Minulla ja exälläni on alle 2vuotias lapsi, asuinpaikkakuntiemme välissä on n.500km, ja lapsi tapaa isäänsä säännöllisesti(enempi tai vähempi) n.kerran kuussa viikonlopun ajan. Kun lapseni oli vielä vauva, sovimme yhteishuoltajuudesta (exäni asui silloin vielä samassa kaupungissa kuin me) ja lapsi ja isä tapasivat toisiaan enemmän. Kysyisinkin nyt, että millaisia tapaamissopimuksia muilla on koskien loma-aikoja, esim. kesällä? Olen kuullut että etä-isän "kuuluisi" ottaa lapsi jopa neljäksi viikoksi(riippuen tietenkin isän omista lomista) kesälomalla? Uskon että yhteinen aika isän kanssa olisi lapsen edun mukaista, ja edes 1-2viikkoa kesällä olisi hyväksi lapselle ja isälleen. Kuitenkaan luottamus ei ole kovin suuri lapsen isää kohtaan, oma-alotteisuutta lapsen tapaamisiin ei ole, vaan minä soittelen ja koitan sopia asioista, ja siltikin tulee monesti "yllättäviä menoja" niin että tapaaminen joko peruuntuu, lykkääntyy tai lyhenee..näin lähes joka kerta. Jos isä ei suostu ottamaan lasta kesällä edes tuoksi 1-2viikoksi, uskoisin että minulla on jo tarpeeksi perusteita vaatia yksinhuoltajuutta, vai mitä mieltä olette?
Yhteishuoltajuus+lomat?
tietämätön....
132835
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
yksinhuoltajuudelle, että isä ei tapaa lastaan kesällä jostain syystä!
Eihän kesä edes aiheuta sinulle lastenhoidollista päänvaivaa, toisin on siloin kun kyse on koululaisista ja lasten 10 viikon kesälomasta.
mitä tarkoitat tuolla lastenhoidollisella päänvaivalla? Olen siis kotiäiti ja lapseni kanssa 24/7/365.
on töissä ja lapsi tarhaikäinen, niin töissäolon ajaksi on hoitopaikka olemassa. Kun lapsi tulee kouluikään, niin se 10 viikon lapsen koululoma pitää hoidollisesti jotenkin järjestää ja silloin tulee vsata niitä äärimmäisen ikäviä tilanteita, jos etävanhempi äkkiä peruukin kesäaikaisen luonpidon.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat..tottakai tuo tilanne olisi vielä ikävämpi. Haluaisin vain todella että lapseni saisi viettää aikaa isänsä kanssa enemmän ja ei muutenkaan tunnu yhteishuoltajuuden kriteerit täyttyvän, niin mieitn vain että mahtais olla kaikille parempi ja helpompi jos minulla olisi yksinhuoltajuus kun on niin "rankkaa" olla oman lapsensa kanssa se 1-2viikkoa kesällä. Mietin vain että miten muilla on nämä asiat hoidettu?
lapsen asioista päätämistä, niin sulla ei ole mitään näyttöä yhteishuoltajuuden ongelmista. Valitettavaa, mutta totta.
mulla on yksinhuoltajuus ja isä on ottanut kesällä kolmeksi viikoksi vasta kun lapset olivat kouluiän kynnyksellä. Meillä on vakiintunut tuo kolmen viikon jakso. Mä sitten järjestän lastenhoidon aina jotenkin sen loppukesän ajan.
Mienaatko, että isä-lapsisuhdetta edistää se, että uhkailet yksinhuoltajuudella ? Kun et saa isästä ilmaista hoitopaikkaa lapselle. Ja jatkossa aina kun et saa tahtoasi läpi. Älä odota isäsltä mitään, kaikki on plussaa mitä lapsi saa, on se päivä, viikonloppu, viikko... tai jotain rahallista.
"Uhkailen yksinhuoltajuudella?" En todellakaan! Olen täysin yhteishuoltajuuden kannalla, niin kauan kun molemmat osapuolet ovat siinä täysillä mukana ja täyttävät velvollisuutensa, näin ei tilanne nyt ole.
"Ilmaista hoitopaikkaa"??!! Mistä lähtien oman vanhempansa kanssa olo ja yhdessä vietetty aika, on hoidossa olemista?! Tottakai minustakin olisi mukava olla joskus ihan itsekseni, jos lapsi on isällänsä, mutta lähinnä tässä ajattelen lastani (joka mm. osaa monta muuta sanaa, mutta sana "isä" on hänelle vieras) että hän saisi kunnolla viettää aikaa isänsä kanssa ja oppia tuntemaan hänet ja myös toisinpäin..Raha ei korvaa isän läsnäoloa. HEI HALOO!
Miten teitte sen sopimuksen lapsen tapaamisista? Kirjattiinko siihen että isä pitää lasta luonaan 3 viikkoa kesälomallaan tai jotain sinnepäin?
Toisaalta valitat, ettei isä vakuuta sinua, eli ilmeisesti ei hoida lasta juuri sinun tahtosi mukaan. Isällä ei yhteishuoltajanakaan ole sen enempää virallisia velvollisuuksia, kuin sopimuksen mukaiset tapaamiset. Jos ne on sovittu joka toinen viikko, niin näin kesälläkin. Voit tietysti valittaa ja pahoittaa mielesi, mutta siksi kai exäsi sinusta erosi, ettei tarvitse noudattaa tahtoasi.
Lue tuosta alempaa vastauksia lähes samanlaisesta asiasta. Yhteishuoltajuus voi olla täysin näkymätön asia perheessänne. Isää ei valitettavasti saada pakotettua lapsen arkeen, *huokaus.
Sopimuksessa on sovittu että lapsi tapaa isäänsä kerran kuussa(tämä koska isä tahtoi niin), ja loma-ajoista sovitaan erikseen. En viitsisi toistaa itseäni, mutta koska asiani on ilmeisesti jäänyt epäselväksi: Haluaisin kokemuksia siitä miten muilla vastaavanlaisessa tilanteessa on järjestetty loma-aikojen luonapidot? Ja edelleenkää mielestäni ei ole liikaa vaadittu jos lapseni isä viettäisi kesällä aikaa lapsensa kanssa sen 1-2viikkoa.
Tästä yksinhuoltajuusasiasta kyselen sen takia, että kun jo yhdessä sovitut tapaamiset ovat pienen kädenvääntämisen takana ja yhteydenpitäminen on aikalailla yksipuolista ja isällä ei tunnu olevan yhtään omaa halua ottaa lasta, että onko yhteishuoltajuudessa mitään järkeä ylipäänsä?
Vähän on aiheetonta tehdä omia johtopäätöksiä minun ja exäni eron syistä, varsinkaan kun siitä ei ole kyse. Mutta sanottakoon, että minä erosin miehestä, ei toisinpäin, kuten edellinen kirjoittaja olettaa.
kesällä monta viikkoa ja jotkut ei yhtään. Tapauskohtaista ja teillä näyttää olevan kesäaika huonoa aikaa tapaamisille. Sillä selvä. Et vaadi liikoja, että isä olis lapsen kanssa 1-2 viikkoa, muta jos isä ei halua, niin et voi asialle mitään eikä se ole mikään peruste yksinhuoltajuudelle. Yritä nyt vaan sopeutua tilanteeseen.
Ihanko tosissas meinaat, ettei isän tarvii ottaa mitään vastuuta maailmaan laittamastaan lapsesta?
Millä vuosisadalla elät?
Jos on lapsi maailmaan laitettu, on siitä myös huolehdittava, ei vain lähihuoltajan vaan myös sen toisen. Ei oo lapsen kehitykselle hyväks,et isä tapaa millon huvittaa....se kyl kostautuu myöhemmin isälle, ja sit ne reppanat parkuu, et lähivanhempi on puhunu pahaa heistä, kun lapsi ei haluu tavata.
sen tietää, että etävanhemman kuuluisi ottaa vastuuta, mutta ihan samalla lailla myös kaikki tietää, että etävänhemman ei ole pakko laitaa tikkua ristiin omien lastensa eteen.
Mikään ei etävanhempaa tähän pakota ja kamalaa se olisikin, jos lapsen pitäisi pakosta olla etävanhemman luona. Se jos mikä on varmastikin tuohoista lapselle, kun etävanhempi laskisi minuutteja, että pääsisi lapsesta eroon!
Heitä kiikutetaan äidille ja isälle kalenterin ja kellon tarkkuudella kuin joihinkin harrastuksiin. Etävanhemman kodissa saattaa aika tulla pitkäksi ja pitää yrittää viihtyö television edessä. Kotiin tullessa äiti on vihainen ja isä kiukuttelee.
Ajatelkaa nyt jos olisitte itse se lapsi, joka joutuu tapaamaan vanhempaansa tiettyinä aikoina, vaikka olisi muutakin tekemistä. Jos ei mene tulee lähivanhemmalle vaikeuksia, joten painostus on molemminpuolista. Missä on lapsen oma lapsuus ja oikeus kasvaa ihan rauhassa?
Olisin tullut hulluksi, jos joku olisi pakottanut minut joka toinen viikonloppu isän luokse, vaikka isä olikin ihan kiva. Koko pikkutytön elämäni oli ihan muuta kui isän kanssa olemista, vaikka isä olisikin siinä taustalla.
Eikö voisi ajatella, että kehitetään jotain ihan muuta näihin tapaamisiin. Annetaan niiden suhteiden syntyä oikeasti ja lopetetaan se lasten kiikukttelu sinne tänne muka heidän etunsa nimissä. Omat lapseni ovat saaneet tavata isäänsä kun ovat halunneet ja jättää tapaamatta kun siltä on tuntunut. Aito suhde syntyy halusta ei aikatauluista eikä sopimuksista. Olen kyllä joutunut puolustamaan lasteni oikeutta tavata isäänsä silloin kun se parhaalta tuntuu, mutta se on tuottanut tulosta. Nyt isompana he ovat itse yhteydessä, sopivat tapaamiset ja niiden keston. Heillä on oikea suhde isään. Heidän ensimmäinen päätös täysi-ikäisenä ei ole, että pakkotapaamiset loppuvat ja isä saa painua alimpaan helvettiin.