itsemurha

Minua ihan harmittaa puolestasi. Todellakin. Mutta nykynuoret katsovat ulkonäköä hyvinkin tarkkaan. Sellaista se vain on. Ja minusta se on väärin.

kyllä huolisin mutta en välitä seurustelusta enkä hae poika ystävää ihmiset ovat vain sellaisia etteivät helpolla hyväksy erillaisia tai poikkeavia mutta minusta tuntuu siltä että sinun ja minun ajatus mailma on niin erillaisia etten minä kelpaisi sinulle mutta jos tahdot mailata niin täs on mun maili jos haluut mailata [email protected]

Älä ikimaailmassa sen takia itsemurhaa tee, älä edes harkitse. Ne jotka eivät sinua huoli, eivät ole arvoisiasi. Lisäksi pinnallisten ihmisten (tyttöjen ja poikien) seurustelusuhteet eivät kauan kestä. Älä vaivu masennukseen, vaan jatka etsimistä=)

mun mielestä muija on täys idiootti jos ei ns. "huoli" sua, koska oot pyörätuolis!!! ei sen pitäs asiaan vaikuttaa!! nimittäin sehän on se ihminen, josta kiinnostutaan, oli kyseinen henkilö minkä värinen/kokonen/näkönen tahansa, tai oli se sit pyörätuolis tai ei!! älä turhaan masennu, kyl säkin vielä löydät sen oikean!! :)

Minkä ikänen oot?
Ikävä totuus on se että nuoret on laumaeläimiä ja sen takia ei "uskalleta" lähestyä massasta poikkeavaa koska pelätään mitä muut sanoo ja pelätään että menetetään jengin hyväksyntä.
jos lohduttaa niin se vanha hokema "me kaikki olemme puolikkaita kunnes löydämme puuttuvan palamme", ni se on aivan totta.
kun ihminen aikuistuu niin jossain vaiheessa sitten asioiden tärkeysjärjestys muuttuu ja sitten tuo vammasi ei merkitse sille oikealle mitään!

Oikeaa odotellessa nauti elämästäs muulla tavoin, hymyilevää ihmistä on helppo lähestyä :-)

PS: Itsari on typerintä mitä sä voisit tehdä, silloinhan sä vain kertoisit maailmalle olevasi luovuttaja!

...olin just sanomassa mutta Tattooed bad boy kerkes ensin ja sanoi sen paljon paremmin kuin mä sen oisin sanonut.. eli olen samaa mieltä kuin edel.mainit...

itsari ei kannata!vammautuminen on aina ikävää....mutta kannataako sen takia tappaa itsensä?sä löydät vielä ihmisen,joka rakastaa sua.ja epäilemättä olet aika nuori..(??) vielä.ne ei ehkä huoli sua,.,mutat kyllä SE henkilö tulee vastaan joka huolii!usko pois!jarno...sulla on aikaa löytää se oikea,.sellasiakin ihmisä on joille on tärkeämpää se millanen sä luonteeltas oot,kuin se että kävelekkö sä vai et.oletko liittynyt johonkin vammansijärjestöön tms.?sieltä voisit löytää ihmisä joilla on samantyyppisiä ongelmia.joiden kansas voisit puhuu.puhu apha olosi pois.

Haluan heti aluksi korostaa, että alla olevat asiat ovat vain minun mielipiteitäni. En väitä että ne olisivat kaikkien mielestä oikein, eivät tietenkään olekkaan. Mutta minun mielestä ne ovat ja siksihän ne juuri ovatkin minun mielipiteitä. Olisi hienoa, jos saisin tähän tärkeään keskuteluun lisää osanottajia ja sitämyötä myös erilaisia mielipiteitä. Keskustelu auttaa aina.

Siis kerrataanpa heti muutama fakta:

1.
Ei ole mitenkään varmaa, että sinä löydät juuri sen oikean. Monet ihmiset luulevat, että se pakostakin löytyy. MUTTA SITÄ EI AINA LÖYDY. Kaurua, mutta totta.

2.
Tottakai itsemurha voi olla ratkaisu. Eihän kukaan näistä vastaajista tiedä kuinka pahasti asiat voivat olla. Miksei itsemurhaa saisi ajatella? Vaikka olisi kuinka paha olo pitäisi vain kärvistellä tyyliin "En saamari ajattele sitä! En ajattele! En varmasti ajattele!!"

3.
Ihmiset arvostelevat sinut ulkokuoresi perusteella. Vain aniharvat kykenevät sivuuttamaan ulkoisen olemuksen aiheuttaman kummallisuuden. Siis tarkoitan, että on olemassa vaan harvoja ihmisiä jotka eivät edes "huomaa" ihmisen erilaisuutta.

4.
Tietenkin onnettumuus ja tässä tapauksessa pyörätuoliin joutuminen huonontaa ihmistä! Ei pysty esimerkiksi kävelemään ja monet muutkin perustoiminnot (jotka terveet ottavat itsestäänselvinä.) vaikeutuvat oleellisesti. Ihmisen "mieli" muuttuu samalla huonompaan suuntaan, kuten nyt tässä tapauksessa. (On kuitenkin huomioitava, että on olemassa ihmisiä jotka saavat kerätty elämänuskonsa esimerkiksi uskonnon kautta, mutta sekään ei sovi kaikille.)

5.
Itsari ei välttämättä ole luovuttamista. Sehän voi olla vain tosiasioiden toteamista ja olemista rehellinen itselleen, jos ei kertakaikkiaan kestä. Se on jokaisen oma päätös (ja iso päätös onkin!) ja siihen ei pitäsi toisten mielipiteet kuuluua millään lailla.

Mutta asiaa voi katsoa myös toisesta näkökulmasta.

1.
Vammautumisesi myötä olet varmaankin tutustunut muihin "samanlaisiin" (ei millään pahalla.), joten he ovat parhaita ymmärtämään tuskasi ja ovat parhaita auttamaan ja tukemaan sinua hädän hetkellä. Koska juuri he tietävät miltä tuntuu istua pyörituolissa, kuten sinä.

2.
Ei elämäsi tähän lopu! Elämässä on jatkuvia haasteita ja tämä on yksi niistä. Iso sellainen! Sinun tulee vain kohdata rohkeasti tosiasiat ja toimia kuten Sinusta tuntuu parhailta.

3.
Et ole yksin! Suomessa pelkäästään on iso määrä pyörituoli potilaita. (Kuten serkkuni.) Ja kuten huomasit, jopa tälläiselta kohtuullisen pienen piirin nettisivuilta löytyi heti ihminen joka haluaa jutella kanssasi ja tukea sinua. Ei ole syytä vaipua epätoivoon. (Samasta ideasta oli jo hyviä mielipiteitä aikaisemmissakin vastauksissa.

Haluaisin vielä lopuksi sanoa,
(Pekka Ervastia lainaten http://www.saunalahti.fi/~pyhis/teosofia/pe/itsemurh.htm)

"Me, jotka elämme tässä näkyvässä maailmassa, me voimme varmasti olla avuksi monelle sairaalle sielulle, voimme varmasti estää itsemurhiakin tapahtumasta, jos sydämellämme ja sielullamme tahdomme olla mukana maailman suruja lieventämässä, jos yksityisessä elämässämme kukin tahollaan ojennamme auttavan käden, lausumme rohkaisevan sanan, luomme ymmärtäväisen katseen ja aina muistamme Mestarin neuvon: "mitä tahdotte, että toiset teille tekevät, se heille tehkää!" "

Kiitos.