Tyttäreni kanssa vastikään keskustelimme siitä, kuinka hän on minulta oppinut, että huomioidaan kun esim. jollakulla on uusi kampaus tai uudet pokat yms.
Nyt hän on huomannut, ettei sellainen olekkaan sopivaa käytöstä eikä ihmisen ulkoisiin juttuihin voi esim. työpaikalla kommentoida.
Meillä oli hyvä keskustelu asian tiimoilta.
Mä oon vissihin naivi kun en osaa vieläkään olla hiljaa.
Eikä voi kuulemma kenellekkään sanoa, että oletpa laihtunut, sillä mikään ei ole yksiselitteistä.
Nyt hän on huomannut, ettei sellainen olekkaan sopivaa käytöstä eikä ihmisen ulkoisiin juttuihin voi esim. työpaikalla kommentoida.
Meillä oli hyvä keskustelu asian tiimoilta.
Mä oon vissihin naivi kun en osaa vieläkään olla hiljaa.
Eikä voi kuulemma kenellekkään sanoa, että oletpa laihtunut, sillä mikään ei ole yksiselitteistä.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Totta kai olen onnellinen nainen, koska en seurustele naisten kanssa, mistä 50-vuotiaita puhutaan koskettaa, kolottaa, tottelematon lapsenlapsi, huono mies, katteellinen naapuri ja ne.
Olen 51-vuotiaana nuorekas, hoikka kroppa, ympärillä jaloja miehiä, oikeudenmukainen johtaja, naurattaa naurun, itkettää itken, surettaa surun, osaamisiani kehitän
pisti miettiin mitä sanois mutta vaikeneminen on kultaa.
on sallittua, jo nykyään..:)
rajansa kaikella tai sit ei.
itsetuntokysymys, vai olisiko itsekritiikki kysymys..meidäthän, tai ainakin mulle on sanottu aina että oma kehu haisee..tosin taitaa olla jo vanhan aikaista "viisautta".
:)
niin en oo tottunu siihen tai sit siitä on jo niin kauan kun se on haissu etten muista enää aikaa jos sitä on ollukkaan.
aikaa aina sanottiinkii,et omakehu haisee,minäki muistan sen sanonnan. Kyllä meillä töissä jotkut huomaa jos on käyny parturis/kampaajal,tai jollain on uudet silmälasit,he sanovatki siitä positiivisesti,mukavalta se tuntuu:))
kasvattaa latistavilla sananlaskuilla, mutta se kuului siihen vanhaan huonoon aikaan se.
Kyl miki kehun mieluummin toisia, kuin itseäni :)
kummiskin sitä jotenki odottaakin että huomataan, tai mie ainakin ilahun, - vaikkei miulla nyt ketään tässä semmoista sanojaa olekaan, tässä työpaikallani :)
ja tykätään jos huomataan ei semmonenkaan oo mistään kotoisin jos ei toinen huomaa yhtään mitään se on se opetettu juttu ja hyvä sellainen.
ukon juntturatkin oppisivat sitä huomaavaisuutta, tosin en tiedä millainen gentleman Sinun miehesi on :)
näi on. Joskus kun kysyin mieheltäni esim.vaihtoehtoja vaatteista,minkä niistä valitsisin,hän sanoo:kaikki ihan hyviä(: joo,tuntuu siltä,et vaik laittas säkin päälleen,sekin kelpais.En enää kyl kysy mieheltä noissa asioissa mielipidettä,se on varmaa!!
se siitä mun miehestä ja arvaa jos sanoo niin täältä pesee ite pitää aina vihjata ja sanoo ettet sää ois sanonu mitään jos mää en ois käskeny onhan se man ilman sitä gentle etuliitettä.
ei niiltä paljoo kannata kysellä.
missä mennään, mitä puhutaan, mitä tarkoitaa?
itsestä tuntuu siltä, että sanoja jättää sivulauseen, olisitpa aina yhtä hoidetunnäköinen, sanomatta? ;)
Kyllä silti aion jatkaa ihailuani, jos joku sen ansaitsee.
Pidän huolta itsestäni, toisista jos pyydetään, en tunkeile kenellekään mitään, neuvon ja mielelläni jaan kokemuksiani jos kysytään, olen paljon kokenut, itsekurinen ja luotettava, mutta mustasukkainen, miehelle jos pettää annan anteeksi, mutta sanon mene pois ja tiivisti suljen oven, muuten ongelmaton nainen, jos se syntyy osaan päättää, vaihdan jotakin jos jaksan, jos en voi hyväksyn sellaisena.
joka pahoittaisi mielensä kehuista uudesta kampauksesta ym laihtuminen on semmoinen juttu että siitä kannattaa sanoo sillei varauksella tietysti jos tuntee ihmisen ja tietää hänen painiskelleen kilojensa kanssa niin sillonhan se on vaan hyvä kun muut huomaa mutta sit kun onkin kyseessä sairaus niin se on jotenkin noloa näin on käyny mulle ja tää mies on nyt kuollut mutta ei hän kuitenkaan mitenkään näyttäny että olisin hänen mielestään sanonut mitään väärää musta on kivaa kun joku huomaa ja myös sanoo sen mun mielestä se on välittämistä.
ja sitten nykyisin aattelen, että kyllä minut tunnetaan.
Vasta entinen työkaveri soitteli ja kertoi käyneensä kampaajalla ja oli oottanut, että töissä joku olisi kommentoinut ja oli tullut minua ikävä.
kampaajalta niin pääsääntöisesti on tyytyväinen niin kauan kunnes taas totuu uuteen lookkiin ja kivalta tuntuu kun joku huomaa ja vielä huomaa sanoo sen.
nuoremmilla on sellaista, ja onhan ihmisiä jotka ei voi hyväksyä että esim. työkaverilla on jotain kaunista tai hyvää.
Itse kyllä huomioin sellaisia asioita ihan spontaanisti.
Ja joskus kysyn kun joku kertoo jostain hyvästä asiasta joka voi myös olla kielteinen "saanko onnitella, onko se hyvä". Onhan asioita joilla on kaksi puolta.
Raskaus voi olla sellainen, kun ihmisten elämät muuttuu.
Tai nuori työkaveri kun etsi omaa asuntoa omakotitaloa ja sai sen, vaan ilme oli sellainen että kysyin, no saako onnitella?
Joo mutta, sitten tuli niitä kielteisiä joita yhdessä pohdittiin.
Elämä ei todellakaan ole yksiselitteistä, mutta voi katsoa toista ja miettiä onk se nyt onnellinen ja kehua.
kommentoi, että naiset etenkin ovat niin kovien ulkonäkö paineiden alla, ettei niihin asioihin työkavereiden tarvitse kantaa ottaa.
Hän on työssään huomattavasti nuorempi kuin muu työyhteisö, jossa on sekä naisia että miehiä.
minustakaan ei esim. laihtumista voi kommentoida, tai lihomista :(, mutta esim. uutta hiuslookia voi..
Minulla on yksi tuttava, joka aina nähdessämme kysyy, ootko sä muuten laihtunut?
Se kuulostaa jo koomiselta ja aattelen, että jätän kommentin omaan arvoonsa.
Mä olisin jo varmaan kuollut hänen laihtumishuomioiden mukaan.
oon törmänny itsekkin ja voin väittää että jollain lailla kuulunkin joukkoon ikuiset laihduttajat jonkin sortin neuroosi tääkin on ja jos siihen on vielä joskus liittynyt syömishäiriö mulla ei onneks niin sellaiset ovat vielä kärkkäämpiä puhuun asiasta.
Tiedät, mistä kirjoitit ; )
et ole muuttunut näkymättömäksi :), - kysykin ensi kerralla, että kummiskin näet miut vielä :)
Totta kai olen onnellinen kun minulla ei ole laihtumisen ongelmaa, minun paino on 53 –57 välinen ja muuten on samantekevä mitä minusta toisia puhutaan, tärkeintä mitä minä ajattelen itsestäni
jopa nauratti, mutta semmoisia me ollaan.
Ei kai täälä ole laihduttamisongelmaa ja itteemmä oomma tyytyväisiä muutenkin, mutta mä ainakin tykkään jos muutkin huomaa, kuin upea itseni näköinen nainen olen.
Mukavinta on, kun oikeesti joku sanoo, että miten oot niin reippaan näköinen, sillä reippalta haluan näyttää.
Seis naisia ! Olen ehdottanut uuden aiheen! KESKUSTELLAAN JALOISTA MIEHISTÄ
liian laiha ja täytyy sanoo että kyllä se terve ylpeys muista asioista muodostuu kun siitä koosta se on pikku juttu tässä elämässä.
kauneus unille naiset!!Aamuvuoro kutsuu..Ollaan huomenna pirteen näkösiä ja muutenki pirtsakoita,sen kaikki huomaa:=)) Hyvää Yötä kaikille!
kahdeksalta ja työt loppu vasta puol kymmenen niin pitää tätä vapaa aikaa vielä tässä vietellä mutta hyvää yötä vaan sulle pirtsakalle aamuvuorolaiselle.
ihanaiset ja kyllä mää jatkan omaa kehumislinjaa.
kyllä se pian tarttuu.
Täytyy tarkasti lukea keskustellun koko ketju
ihana esimies joka huomasi aina kommentoida "meille naisille" jos oli uusi kampaus tai uuutta kretonkia päällä.
Oli vissiin taktikointia että sai meihin heti aamusta hymyä huuleen ja ennenkaikkea hyvän työbuumin päälle.
Joten ne ruusut risujen sijaan on aina parempi vaihtoehto.
Kehumisella lienee sanana negatiivinen sävy?
Myönteinen palaute on kulttuurissamme niin harvinainen ilmiö että sen käytössä täytyy olla varovainen.
Sananvalinta ja varsinkin sävy ratkaisee tulkinnan.
Todellisuuteen ja/tai omaan aitoon mielipiteeseen perustuva palaute ei mielestäni ole kehumista.
Samaten omaa kehua ei ole jos OMASTA mielestään on jossain hyvä.
Tai joku asia on hyvin.
Retostelu on luku sinänsä.
Mielestäni toisen kehumisessa sävyeroa on siinä toteaako kanssaihmisen olevan jotain vai tekevän / saavan aikaan jotain tai vaikuttavan joltakin.
Kehuminen on naisten suusta kuultuna tuttua ja naivia, koska kateus on verhottu sen kieltäviksi sanoiksi, jotka pitkin hampain lausutaan. Kun nainen näkee toisella naisella uuden asusteen tai uuden kampauksen tai huomaan toisen hiukkasen hoikistuneen tai olevan ilmeiltään iloisempi, on sosiaalinen pakko mainita jotain positiivista, vaikka sisimmässään nainen suree sitä, ettei ole itse huomion kohteeksi päässyt. Eikä pääse, jos hankkii samanlaisen vaatteen.
Onneksi miesten kesken ei kehuta muuta kuin sellaista suoritusta, joka ylittää omat rajat, omat edellytykset, ja lähtötaso on huikeasti omaa korkeampi. Sitä ei tarvitse kadehtia, koska ei ole itsellä edellytyksiä koskaan moiseen ollutkaan. Ja vaatteista nyt ei kommentteja jaella, niitä toisen miehen päällä ei huomata, eihän mies niillä koreile.
..ei minusta ole pahaa tarkoittava ainakaan, jos nimittäin sillä ei pahaa tarkoiteta.
Tuli mieleen savolaisjuttu, kun savolaiset eivät halua negatiivisesti arvostella ketään ulkoisen olemuksen perusteella.
Samalla kylällä oli kaksi saman nimistä henkilöä, molemmat olivat Ville Tuppuraisia nimeltään. Toisella oli toinen jalka lyhyempi niin hän liikkui ontuen, mutta kukaan ei siitä hänelle koskaan mitään sanonut.
Kuitenkin erottaakseen nämä saman nimiset henkilöt toisistaan kutsuivat kyläläiset tätä toista "tasajalka Tuppuraiseksi."