Olen usein masentunut. Joskaan se ei ole todella vakavaa, mutta tunne on niin syvältä etten enää oikein jaksa. Saadakseen minut masentumaan, asian ei tarvitse olla kovin paha.
Itken usein, ja viiltelenkin. Tänään viimeksi. Minun on todella paha olla, kotona ei mene hyvin. Minulla on ihana ja rakastava poikaystävä, ja hänen takiaan kestänkin tätä maailmaa kuten nyt kestän. En enää ole masentunut usein, paljon pirteämpi kuin ennen ja itkenkin huomattavasti vähemmän. Tänään satuin kuulemaan niin ikävän uutisen että itkin.
Masennuksessani, tai milloin koen syviä tunteita, rakkautta etc kirjoitan runoja [voi lukea runo-osastolta]. Tunteeni saan hyvin paperille.
Miten te saatte masennuksenne kaikkoamaan? Minun se on toisaalta helppo saada pois..toisaalta ei. Riippuu asian vakavuudesta. Pienestä asiasta voin masentua, mutta se ei ole mitään kunnon masista, jolloin en edes itke. Se vain tuntuu ikävältä.
Tämäkin melko turha teksti, mutta mikäs siinä. Kukaan ei pakottanut sinua lukemaan...
Itken usein, ja viiltelenkin. Tänään viimeksi. Minun on todella paha olla, kotona ei mene hyvin. Minulla on ihana ja rakastava poikaystävä, ja hänen takiaan kestänkin tätä maailmaa kuten nyt kestän. En enää ole masentunut usein, paljon pirteämpi kuin ennen ja itkenkin huomattavasti vähemmän. Tänään satuin kuulemaan niin ikävän uutisen että itkin.
Masennuksessani, tai milloin koen syviä tunteita, rakkautta etc kirjoitan runoja [voi lukea runo-osastolta]. Tunteeni saan hyvin paperille.
Miten te saatte masennuksenne kaikkoamaan? Minun se on toisaalta helppo saada pois..toisaalta ei. Riippuu asian vakavuudesta. Pienestä asiasta voin masentua, mutta se ei ole mitään kunnon masista, jolloin en edes itke. Se vain tuntuu ikävältä.
Tämäkin melko turha teksti, mutta mikäs siinä. Kukaan ei pakottanut sinua lukemaan...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lopeta ittes viiltely hölmö!
Oletko koskaan, koskaan ollut niin masentunut, että tuntuu ettei mikään voisi sattua enempää kuin tuska sydämessäsi? Minä olen. Sen takia viiltely onkin helppoa, ja se tuntuu auttavan. Joskin nämä arvet eivät lähde koskaan, tuskin sydämessäni olevat arvet myöskään lähtevät.
Tosiaan, olen ainakin kolmesti luvannut etten koskaan enää viiltele. Mutta hei, katsohan käsivarttani. Se ei ole niin helppoa. Kiusaus on niin suuri, että sitä on toisten vaikea ymmärtää. Ja nyt puhun totta. Monesti olen itkenyt, että miksi en voisi vain viiltää niin syvään, etten enää koskaan tuntisi mitään. Mutta ei, juuri tuolloin olen kestänyt ja jättänyt viiltämisen kokonaan, ja olen ylpeä että olen kestänyt sitä kiusausta.
Turha minua hölmöksi on kutsua, sinä et vain ymmärrä.
En oo itte koskaan viilelly...mut oon ajatellu jotain muuta ehkä pahempaa...tohon suuntaa...onneks tai epä onneks en oos itä tehny lähellä on ollu...mut sellanen jolla menee hyvin on helppo haukkuu ja nimitellä niitä joita elämä potkii päähän....ja sellaseen johon jää "koukkuun" on vaikee päästä irti.......niinkun masennus...siihen on niin helppo vajota...ja jotka eivät asiasta mitään tiedä alkää siihen puuttuko (ainakaan tollasilla komenteilla kun sä Zeror..)(vai kuinka senomi kirjotettiin)
Sulla on ess jätkä, mulla ei sitäkään ja tuntuu ettei tuu koskaan oleen, sillä se on todella epätoden näköistä että munkaltaseen paskaan joku joskus "rakastui".
Mulla on ollu tollasii masennus kausii noin 5lk alkaen, joskus(tosiharvoin) voin olla päivän pari ihan normaali mut sitte taas palaan tähän normaaliin synkkään elämää.
On kiva kuulla että on joitain muitakin jokka on masentuneita....Mulla menee kotona aikas hyvin mitänytsattu tos pari viikkoo sitte tapaus josta en varmaan koskaan "palaudu" mulle nimittäin selvis et mulla on täys ikänen sisko jota en kyllä valitettavasti oo koskaan nähny ja näyttää siltä että entuu koskaan näkeenkään... mulla on pari kaverii (samanlaisii hiljasii kumäki)....ja yks hullu ihminen joka "roikkuu" mussa ja ihmiset pitää automattisesti et mäkin oon saman lainen pöljä(ehkä mä oonkin)
No mut mä lopetan nyt tän valittamisen.....
Älä ajattele noin. Kyllä sinäkin sen jätkän vielä saat, usko pois.
Onko sinulla kotisivuja? Minkä ikäinen olet?
Sitä vaan on niin vaikee uskoo et kukaan vois joskus ihastuukkin tälläseen ......Mä oon tällenen 14 v kakara...täytän kyl 15... Mul ei oo kotisivui ainakaan viä kiitikin jaksoitlukee mun jorinoita se lohdutti oli meinaan kauhee päivä....
14-vuotias kakara? Älähän nyt! Itse olin neljäntoista kun sain ensimmäisen KUNNON jätkäkaverini. Olen itse nyt 15, eli 9. luokalla.
Eli kyllä sinulla toivoa on! Nykyisen kultani löysin netistä, eli ei netissäkään liiku ihan toivotonta porukkaa. Tai sitten olen itse niin toivoton, etten erota toivottomia epätoivottomista. Heh. Tuskimpa kuitenkaan.
Kannustavista puheista, mä yritän parantaa itteeni...
En tiiä onko tästä apua toivon että on ite oon ollu melkein samassa tilanteessa ja mul on monta kaveria jotka on samassa tilanteessa toivon et kykenisin auttaa niitä mut ne ei yleensä kuuntele. mä tiiän et Jumalalta sä löydät avun sun ongelmiisi se auttaa aina kun mul on masis rukoile se autta varmana Jeesus rakastaa suo ja tahtoo autaa se tarjoaa kättä auttavaa otaa siitä vaan kiini. Siunausta Ps:saako sun puolesta rukoilla?
Mä itse olen..hmm, pakana. Siis, mä uskon että on olemassa jumala mutta se ei yhdy kristittyjen jumalaan. Saahan minun puolestani rukoilla. Kiitos!