorempi sisareni jatkoi kierrättämistä. Tuntui hyvältä, että kaikki saimme osallistua. Kun vielä aurinkoisena päivänä kesken sirottelua pieni tuulenviri nostatti hennon pyörteen tuhkaa ilmaan, minulle tuli tunne, että se oli äitini pikku-vallaton tervehdys ja huomautus, että tuhkaa sai sirottua vähän sukuhaudan päällekin.
Luulen, että melkein tuolla hetkellä minulta katosi omakohtainen kammo ruumiin tuhkaamisesta. Siunauksen jälkeen tuntui kieltämättä oudolta jättää arkku kappeliin ja lähteä kuin "kesken kaiken" muistotilaisuuteen.
Ex-aviomieheni hautaustoimitus hoidettiin eri tavalla ja eri paikoissa, uskoakseni täsmälleen niin kuin hän olisi halunnut. Olimme ehtineet vuosien varrella keskustella myös niistä asioista useampiakin kertoja, ja minä taisin olla hänen paras ystävänsä loppuun asti, vaikka olin tavallani myös jatkanut omaa elämääni.
Kun selvittelin miehen tuhkan sirottelupaikka-vaihtoehtoja hämmästyin kuullessani, että joissain seurakunnissa ainakin ei-seurakuntaan-kuuluvien tuhkan sirottelulupa maksaa muutamia satasia, eivätkä omaiset saa missään tapauksessa olla itse silloin paikalla. Minusta olisi omituista jättää tuhkat täysin vieraiden haltuun, muka siksi, etteivät ihmiset alkaisi viritellä omia muistopaikkojaan tai -merkkejään sirottelupaikoille.
Ehkä muistolehtoon tuhkansa haluavien kannattaisi ottaa etukäteen selvää asiasta ja keskustella myös lähiomaisten toiveista asian suhteen. Se oli ainakin meille suuri yllätys.- Hiippailija
optimisti-orvokki kirjoitti:
äitini kammosi nuorempana ajatusta tuhkauksesta, mutta muutti mieltään jo paljon ennen kuolemaansa ja halusi tuhkansa mieluummin siroteltavan kuin haudattavan siihen aikaan vielä "ikuisesti" kestävästä materiaalista valmistetussa uurnassa. (Nykyään taitaa olla myös helposti maatuvia saatavilla ja jossain ulkomaisessa lehdissä olen nähnyt sellaisen askartelumallejakin.)
Helsingissä Malmin hautaumaalla tuhkattava ruumis siunataan kappelissa ja kukkalaitteet laitetaan tilaisuuden loputtua viileään varastoon, kunnes tuhkaus on muutaman päivän sisällä hoidettu. Sitten uurna ja kukkalaitteet kuljetetaan suntion kanssa samanlaisilla kärryillä kuin arkkukin haudan ääreen, johon on valmiiksi kairattu halkaisijaltaan 40-50 cm reikä.
Kun olin ensimmäistä kertaa vanhimpana lähiomaisena vastuussa hautajaisjärjestelyistä, huomasin monessa tilanteessa joutuvani improvisoimaan uusien asioiden edessä. Meitä oli vain lähiomaiset paikalla ja vietimme vain lyhyen hartaan ja rauhallisen hetken haudan ääressä. Kun aloin sirotella tuhkaa kuoppaan, keksin laittaa uurnan kiertämään ja nuorempi sisareni jatkoi kierrättämistä. Tuntui hyvältä, että kaikki saimme osallistua. Kun vielä aurinkoisena päivänä kesken sirottelua pieni tuulenviri nostatti hennon pyörteen tuhkaa ilmaan, minulle tuli tunne, että se oli äitini pikku-vallaton tervehdys ja huomautus, että tuhkaa sai sirottua vähän sukuhaudan päällekin.
Luulen, että melkein tuolla hetkellä minulta katosi omakohtainen kammo ruumiin tuhkaamisesta. Siunauksen jälkeen tuntui kieltämättä oudolta jättää arkku kappeliin ja lähteä kuin "kesken kaiken" muistotilaisuuteen.
Ex-aviomieheni hautaustoimitus hoidettiin eri tavalla ja eri paikoissa, uskoakseni täsmälleen niin kuin hän olisi halunnut. Olimme ehtineet vuosien varrella keskustella myös niistä asioista useampiakin kertoja, ja minä taisin olla hänen paras ystävänsä loppuun asti, vaikka olin tavallani myös jatkanut omaa elämääni.
Kun selvittelin miehen tuhkan sirottelupaikka-vaihtoehtoja hämmästyin kuullessani, että joissain seurakunnissa ainakin ei-seurakuntaan-kuuluvien tuhkan sirottelulupa maksaa muutamia satasia, eivätkä omaiset saa missään tapauksessa olla itse silloin paikalla. Minusta olisi omituista jättää tuhkat täysin vieraiden haltuun, muka siksi, etteivät ihmiset alkaisi viritellä omia muistopaikkojaan tai -merkkejään sirottelupaikoille.
Ehkä muistolehtoon tuhkansa haluavien kannattaisi ottaa etukäteen selvää asiasta ja keskustella myös lähiomaisten toiveista asian suhteen. Se oli ainakin meille suuri yllätys.Millaisen rangaistuksen saa ja kuka rankaisee, jos hiippailee luvatta iltahämärissä hautausmaalla tuhkauurnan kanssa?
- sk49
kun se aika on haluan polttohautauksen ja tuhkauurna lasketaan mieheni viereen. Kivessä on nimelleni tilaa ja meidän rakas koirammekin on ripoteltu sinne havujen alle. Poikani tietää kyllä toiveeni.Peijaiset eivät ol varmaankaan kovin suuret , koska lähes kaikki minulle tärkeät ihmiset ovat jo lähteneet.
- Yxitypy
jos lähes kaikki läheisesi ovat poissa :=((
Pienet hautajaiset minäkin toivon, vaikka sukumme on aika iso. Vain läheiset ja parhaat ystävät saa kutsua.
päättää jälkeeni, joitain toiveita voin, jos kerkeen - esittää, ei kuitenkaan mitään toimestani etukäteen järjestettyä..
- Enkeli-trio
karotinki vissii.Emmää ainaska sitä muuton jälkkee
ol nähny.Johonkis hyvään talteen pistin.
Meil oli aikanas 2003 aika shokki,ku äiti oli tehny
ruumiintestamenti.Se oli joteski kamalaa :(
Se oli kauvan tiaros,ettei hän tahtonu hautajaissii.
Tuhkat ripoteltii mereen.se oli kaunist.Tein oman pihan kukkasist ison kimpun ja simmottis toivotettii
mummil Hyvää matkaa. - ent.tehtaantyttö
mulle käyt varmasti sit niin, että, viimisillä voimillani vielä kyselen kova äänisesti kun makaan siellä laitossängyssä ei nouse friidun käsi eikä jalka enää pelaa mut, ÄÄNI sitä vielä riittää (siis vaadin vastausta hoitajilta); KENEN JOUKOISSA SEISOT, KENEN LIPPUA KANNAT! (Agit Propin upea laulu) nooh, laittavat sitten lisää rauhoittavaa friidun suoneen...tai irrottavat lopullisesti koneesta. Olkaa huoleti.
Hyvää Pääsistä kaikille;
t.friidu - Miettiä niitä valmiiksi
Mutta on jäänyt tekemättä, vielä.
En ehtinyt lukea ketjua lävitse vastaan nyt vain aloituskirjeeseesi.
Elinten luovutustestamentin olen tehnyt jo nuoruudessa, tokkopa enää tämänikäiseltä mitään käyttökelpoista on jäämässä.
Hautajaisjärjestelyt auttavat mielestäni omaisia, jos kaikki toiveesi on suhkoht toteutettavissa.Se että toivoo iloista ilmapiiriä, on myös helpoitus omaisille, se ei mielestäni sulje pois itkua. Itku ja nauru ovat niin lähellä toisia, ja tunteita joita molempia tällaisissä tilaisuuksissa helposti syntyy.
IHAN HYVÄ aloite sinulla, luin tässä vähän arkisemman puuhan-siivouksen välissä.
Hyvää pääsiäistä kaikille, iloitaan kun eletään, voi olla että saamme iloita vielä enemmän kuoltuamme...
nm. ikuinen optimisti - viivatiina
ei pelota eikä kauhistuta suunnitelmat on ja laulutoive jokainen ihminen on laulun arvoinen että se siitä aihe olis mielenkiintoinen mutta vielä ei kerkee syventyyn alkuillan jatkoja kaikille palaan asiaan myöhemmin jos vielä joku on hereillä.
"maanparannusaineeksi" jonnekin lasten valitsemaan paikkaan tai toiseen kahdesta mahdollisesta hautapaikasta. Meri ei ole minusta oikea paikka tuhkalleni, kuten ei muillekaan inhimillisille jätteille.
Perheessämme on aina keskusteltu kaikista asioista, myös kuolemasta. Tyttäreni itse hätkähti hieman, kun muistelin äskettäin isänsä hautajaisten jälkeen käymäämme keskustelua. Pari päivää hautajaisten hän totesi minulle: "Sinunkin olisi jo vähitellen aika päättää, millaiset hautajaiset haluat". Oli käynyt ilmi, ettei hänellä ollut aavistustakaan isänsä toiveista, jotka itse hyvin tiesin. (Uurna oli muuten kotonani kunniapaikalla, kauniilla pienellä pöydällä kukkamaljakon kanssa vuorokauden ennen sirottelua.)
Omat suunnitelmani ovat vuosien varrella muuttuneet. Jossain vaiheessa, kun olin testamentannut ruumiini anatomian laitokselle, kielsin järjestämästä mitään ylimääräistä hautajaisiin liittyvää. Myöhemmin olen muuttanut mieltäni, koska minusta hautajaiset ovat tärkeä osa läheisten surutyötä. Ihmisten kohtaaminen, hiljentyminen, kukkaset, erilaiset traditiot yms. antavat lohtua ja voimaa sureville omaisille. Kun on pakko toimia, jaksaa paremmin ja surutyö pääsee hyvällä tavalla käyntiin.
Kun tuhkat on siroteltu ja on aika siirtyä muistotilaisuuteen, tyyli voisi muuttua. Paikan, musiikki- tai lauluesitykset, tarjoiltavat ruoat, juomat yms. nuoret saavat ihan itse miettiä. Mielestäni olisi kummallista, elleivät ihmiset halutessaan saisi viinilasillista ruoan kanssa ja ehkä pikku-pikarillista jotain hyvää myös kahvin kanssa.
Ystäväni tietävät, että haluan tarjota heille viimeiset juhlat. En halua hienoja juhlapuheita tai kunnianosoituksia saavutukselleni ;)). Mieluummin haluan, että ihmiset muistelisivat yhteisiä hyviä hetkiä ja kaikkea hauskaa, mitä niihin on liittynyt. Erityisesti hassujen sattumusten tai kommellusten muistelukset olisivat minulle mieleisiä. Nauraminen ei ole kiellettyä ja tiedän sen onnistuvan jälkikasvultani kyyneltenkin läpi ihan yhtä hyvin kuin minulta.
Olen sanonut, ettei ole tärkeätä toteutuvatko kaikki toiveeni tai ajatukseni. Minusta on tärkeätä, että läheiseni tietävät, etteivät he voisi onnistua tekemään mitään sellaista, mikä minusta olisi väärin. Olen ainakin tähän asti hyväksynyt ja kunnioittanut heidän valintojaan.
Hautajaisissani on kysymys on heidän surustaan ja heidän elämäänsä liittyvistä päätöksistä. Minua he voivat muistaa missä, milloin ja miten haluavat. - Kukaties saatan yrittää vielä kerran päästä sanomaan jotain ja kirjoittaa oman puheeni saattojoukolle... jos jää sopivasti aikaa sellaisen pohtimiseen. - Silloin hautajaiseni todella olisivat minun näköiseni. Ajatus alkoi kutkuttaa mieltä.;))- kawe
on paha lisätä mitään tai ottaa poiskaan.
Toivottavasti työsi on jotain ihmisläheistä.
Täytyypä miettiä hautajaisiani, hoitotestamentti tuli hoidettua jo. - kun oli paasty
kahvitteluun saakka,niin palvelustytto sanoi vieraille-- tulkaas ny kahveelle ja maistakaa naita vainajan tekemia pikkuleipia-
eika muute ollut vitsi,vaan tosi juttu
lannenhunttari
Sen olen valmiiksi muille sanonut,että minut pitää haudata samalle hautuusmaalle kuin missä äitinikin on.
Arkkuhautaus on myös ainoa vaihtoehto.Minua ei kyllä laiteta kuumaan uuniin...
Muistotilaisuudessa pitää olla Kari Tapion laulu "Olen kuullut on kaupunki tuolla". :)- Otto-Vaan
Pitäisi kai tehdä sopimus jos veisivät sitten joskus
ongelmajäte laitokselle poltettavaksi.
Kun löytyy kehosta ainakin lyijyä, alumiinia ja
ties mitä romurautaa sekä myrkkyjä.:)- Pirre*
mistä muka Olet nuo myrkyt saanut, - ootkos teettänyt hiuksistasi analyysin?
- tässä pari
Pirre* kirjoitti:
mistä muka Olet nuo myrkyt saanut, - ootkos teettänyt hiuksistasi analyysin?
talvea sitten, muistelen että tavallisessa mummossakin löytyi jotain 52 eri myrkkyä eli kemikaalia. Jopa 1 v. vauvoista löytyi esim. palonestoaineita. Että sumutelkaa, pöllytelkää, ympäröikää itsenne kemikaaleilla!
- Yxitypy
http://www.youtube.com/watch?v=IuTUMD-WzlM
Kiitos kommenteista kaikille. Ihan kiva oli lukea teidän mielipiteitä asiasta. Kyllä me viiskymmppiset osaamme ja uskallamme jo puhua aiheesta kuin aiheesta :=)))
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1211189
- 36929
- 58880
- 65777
Tää on todella huvittavaa seurata näiden savolaisten
naapurusten piikittelyä ja vihanpitoa toisilleen netissä. Näyttää siltä, että Mehtoselle alkaa tulla isäukon piirteet e39734Sinulle nainen
Koitan vihdoin jättäytyä täältä pois. Taas koko illan tänne tullut vain jotain pilkkaus viestejä, ei jaksa tuollaista. M80726Kuka mölyapina
Kuka saatanan vittu naama mölisee sunnuntaiaamuna jolla ei oo edes lauluääntä. Yön kuulunut jonkun ajan mölinää sisälle16671Kuhmosta (kyseenalaiseen) kuuluisuuteen
Naapurikylän, siis Nurmeksen suurin tubettaja on iskenyt naisen Kuhmosta. Kertoo kanavallaan naisen olevan hyvä rakastel5654Salaattirosvo
Sinulle tiedoksi joka varastit salaatit viime yönä kasvulootasta,jäit riistakameraan🤣🤣🤣. Tulehan selvittelemään asia23620- 17603