Uskokaa tai älkää, vaikka elämä välillä potkii tosi rajusti päähän, niin siitä vielä noustaan.
Olen tällä hetkellä tosi onnellinen aiemmin sijoitettuna olleen lapseni vuoksi. Kahden viikon sisällä tämä paniikkihäiriöstä kärsivä nuori on ihan itse saanut järjestettyä itselleen sekä työharjoittelupaikan että iltatyön.
Tämä on tietysti aivan tavallista toimintaa 17-vuotiaille noin yleensä. Meidän tapauksessa tämä on suuri voitto, sillä nuori on kärsinyt todella voimakkaasta paniikkihäiriöstä sekä sosiaalisten tilanteiden peloista.
Tarinamme oli melko traaginen ja olen siitä joskus aikaisemmin täällä kirjoitellu. Ensin lasta kiusatiin koulussa ja sitten myöhemmin joutui hyväksikäytetyksi. Sitten huostatuksi huonoon perhekotiin, jolloin ensin tuntui maailma kaatuvan päälle kun jouduimme taistelemaan lapsen pois sieltä helvetistä, eikä ensin ollut mitään toivoa. Pitkät ja raskaat oikeusprosessit koettelivat lasta myös melkoisesti. Kaikkinensa noin neljä ja puoli vuotta mentiin sumussa ja elettiin välillä erittäin tuskaisia aikoja, jolloin elämä ei tuntunut enää elämisen arvoiselta.
Huostassapito purettiin tämän vuoden alussa, lähes puolitoista vuotta ennätti lapsi olla kotiin sijoitettuna ja sitä ennen vähän yli puoli vuotta siellä helvetillisessä perhekodissa. Sijoitusta perhekotiin oli aiottu koko yläasteen kestäväksi, mutta se kesti vain yhden lukukauden. Sitten lapsi tuli takaisin entiseen kouluunsa ja niiden entisten kiusaajiensa keskuuteen, joita omien sanojensa mukaan paremmin kesti kuin perhekodin henkistä väkivaltaa. Historiaahan tämä on, mutta piti vaan kertoa mistä hän on selvinnyt.
Eli tämän viesin tarkoitus oli valaa uskoa tällä hetkellä samassa tilanteessa oleville, siis niille, joiden lapsi syystä tai toisesta on huostassa ja elämä tuntuu kaatuvan päälle. Mieluummin sitä tietysti itsekin miettisi menneisyyttä normaalien kuvioiden kautta, eli ilman kauheaa taistelua kiusaamisen lopettamiseksi, ilman hyväksikäyttäjän astumista mukaan lapsen elämään, ilman lapsen traumatisoitumista, ilman pitkiä oikeusprosesseja, ilman pitkäkestoista terapiaa. Mutta näin se vaan aurinko pilkistää tänne risukasaan ja vaikeudet ovat jalostaneet lapsestani mitä ihanimman ja empaattisimman nuoren. Klisee, mutta paineessahan ne timantitkin hiotaan. Eihän tätä kenenkään pitäisi joutua kokemaan, mutta näiden vuosien jälkeen osaa nauttia pienistäkin asioista ja on sitten haljeta onnesta kun lapselle tulee eteen tällainen onnistumisten putki kuin viimeiset kaksi viikkoa. Koettua vääryyttä nämä eivät poista, mutta uskoa parempaan tulevaisuuteen tämä kyllä valaa.
Oikein mukavaa Pääsiäisen aikaa kaikille palstalaisille ja uskoa tulevaisuuteen, vaikka vaikealta näyttäisikin.
Olen tällä hetkellä tosi onnellinen aiemmin sijoitettuna olleen lapseni vuoksi. Kahden viikon sisällä tämä paniikkihäiriöstä kärsivä nuori on ihan itse saanut järjestettyä itselleen sekä työharjoittelupaikan että iltatyön.
Tämä on tietysti aivan tavallista toimintaa 17-vuotiaille noin yleensä. Meidän tapauksessa tämä on suuri voitto, sillä nuori on kärsinyt todella voimakkaasta paniikkihäiriöstä sekä sosiaalisten tilanteiden peloista.
Tarinamme oli melko traaginen ja olen siitä joskus aikaisemmin täällä kirjoitellu. Ensin lasta kiusatiin koulussa ja sitten myöhemmin joutui hyväksikäytetyksi. Sitten huostatuksi huonoon perhekotiin, jolloin ensin tuntui maailma kaatuvan päälle kun jouduimme taistelemaan lapsen pois sieltä helvetistä, eikä ensin ollut mitään toivoa. Pitkät ja raskaat oikeusprosessit koettelivat lasta myös melkoisesti. Kaikkinensa noin neljä ja puoli vuotta mentiin sumussa ja elettiin välillä erittäin tuskaisia aikoja, jolloin elämä ei tuntunut enää elämisen arvoiselta.
Huostassapito purettiin tämän vuoden alussa, lähes puolitoista vuotta ennätti lapsi olla kotiin sijoitettuna ja sitä ennen vähän yli puoli vuotta siellä helvetillisessä perhekodissa. Sijoitusta perhekotiin oli aiottu koko yläasteen kestäväksi, mutta se kesti vain yhden lukukauden. Sitten lapsi tuli takaisin entiseen kouluunsa ja niiden entisten kiusaajiensa keskuuteen, joita omien sanojensa mukaan paremmin kesti kuin perhekodin henkistä väkivaltaa. Historiaahan tämä on, mutta piti vaan kertoa mistä hän on selvinnyt.
Eli tämän viesin tarkoitus oli valaa uskoa tällä hetkellä samassa tilanteessa oleville, siis niille, joiden lapsi syystä tai toisesta on huostassa ja elämä tuntuu kaatuvan päälle. Mieluummin sitä tietysti itsekin miettisi menneisyyttä normaalien kuvioiden kautta, eli ilman kauheaa taistelua kiusaamisen lopettamiseksi, ilman hyväksikäyttäjän astumista mukaan lapsen elämään, ilman lapsen traumatisoitumista, ilman pitkiä oikeusprosesseja, ilman pitkäkestoista terapiaa. Mutta näin se vaan aurinko pilkistää tänne risukasaan ja vaikeudet ovat jalostaneet lapsestani mitä ihanimman ja empaattisimman nuoren. Klisee, mutta paineessahan ne timantitkin hiotaan. Eihän tätä kenenkään pitäisi joutua kokemaan, mutta näiden vuosien jälkeen osaa nauttia pienistäkin asioista ja on sitten haljeta onnesta kun lapselle tulee eteen tällainen onnistumisten putki kuin viimeiset kaksi viikkoa. Koettua vääryyttä nämä eivät poista, mutta uskoa parempaan tulevaisuuteen tämä kyllä valaa.
Oikein mukavaa Pääsiäisen aikaa kaikille palstalaisille ja uskoa tulevaisuuteen, vaikka vaikealta näyttäisikin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja hyvää pääsiäistä. Niin on meilläkin taistelut taisteltu, ja lähes kaiken kokeneina, siis minä ja lapseni voimme nyt todeta, että vaikeudet on voitettavissa, vaikka välillä sitä ei uskoisikaan.
ja jaksamista heidän kanssaan, nyt ja tulevaisuudessanne!
Jos on murkkuikäisistä kyse, se vaatii todella voimia joka perheessä, olipa siis bio tai bio, en mainitse edes sijariperhettä!
Ei kun päivä kerrallaan eteenpäin menoa!
Tsemppiä ja oikeita keskusteluja ja sopeutumisia jälleen kerran keskenänne!