Olen seurustellut 2 vuotta naiseni kanssa ja olen tullut tilanteeseen jossa koen, että en saa huomiota niin paljon kuin haluaisin. Olen miettinyt, että miksi on vaikeaa sanoa mitä tuntee toiselle?Ottaa lähelle,suukotella ihan spontaanisesti. Jos kysyn häneltä tunteisiin liittyviä kysymyksiä niin minulle tulee tunne, että tämä tuskastuu ja vastaa vaivautuneesti, että joo joo.Kenelle toi riittää vai pitääkö siihen tyytyä?
Onko tunteiden näyttäminen vaikeaa?
Lapin neito
81380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jos ei pysty sitä sanomaan.
niin miksi olla enää yhdessä jos ei ole tunteita? Ei kyllä ymmärrä tuota logiikkaa
eivät kykene edes näyttämmän tunteitaan niin kuin toiset. Itse seurustelin aikoinani naisen kanssa jonka oli tosi vaikea tuoda esiin omia tunteitaan ja epäilin niiden syvyyttä. Nyt olen löytänyt naisen jonka kanssa olemme samalla aaltopituudella näissä asioissa. Ymmärrän tuskasi..Tuleehan sitä mieleen kaikenlaista ja on outoa kyllä jos ei voi sanoa ja kertoa ilman tuskastumista tunteistaan.
pulmaasi.
Jos sinä pystyt pussaamaan ja ottamaan lähelle, niin onhan se paljon verrattuna siihen, ettei kumpikaan pysty.
Kotoahan se elämisen malli saadaan.
Itse en koskaan nähnyt vanhempieni halaavan taikka
muutenkaan osoittavan tykkäämistään toiselle.
Etkö muuten tunne, että sinusta pidetään?
Keskusteleminen tuosta aiheestaa saattaa vaikeuttaa
asioita ja tuollainen tarkkaileminen.
Ole vahva, oma itsesi ja pussaa ja halaa sielusi kyllyydestä.
Jos tyttöystäväsi lähtee karkuun, niin ehkä sitten asiassa on jotain ongelmallista.
Rakastakaa toisianne.
Täältä paukkuu viiden pisteen vihje!
Naisesi on todnäk tätä samaa piiperryskuntaa eli hän on niin hemmetin herkkä, että näköä haittaa. Kaikki otetaan itseensä ja pelätään jopa toisen turhautumista sekä ylipäätänsä kaikenlaisia muitakin tunteen purkauksia. Eihän niin saisi tehdä, sehän on väärin.
Olen alkanut pikku hiljaa ymmärtämään, että tunteet pitäisi tyystin sammuttaa. Vetää jotakin nappia naamaan niin ei tarvitsisi tuntea ketään kohtaan yhtään mitään. On väärin rakastaa, sitä oppia täällä päässä ajetaan kupoliin hyvin railakkaasti.
Suoraan sanottuna vaan vituttaa ajatella miten hauraita ihmisistä on tullut, mitään ei saa sanoa, ei tehdä, ei koskea, ei tuntea, ettei toinen vaan mene rikki. Kaikkea pitää pelätä ja olla hissun kissun. SE ottaa päähän. Sen ohella, ettei ihmisillä ole enää voimaa ottaa itsejänsä niskasta kiinni ja tehdä asioille jotain, että olisivat ihmisiä.
Vaan kait se on jokin yleismaailmallinen ja yhteiskunnallinen ajatus, että kaikki tälle maailmalle irti ihmisestä, joka ainut sentti ja milli ja tunne pitää antaa pois ja viedä kehitystä eteenpäin. Että olisi mahdollisimman kaukana inhimillisyydestä ja ihmisyydestä.
Sitten on hyvä. Eli ei kait se auta kuin turruttaa itsensä jollakin?
Eikö tuo aloitus ollut juuri siitä miten vaikeaa ihmisten on osoittaa tunteitaan. Jos nyt tulee vielä joukko joka on jollain pillerillä itsensä turruttanut niin mihin tämä ihmiskunta joutuu.
Olen itskkin ollut suhteessa jossa toisen oli vaikea ilmaista tunteitaan. Sitä odottaa toiselta merkkejä välittämisestä ihan vain pienin elein, mutta jos tunteita ei ole niin silloin tulee se vaikeus näyttää, koska eihän kukkokaan käskystä laula.
Episodi 2: Miksi olla suhteessa jos ei tunne toista kohtaan rakkautta?
matta. Täytyy ottaa selvää, onko mitään vai onko olematta, niin yksinkertaista se tuppaa olemaan.
StippaS, ylävitonen! Olen täysin samaa mieltä ja ikävä kyllä tää on niin totta. Ehkä tällä vuosituhannella inhimillisyys ja ihmisyys täytyy heittää kaivoon ja siirtää itsensä robottivaihteelle. Olisin varmasti heti kysyttyä seuraa naisten keskuudessa.