Olen ehkä hankkimassa labradorinnoutajaa, mutta haluaisin ensin kuulla kokemuksia kyseisestä rodusta, sillä itselläni ei niitä ole. Eli voisitteko kertoa labbiksen hyvistä ja huonoista puolista, tai vain yleisesti rodusta?
Kiitos jo etukäteen! :)
Kiitos jo etukäteen! :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://www.noutajat.com/noutaja/noutaja_labu.htm
Kotisivultahan ne faktat parhaiten saa harrastus ja työkoira sanan varsinaisessa merkityksessä hankala pidettävä mikäli ei opeta kunnolla eikä saa virikettä riittävästi.Koirakouluun toko meje ym harrastamaan saa palvelualttiin ja esimerkillisen koiran vain kunnolla opetettuna.Henk kehitys hidasta vasta n 5v ikäisenä rupeaa homma paremmin "rauhoittumaan"ylisosiaalisuus hienoinen ongelma koiralle pitää paikka opettaa.Kaikista koirista lähtee älyttömästi karvaa koti ei karvoista siisti ole päivittäin saisi imuroida.
labradorinnoutaja ja toinen samaa rotua. Edellinen kirjoittaja ei voi sanoa että hänen kirjoituksensa pätee joka koiran kohdalla. Minulla kummatkin olleet erittäin oppivaisia, pienelläkin koulutuksella ja karvan lähtökin on hyvin yksilöllistä. Sen voin sanoa että kummatkin koirat jotka ovat minulla olleet eroavat kuin yö ja päivä toisistaan. Siinä olen samaa mieltä että pitää olla aktiivinen liikkuja jos on tällainen koira (masentuu jos joutuu olemaan vain sisällä eikä ole aktiviteetteja).Minun mielestäni aivan ihana rotu ja varsinkin jos on lapsia, niin niiden kanssa tykkää leikkiä.Liikuntaa liikuntaa ja vielä kerrran liikuntaa.
"Vankalla":) kahden labradorin kokemuksella voin sanoa että jokainen koira on yksilö vaikka onkin samaa rotua. Edellinen koira oli näyttelylinjainen ja nykyinen on käyttölinjainen. Aikasempi oli täysi hoselo ja kovapäinen mutta oppi perusasiat riittävien toistojen jälkeen. Nykyinen on ollut erittäin oppivainen ja osaa jo 5 kk:n iässä asioita joita edelliselle ei edes tullut opetettua.
Vaatii paljon liikuntaa ja aktiviteettejä tai rupeavat keksimää itselleen tekemistä ja se on harvoin sellaista joka omistajaa suuremmin ilahduttaa. TOKO MEJÄ ja NOME hyviä harrastusmuotoja, tai sitten vaa itse tekee erilaisia harjoituksia jos ei halua mihinkään kokeisiin treenata.
Perustottelevaisuuskoulutus ehdoton vaikka ei mihinkään kokeisiin menekään. Kyseessä kuitenkin kohtalaisen suuri ja vahva rotu, joten helpottaa elämää että koira tottelee ohjaajaa. Rotu on vienyt ainakin minut mennessään, enkä muuta metsästys/koekoiraa ottaisi.
samaa mieltä! aktiivinen ja älykäs rotu jonka fysiikka ja pääkoppa vaativat toimintaa. itelläni kaksi isoa urosta ja aktiivisia ovat molemmat. ns. multipurpose koiria! mitä keksitkään heidän kanssaan tehdä kaikki käy ja labradori on aina innokas oppimaan, kaipaa haasteita. dominanssi on ainakin uroksilla kova, joten hierarkia laumassa kohdallaan ja elämä sujuu, kunhan aktiivisuus pidetään mielessä. kauniita, lumoavia, älykkäitä koiria!!!
löytyykö teiltä pölykoiria nurkista eli onko turkinlaatu sellaista?
eli kyllä meillä lähtee karvaa labbiksesta ainakin ja sitten niitä karva-pölyvillakoiria on joka nurkassa =) Imurointi tulut tutuksi!
Minulla on ollut kaksikin labradoria, tämä nuorempi ja viimeinen pääsi koirien taivaaseen puolisen vuotat sitten. Molemmat elivät terveinä tosi vanhoiksi ja olivat, miten sen nyt kuvailisi, täydellisiä koiria. Vitsailin aina, että varsinkin vanhempi oli niin viisas, että olisi voinut hoitaa meikäläisen kauppa-, pankki ja kaikki muutkin asiat. Harrastin niiden kanssa kaikenlaista; tokoa, jäljestystä, kävin metsälläkin, raunioita myös koluttiin, vähän agilityä jossain vaiheessa ja vanhemmman kanssa käytiin vierailuilla v anhainkodeissa ja vammiasten pienkodeissa. Oikeastaan tuntuu, ettei muut koirat oikein ole mitään labbisteni rinnalla (vaikka tietysti ovat, mutta tämä on vain minun pinei oma käsitykseni, ymmärrättehän!). Ainoa vaihtoehto jatkossa on labbis, jahka päästään suruajan ylitse...
menetykseesi. :( onko kenneli, josta koirasi hankit, vielä toiminnassa? Mikä kennel se oli?
Moi! :)
Perheelläni on kaksi labbista. Harrastan toisen kanssa agilityä ja äitini harrastaa sillä samaisella koiralla NOMEa ja iskä MEJÄä. Toisella (nuoremmalla) harrastetaan NOMEa myös. Sehän onkin labbiksille se luontainen harrastus.
Eli labradorit eivät missään nimessä ole mitään sohvaperunoita, kuten jo jossain viesteissä lukeekin. Niiden kanssa voi harrastaa melkein mitö vain.
SM-agilitykoiria ei niistä kyllä saa, ainakaan kovin helpolla. Voit harrastaa vaikkapa VEPEä ( =vesipelastus), TOKOa tai jotain muuta liikunnallista harrastusta.
Labradorit ovat myös ERITTÄIN ahneita. Tuossa juuri viimeviikonloppuna, nuorempi koiramme söi varastossa olleen ruokapussinsa sisältöä jonkun verran....! Nyt on vaan oltava tarkkana, että varaston ovi oysyy tiukasti kiinni.
Liikunnasta vielä sen verran, että labbiksia pitäisi ulkoiluttaa noin kerran tai mieluiten vaikka kaksi kertaa päivässä. Metsälenkit ovatkin todella hyviä.
Labradorit on helppoja koulutettavia. Ja jos/kun ne kouluttaa hyvin, ne on yleensä kuuliaisia. ;)
Eli todella kiva rotu, jos sinulla on aikaa ja energiaa ulkoilla ja harrastaa, niin rotu taitaa sopia sinulle erinoimaisesti. :) Meillä ainakin labbikset toimii.
Terv. Labbiksen omistaja
PS: Olen itse 12 ja pikkuveljeni on 10 (tällä hetkellä!), eli siis labbikset ovat yleensä täysin lapsikilttejä. lapsista tulee myös oivallisia leikkitovereita labradorille! :)