Onko se vaan sattumaa vai kuvittelenko että aina nolaan itteni? Päivä päivältä on vaikeempi mennä kouluun kun kaikki pitää mua ihan sairaana. Mun jutut on kai muista "normaaleisa"ihmisistä ihan outoja, tai ne ainakin antaa ymmärtää...mä oon lian ujo mulla on huono itse tunto ja pienikin moka tuntuu suurelta,se pahentaa aina oloo ja laskee itse tuntoa,ja tää ei oo mitään normaalii murrosikäsen valitusta kun musta tuntuu et mä oon ollu tällänen aina....
Sattumaa??
Tuleva hullu?
10258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Enpä usko, että tuleva hullu olet. Tuo tuntuu johtuvan vain huonosta itsetunnostasi. Et luota itseesi tarpeeksi..minustakin on joskus tuntunut tuolta. Mutta olen tottunut siihen, että ihmiset pitävät minua outona. Sanoisin sitä persoonallisuudeksi, omalaatuisuudeksi. Minulle on sanottukin, että on hienoa että joku uskaltaa olla erilainen kuin muut.
Ujouteen on hankala vaikuttaa. Pitäisi rohkaista mielensä jne mutta tiedän ettei se noin vain onnistu..onnea sinullekin.
Erillaisuus on rikkautta!
Se on itsetunto ei itse tunto. Opettelisit kirjottamaan suomee kun puhut sitä.
Joo totahan ne aina sanoo et pitäs vaan olla rohkeempi mut se on vaikeempaa kun luuliskaan...Ja jos tääläpäin(ylä aste) on jotenki erilainen/persoonallinen niiin pidetään törkkenä,outona tai jonain. Mut ehkä niillä ihmisillä on joku asenne vamma, mut sano se sille joka sua oudoks sanoo, et hei sä oot asenne vammanen....jooopa joo...mä alantaas selittää mut kiiti et vees viitint vastata!
Mut kaikki ei oo pakosti mitään super kirjottajii.....mulle kyllä käy vähä liianki usen ton tapasii virheitä...ja jos nyt kirjottaa jonku sana väärin se voi olla kohtalokasta....
ujoudesta on mahdollisuus päästä eroon!mä en tajua miksi ujouttaa pidetään "viehättävänä" luonteenpiirteenä!!??siis se hankaloittaa elämää kun ei uskalla puhua tms...oon ite päässy ujoudesta eroon.onhan ujot ihmiset ok...mutat en mä usko että kukaan nauttii ujoudesta.yritä ottaa vastoinkäymiset haasteena.,ja jos sä esim.tunnilla vastaat väärin,niin hakataanko sut sen takia?kiusataanko sua sen takai loppuelämä..?ei varmasti.siis miten niin oot "sairas"?onko sulla pervoja juttuja,sitäkö tarkotit?jos sä ajattelet ittestäs että "mä oon huono" niin sen näkee susta päältätpäin ja toiset alkaa ajatella että sä oot.piristy vähän!juttele samoista asioista kun toisetkin.pää pystyyn. ei kaikkee tarvi ottaa vakavasti.kun sä huomaat että sä puhut toisille etkä jää hiljaiseksi,niin sä huomaat että ei se niin kamalaa ole.hanki onnistumisen kokemuksia....ne kasvataa itsetuntoo.mut voisitsä kertoa,että mitä sä tuolla tarkotit,että toiset pitää sua sairaana etc...?
Itselläni oli joskus ala-asteen alkuhämärissä sama ongelma; ajattelin että kaikki tuijottavat juuri MINUA, tulin epävarmaksi ja sitten mokailin, pudottelin tavaroita jne. Jossain vaiheessa otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, päätin että minä teen kaiken parhaiten ja tyylillä ja jos muut katsovat, niin näkevät ainakin, kuinka kaikki KUULUU tehdä. Siitä lähtien olen ollut oma rohkea itseni! Teen kaiken varmuudella ja tyylillä, jos ihmiset katsovat, niin annetaan ainakin aihetta sitten katsoa - olen paras, katsokaa tännepäin!
Itseluottamuksesta kaikki lähtee, joskus se voi olla niinkin pienestä kuin vaatteista kiinni. Jos koet olevasi hyvännäköinen, niin se että ihmiset katsovat sinua ei olekaan negatiivista.
Toinen vihje: tuijota takaisin. Yleensä kyylät nolostuvat, jos tuijotat heitä katseen rävähtämättä suoraan silmiin. Tämä on hauskaa myös muuten! Ihmisiä on kiva nolostuttaa! ;)
Niin kaise "pieni ujous" on ihan Ok ja viehättävää mut sit se ei oo enää niin kaunista kun sealkaa olla joka päivänen riesa...mä en puhu pervoi, mä puhun samoista asiosta kun muutkin (tai mielestäni) kun muutkin...mut jotenkin vaan toiset on saanut musta niin negatiivisenkuvan että niitein päitä ei hevillä käännä...Ja mä oon huomannu sen et mun entiset tutut musta maalaa mua......(tai ehkä mä vaan kuvittelen) ja ehkä se riippuu vähä porukoista missä pyörii, mun kaverit ei oo niitä koulun suosituimpii, en mä sillä et ne oli jotenki tyhmii ne on ihan normaaleja ihmisii, mut meillä ihmisillä kun on joku pakkomielle aina "ryhmitellä"ihmiset Hyviin ja vähemmän hyvii....Mä kuulostan ehkä siltä että mä nyt syylistän toisii, mut mun (varsinkin)luokkalaiset on niin omissa porukoissa ettei ne haluu mua siihen sekaan söheltään. Ne on kyllä tarpeeks monta kertaa antany ymmärtää et mä oon turha. Mut se "vika" on kai mussa tai se onkin, kaikki riipppuu musta mut kaikki mun tekoset (vaik ne olis ihan normaaleja niin niitä pidetään outoina) muistetaan kauan ja niille nauretaan, et sitä "imagoo" on vaikee muuttaa tuppukylässä. No ehkä mä alotan "uuden elämän" jossain muualla kun mä lahen 1,5 vuoden päästä opiskeleen sen mä tiän että tänne en jää......mulla on tää nuoresta iästäni huolimatta huono maine....Tolla mun teolle nauretaan jutulla tarkoitin sitä että jos mä teen jotain ihan normaalii esm.kerron jonku jutun mun kaverille(joka on ihan normaali)Niin ne toiset ajattelee: mitähän toikiluulöee vähä tyhmä sun muuta.......varmaan vähä sekava juttu mut.........
Suurimmat ongelmat on sun korvien välissä....
Yleisestikin ottaen YA:lla on niin sisäänpäin kääntynyttä porukkaa, ovat olevinaan niin ahdas mielisiä kuin vain voi olla. Juuri nämä, jotka YA-aikoina kävi meidän "sivistymättömän anarkisti-huora-saatananpalvoja-eläinaktivisti-huligaani-loisi" loisi joukon kimppuun, käyttävät tällä hetkellä itsekkin niittikamoja koska ne ovat muotia. Lisäksi osa niistä jotka vain katselivat kuin olisimme olleet halpoja huoria, ovat itse tänä päivänä, muutaman vuoden myöhemmin, "liittyneet" jengiimme ja elävät nyt sitä "sukka-puikko-kapina"- aikaa mitä me elimme silloin.
Tämän tarkoituksena oli kertoa että YA ei merkitse mitään.
Ja luetteloin ujouden peloksi:
Mitä sinä itse asiassa pelkäät. Pelosta ei voi päästä ellei osaa/pysty ajttelemaan sitä mitä itseasiassa pelkää tapahtuvan.
Kirjoita paperille kaikki missä tilanteissa jännität, mistä se saattaisi johtua jne.. TÄmän jälkeen kok homma saattaa tuntua aivan järjettömän tyhmältä.
Ja voithan sinä aina turvautua ystäviin?
että oletko koskaan seurannut nauratko itse muille jotka nolaavat itsensä?
Jos teet tätä usein, muilla saattaa olla sinusta sellainen käsitys että "se on olevinaan niin vitun cool, vähänkö naurettiin kun..."
Älä ainakaan ujouden varjossa ala tekemään itsestäsi yleistä pelleä, olen nähnyt näin tapahtuvan ja USEASTI.
Ja muutenkin: kannattaa seurata kuinka monta kertaa päivässä muut nolaavat itsensä, nauretaanhan niillekkin. Se on normaalia, se on elämää.
Onhan sitä eläämää tän ahdistavan pikkukaupungin ulko puolella, ja jos ei elämä tää suju niin mä lähen täältä kauas pois. Sen muuten huomaa kun kaikilla vähän kin itsensä paremmiksi tuntevilla nousee päähän hetikun pääsee ylä asteelle....ala asteelaisii ei olla tuntevinaankaan,sun muuta....ja nämä pitävät juuri itseään normaalina. vaan mikö on normaalin prototyyppi?