Pokemonien kartano, Osa 1.

Mew kirjoitti:

Mut hei haluisin vaan sanoo et tää no sit tämmönen mun keksimä tarina et tää niinkun kertoo tästä palstasta. Kuvitelkaa että tämä palsta on kartano. Siellä asuu ystävyksen Steelix, Espeon, Minä, Umbba, Vulppa ja entei ;D

"Wau voiko muuta sanoa!", Espeon tokaisi nähdessään ison kartanon edessään. "Täällä me asutaan tästä edes.", Umbreon sanoi osoittaen tummalla tassullaan tiilistä rakennusta. Pihalla oli keskellä suihkulähde ja vehreä nurmi ja puut ympäröivät rakennuksen.
Vulpix ryntäsi Espeonin kanssa rakennuksen sisälle kun umbreon oli aukaissut raskaan puu-oven. Edessä näkyi portaat, vasemmalla olohuone ja oikealla ruokasali. Mew lähti tallustamaan olohuoneeseen. Laajalla alueella oli vasemmalla vain silkkisiä sohvia. Edessä oli digi-tv jonka Mew kävi avaamassa ja asettui hyvällä asennolla sohvalle. Umbreon käveli keittiöön. Hän avasi kaappeja joista tuli esiin mausteita, lautasia ja muita keittiötarvikkeita. Entei tuli perässä ja auttoi Umbreonia tekemään päivällistä. Vulpix ja Espeon menivät yläkertaan. Käytävässä oli ovia joka suunnassa. Jokaisessa luki pokemonin nimi. Vulpix meni huoneeseen jossa luki hänen oma nimensä ja Espeon teki samoin. Vulpixin huoneen tapetit olivat ruskeat ja vähän karvaiset. Huoneessa vasemmalla oli iso ruskea sänky pedattuna, oikealla oli kirjahylly ja vaate kaappi. Vulpix järjesteli tavaransa siististi ja lysähti sängylle. "Jos minä joudun täällä siivoamaan laitan sen Espeonin harteille!", Hän ajatteli ja alkoi pakostikkin hymyilemään koska ajatteli Espeonia raatamassa imuri toisessa kädessä. Espeon oli juuri saanut oman violetin huoneensa valmiiksi. Steelix oli talon ainoa poika. Steelix oli omassa huoneessaan kuuntelemassa musiikkia. Äkkiä hän kuuli koputusta ovellaan mutta ei vastannut koska musiikki pauhasi kovalla. "Stelkku nyt se musiikki pienemmälle!", Huutaja oli Espeon, kun vastausta ei kuulunut niin hän avasi oven ja kävi sammuttamassa cd-soittimen. "Hei! Minä kuuntelin sitä!", Steelix uikutti ja nousi istualleen. Espeon heitti Steelixille korvalappustereot ja lähti tylysti pois paiskaten oven kiinni.
"Kaikki päivälliselle sieltä!", Umbreonin ääni kajahti muitten korviin ja kaikki ampaisivat ruokasaliin. "Bon apéteut!", Umbreon sanoi ja kaikki söivät spaghettia paitsi yksi henkilö. Kun muut olivat melkein lopettaneet Mew kömpi väsyneenä ruokasaliin. "Kiva kun liityit seuraamme.", Entei sanoi ja katsahti Mewiä. "No sori mutta kun minä nukahdin.", Mew puolusteli. Muut nousivat pöydästä ja lähtivät katsomaan tv:tä mutta Mew lähti pihalle. Hän katseli tähtiä kunnes Espeon liittyi seuraan. "Mitä sinä yksin täällä olet?", Espeon kysyi ja istui Mewin vierelle portaille. "Kun ajattelee, että me olemme olleet niin vähän aikaa ystäviä, ja nyt asumme yhdessä.", Mew sanoi huokaisten. "Jos todella uskot meihin me olemme aina luonasi.", Espeon sanoi rohkaisevasti. Espeon lähti tassuttelemaan sisälle ja Mew tuli vähän ajan päästä perässä. Kuu paistoi taivaalla ja sen säteet osuivat suoraan Espeonin huoneeseen. Umbreon sammutti keittiöstä valot ja meni vielä olohuoneeseen. Mew nukkui siellä ja tv oli vielä päällä. Umbba sammutti sen ja laittoi varovaisesti huovan Mewin päälle. Lopulta kaikki heräsivät aamulla Entein kauhunhuutoon. "Hän ei ole täällä!", Entei huusi kun muut olivat tulleet alas huudon jälkeen. "Kuka?", Vulpix kysyi haukotellen. "Steelix!"

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä