Nyt on niin, että mitta on tullut täyteen. Minulle tuli avioero ja jäin koiran kanssa yksin, tähän asti olemme lenkittäneet koiraa vuorotellen mutta nyt minun kontollani on viedä koira ulos vähintään ne kolme kertaa päivässä. 7-vuotiaan noutajaurokseni kanssa lenkkeily on käynyt niin työlääksi, että kummallakaan ei ole kivaa, sekä koira että omistaja ovat hermojensa äärirajoilla. Tyttökoirien kusien nuoleskelu, saa kiskoa välillä koiraa perässä ja välillä se vetää edellä kuin höyryveturi, kielloista huolimatta, normaalista hihnakäyttäytymisestä ei mitään tietoa. Omat niska-hartiaseudun ongelmani ovat muodostuneet jo niin pahoiksi, että ne haittaavat omaa työntekoani ja olen todella väsynyt, puhumattakaan siitä, että nyt tuntuu että kaikki vapaa-aikani menee koiran kanssa ja en jaksa hoitaa itseäni tai tavata enää muita ihmisiä, vaan olemme koiran kanssa kahden aina. Vaihtoehtoina ovat pian koirasta luopuminen, olen sen niin ajatellut, että se olisi sen omaksi parhaaksi, jos pääsisi maaseudulle/omakotitaloon, jossa saisi ulkoilla vapaasti aidatulla pihalla tms. tai sitten koiran leikkaaminen, mutta en tiedä, auttaisiko se ja jotenkin sääli leikata hyvää jalostusmateriaaliakin olevaa koiraa, jolle jollakulla toisella olisi tarjota parempi loppuelämä. Hirvittävää, kun koira on minulle niin valtavan rakas, mutta mitä enemmän asiaa mietin, niin sitä enemmän tajuan että en itsekkäistä syistä voi pitää koiraa vaan minun pitäisi ajatella sen parasta. Onko muilla kerrottavaa vastaavista elämäntilanteista ja onko koiran kanssa elo helpottunut, jos se on leikattu myöhemmällä iällä?
Vanhemman uroksen leikkaaminen
väsynyt__
4362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hommaa sille kaverille kunopanta, se auttaa.
viisivuotiaana. Pääsyy leikkaukseen oli eturauhasvaivat, mutta ne eivät kuitenkaan olleet niin pahat, että olisi menneet vakuutuksen piikkiin. Koira nuoli nartun pissejä, veti hajujen perässä kamalasti, rähisi toisille uroskoirille hirveästi. Koira oli saanut niihin eturauhasvaivoihin hormoonipiikkejä. Viidennen piikin jälkeen päätin leikkauttaa. Odotin kovasti, että koira olisi rauhallisempi. ELL sanoi, että saattaa mennä pari kuukautta ennen kuin leikkaus vaikuttaa. Nyt on kulunut aikaa melkein 5 kk, eikä koira ole rauhoittunut. Nuolee edelleen nartun pissejä ja on vielä enemmän kiinnostunut urosten pisseistä, on pakko päästä merkkaamaan. Tämä ei ollut niin voimakasta ennen leikkausta. Rähisee uroskoirille kahta kauheammin. Ell kyllä sanoi, että leikkauksella ei ole vaikutusta jo totuttuihin tapoihin. Olen jo eläkkeellä ja koira pompottaa minua minkä kerkeää. Yhtään sen kanssa ei voi kävellä normaalisti, koko ajan se vetää. Silti en ikinä ole ajatellutkaan luopuvani koirasta!
Koeta mielummin ensin vedonestovaljaita tms.
Leikkaus on kuitenkin koiralle aina riski ja vanhemmalle koiralle isompi kuin nuoremmalle jne.
Leikkauksella et välttämättä pääse eroon halutuista piirteistä vaan voit saada pussillisen uusia. Esim. vanhemmalla iällä leikatut urokset tuppaavat lihomaan herkemmin, niille voi tulla pidätysongelmia jne.
Eli suosittelisin kokeilemaan ensin muita keinoja.
jaksamisen kanssa, niin olen kyllä sitä mieltä että koirallasi voisi olla parempi jonkun vanhemman pariskunnan luona joilla on aikaa ja voimavaroja sitä pitää ja hoitaa. Koira tarvitsee nimenomaan varmaa ihmistä vierelleen ja vaistoaa kyllä jos olet sen kanssa hermostunut tai vastaavaa.
Eikö sinulla olisi hoitopaikkaa koiralle jossa se voisi olla aina jonkin aikaa jotta taas jaksaisit vähän paremmin senkin kanssa? Sellaistakin voisit vaikka ajatella, muutaman viikon eroa siitä niin sitten näkisit ettei sekään kivaa ole.
Onhan se koirallekin aika iso muutos kun yhtäkkiä ei olekaan kuten ennen, mutta koirat sopeutuu uuteen aika äkkiä kutenkin. Voihan olla niinkin että teille tämä uusi alku on raskasta kunnes tuo eron tuska alkaa molemmilla helpottaa. Muista että se koira on sinulle tärkeämpi kuitenkin kuin se joka lähti, sillä koira on sinun ikuinen ystäväsi jos vain itse sen annat sitä olla.
Itse en koiraani antaisi pois vaikka olisi vaikea olo, ellen sitten purkaisi siihen kiukkuani ja pahaa mieltäni. Kaiken kun on aina tapana selkiytyä ajan mittaan, aivan kaiken. Enkä kyllä tuota leikkaisikaan vaikka onkin nyt kiihkeintä aikaa uroksilla kun melkein kaikilla nartuilla on juoksuaika tähän aikaan vuodesta. Älä ota siitä stressiä kuitenkaan, se on sen koiran elämää. Lisääntynyt liikunta ei sinulle pahaa tee, unohtuu tuo erokin siinä paremmin kuin uskotkaan.
Monet, kuten minä ulkoilemme koirieni kanssa useamminkin päivittäin. Ja kyllä itse ainakin lähden välillä johonkin ja koira jää kotiin nukkumaan, ei tulisi mieleenikään että koira olisi jotenkin haitaksi vaikka muuta ei olekaan kuin ne. Ihmisistä luovun mieluummin kuin koirista, ne on parempia ja vilpittömämpiä kuitenkin.
Kyllä sinulle vielä muutakin elämää tulee, älä ole niin hätäinen, elämä se vaan jatkuu ja jatkuu se ei kohta tähän pääty kuitenkaan. Kärsivällisyyttä, suosittelen.