Runonurkka katosi kulmantaa
vaan ylös kiipesi taas.
Toivoen runoja ja luentaa,
ei ovi nurkan ole haas.
Nurkka oottaa sananviljaa
iloitsee menneistä ja tulevista.
Ei runoratsu voi olla hiljaa
hyvinmielin laukkaa runosista.
Pääsiäinen oventakaa
kurkistelee sisään astuen.
Ideaansa jakaa runoihin
ehkä pääsiäistä sanoihin.
Runonurkassa hyvä viilis
oikein mukavaa menoa.
Ajatukset mieleen kiiris
hyvää on runon tekoa.
Lisää hienoa ajankulua
nurkkaan yhä vaan.
Yhdessä jatketaan lukua
ja yhä jatketaan.
Hyvää iloista Pääsiäistä
kaikille toivottaa runonurkan
kaapin takaa tulenlieskat.
vaan ylös kiipesi taas.
Toivoen runoja ja luentaa,
ei ovi nurkan ole haas.
Nurkka oottaa sananviljaa
iloitsee menneistä ja tulevista.
Ei runoratsu voi olla hiljaa
hyvinmielin laukkaa runosista.
Pääsiäinen oventakaa
kurkistelee sisään astuen.
Ideaansa jakaa runoihin
ehkä pääsiäistä sanoihin.
Runonurkassa hyvä viilis
oikein mukavaa menoa.
Ajatukset mieleen kiiris
hyvää on runon tekoa.
Lisää hienoa ajankulua
nurkkaan yhä vaan.
Yhdessä jatketaan lukua
ja yhä jatketaan.
Hyvää iloista Pääsiäistä
kaikille toivottaa runonurkan
kaapin takaa tulenlieskat.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Kukkuu! kukkuu! kukkui käki
aina joka kevät mulle.
Silloin ennen lasna piennä
tuon kukkujankin näki
jossain koivuin oksistoissa,
se josta ilmoitteli
mulle monta elinvuotta,
sieltä kukkuin toivotteli.
Kukkui mulle onnekkaalle
kuusikymmentäkin vuotta.
Uskoin käen kukuntahan,
ei kukkunut se suotta
ei se turhaan lauleskellut
ei turhaan kukkuellut
vaan se silloin aikoinansa
laski vuodet tarkallensa.
On vuodet monet kuluneet
ja on käki kukkuellut.
Kevät aamuin koittaessa
mä olen laskeskellut
vuotta täällä onko mulla
vielä monta eessäpäin,
ja aina käki lauleskeli,
monen monta kertaa kukkueli.
Miten mahtaa tänä vuonna
nyt käki kukkuella
vieläköhän monta vuotta
se meille ennustaapi
taipaleille elon teille
se mitä lupaileepi
sitä tässä arvailemme
kukkuuta kun odotamme.
Runonurkka aukes`jälleen,
tänne sitä eksyi tälleen.
Aina täytyy kurkistella
mitä löytyy otsikkojen alla.
Monet mietteet pyörii päässä,
vaikka aivot melkein jäässä.
Jotain siellä värähtelee,
kun tänne näin ryntäelee.
Huomenna on päivä hiljainen,
joka vuosi täytyy miettien
paneutua synkkään tarinaan,
joka ei tee ihmisille kunniaa.
Onneksi jo muuttuu lauantaina,
valmistamme pääsiäistä aina.
Värit vaihtuu iloiseksi,
tunnelmakin paremmaksi.
Lapsuudestain muistan vain,
kuinka tylsää oli ain.
Hiljaa piti olla kotona
eikä lainkaan ulkona.
Kirkkovuoden juhla ankein,
on päivä Pitkäperjantain.
"Via Dolorosa" muistuttaa,
kuinka ihmiskunta satuttaa.
On pääsiäisen kertomus karu, raju,
vaikka uskookin, siihen yllä ei taju.
Nyt on mielessä pupujussit ja linnut
rinteissä näkyvät kukkien silmut.
Peipponen visertää rungolla kelon
västäräkkikin pyrähtää edessä elon
Hetkinen vielä, ken senkin näki
kukahtaa koivikossa kesän käki.
Sinun ristisi juurelle Vapahtajain,
tuon sydämmen köyhän, sairaan vain.
Tuon unelmat, jotka ei täyttyneet,
tuon vuosien harhan, kyyneleet.
Tulen kantaen taakkaani,
turhuutta maan,
sinun ristisi juurella levonko saan?
Tee tyhjäksi minulle kaikkin muu,
tee tärkeäksi vain ristin puu.
Sen juurella itkeä sallithan mun,
aina suureen armosi aamuhun.
On aamu sumuinen ja harmaa
on aamu pitkäperjantain
taitaa olla aivan varmaa
näin on ollut ennekin
oisko ollut myöskin silloin
kun golgatalla pilkattiin
orjantappuroilla kruunattiin
ja Jeesus kuolemahan tuomittiin.
Hän lauantaina lepää haudassaan
toisten synnit sovitettuaan
vaan sunnuntaina nousi levostansa
huomaan isän kaikkivaltiaan
ja maanantaina täällä kirkastuu
pois katoaapi sumuisuuskin harmaa
sillä Hän jo seurassamme astelee.
ja säistä näistä
mua eivät väistä
kolotukset kovat
sadeilmoilla ovat
vaan aurinko kun paistaa
kivut heti laistaa
siksi siis aurinkoa rakastan
tiedänkin sen huomenna jo palaavan
näin meteorologit ennusti
ennustuksellaan mua ilahdutti
siis ohimenevää
kolotus tää
sen kun tietää
paljon sietää.
Esiäitimme uskoi säiden aiheuttavan särkyä olkapäissä.
Me taas uskomme liikunnan puutteen sen tekevän.
Ylös, ulos ja lenkille!
Voimistelemaan ja venyttelemään!
Huomaatkos: eipä koske enää yhtään,
hyvältä vain tuntuu!
Esivanhempieni uskoon
minä myöskin yhdyn
ilmanvaihdot aiheuttaa
särkyä ja tuskaa
vaikka kuinka paljon
oisi liikuntaa
vaan säitten vaihtuessa
särkee , vaivaa, kolottaa
mulla jopa mieliala
nousee laskee säitten mukaan
sitä kiistää ei voi kukaan
venyttelen lihaksia
liikkuakin myöskin taidan
mutta kropassani tunnen
etukäteen ilmanmuutoksen.
kipuilevaa ystävää
liikuttelen
jumppaankin
vas ilmanmuutos kuitenkin
jomottaa ja pakottaa
siihen apua ei saa.
Keväthuuli vallaton
puhaltaa kun pipi on
hellästi ja varoen
kivut kaikki kadoten
taikaruno on nyt tää
jolla kivut häviää
nyt se vaatii uskoa
jollei halua tuskia
itselleen kun sanoo näin
ilmat käy nyt hyvää päin!
Aurinko metsän taa painuu
saapuu hentoinen hämäryys.
Melskeinen elämä tyyntyy
jää jäljelle hiljaisuus.
Minä pienoisen aatoksen laitan
hämäryyteen lähetän sen
Sen illassa liitävän toivon
luo kohteelle kaipauksen.
Taivas on pilvetön kuulas
minun mietteeni haalistuneet.
Jospa aamu taas olisi kirkas
ja kaipuutkin sammuneet.
Nyt yönsyliin murheeni kätken
riennän uneeni rauhaisaan.
Mietteeni kaihoisat heitän
hiljaiseen hämärään.
Eteisen peilistä
huamasin sen,
noiran vastaan
mua kattelevan.
Kyäpelinvuorelle
noiran matka,
jos siällä
trullin kohtaa
iloa suamaan
pääsiäisen tuamaan.
Kissa nokipannu ja luuta
Hyvää pääsiäistä!
Outoko olen
kun en huomaa lain
vaikka eteenpäin polen
mitä mukaani sain
olenhan saanut
elämän pienen
.... mikä mä lienen
Tumma metsänreuna, yläpuolellaan auringon puna,
taivaakaari laajana ylleni nousee.
Vielä kuulas kevään väri viipyy maisemassa,
vain hiljaisuus ja vaienneet linnut.
Pienen mökin iltarauha,kodikkuus ja lämpö,
keltainen lamppu ikkunalla luo hohdettaan.
Kynttilä loistaa yksin verannalla,
jossa aamiaismuki on katettuna valmiiksi.
Tuuletetut vuodevaatteet sängyn suojassa
odottaa lepoon kävijää,kaikki huokuu rauhaa.
Saunan lämpö jäsenissä,lämmin flanellipyjama,
villasukat hohkavatlämpiminä jaloissani.
On koti puhdas ja koristeltu,
juhlapäiviin on taasen tultu.
Monet leivottu on herkut,
vieraaks`tulee kaikki serkut.
Lapset rientää lapsineen,
mummi oottaa herkkuineen.
Tiput, puput, suklaamunat,
korissa nyt kaikki ovat.
Nyt voimme taas iloita,
on surun päivä takana.
Unohdinpa toivotaa
Pääsiäistä riemukasta.
Mämmirikasta
ja kermaista!!!!!
Vieraat ovat taas poistuneet
silmäkulmat kaikilla kostuneet.
Herkkä aina on eron hetki.
Muutaman päivän pääsiäisretki
hyvin syöden ja seurustellen
kaikkea uuttakin suunnitellen,
ohi taas, jäin ikkunaan
auton menoa seuraamaan.
Sinne menivät koirat ja lapset
pyyhkäisin otsalta harmaat hapset
ja silmäkulmasta kyyneleet pois.
Mikä tämän paremmin olla vois?
Tuokiot yhteiset,
pienetkin hetket,
onnea ovat, vaikka yksin jäin.
Ikävä pois ja huomista päin!
Kuka tietää mitä huominen antaa
mitä kivaa tuomisinaan kantaa.
Hetkistä nauttien huomisiin
toiveet tapaamisiin onnellisiin.
Mämmistä nauttien ja kermastakin,
hyvää jatkoa pääsiäiseen.
Pääsiäinen, se kevättä parhaimillaan.
Jossain leskenlehti kukkaan ehti
ja krookukset väriloistoissaan.
Täällä katselen hankia hohtavia,
vielä suksilla voisi hiihdellä.
Pitkä on Suomen maa,
monta säätä ja ihmettä nähdä saa.
Lehtopöllö pesästään lentoon lähtee,
sillä munat kai pesässä nyt oottaa,
kohta poikaset ruokaa huutaa,
emo vastailee, tullaan, tullaan huhuu,huhuu.
Talitintti pönttöön kurkaa,
onko varattu, voinko pehmukkeet tuoda nurkkaan.
Pesän koloaukkoa hiukan korjaan,
sitten pesäntekoon kiireesti voinkin alkaa.
Kiirettä on elämä tähän aikaan,
kun ehtiä pitäisi, poikaset maailmaan saattaa.
Näin kesää kohti nyt meno siirtyy,
aurinko viimein lumet vie,
meilläkin alkaa kesää kohti johtava tie.
Katan minä huomenna hauskan pöydän
rekvisiitta kyllä löydän
vaaleanvihreän pöytäliinan
saviruukut mamma Miian
katkat ja lohet vatiin laakeaan
ruusuiksi kala kun taivutetaan
sitten vielä venäjän silli
kaikkea koristaa tuore tilli
savivadeissa perunat ja munat
laseissa keltaiset tipujen kuvat
rustiikkia nyt laitan vaan
mämmejä ei enää ollenkaan
sitten kaikki käy seurustamaan.
kahvit ja kakku ken jaksaakaan
lapset ja pari omaa ystävää
onneksi ei sen ihmeempää
mieli on iloa tulvillaan
suunnitelmat nyt kohdallaan
unohtua meinasi pääsiäislimppu
pöytään on jo kukkakimppu
laitoin kotijuustoa
vahvistamaan luustoa.
hento vihreä--koboltin siniset lautaset, ruskeat
saviastiat,lautasliinat tummanvihreät------------
odotan niin huomista, tämäkin oli luomista:D
Täälläkin pääsiäistä juhlitaan
millä nimellä kulkeekaan
vesitykeillä ammutaan
turistitkin osansa saa.
Minäkin osani sain
vaik rauhassa kuljin vain
kaikki sai saman kohtalon
oli nuori tai vanha onneton.
Se on heidän juhlaansa
kuuluu maan tapaansa
siltä ei välty kukaan
leikkiin on mentävä mukaan.
Hauskaa näytti olevan
nauru raiku kovana
kukaan ei nenäänsä nyrpistänyt
vaikkei leikkiin ryhtynyt.
Siirtyy pääsiäinen
elettyihin muistoihin.
Kevätsää, aurinkoinen
ja tuulinenkin.
Pois tuuppaa jäät
järven suurenkin.
Joutsenet ilakoi
selällä järven
toisiaan halaten.
Päästiin pääsiäisestä
päiviin 'parempiin'
päiviin poutaisiin
päiviin pilvisiin
poutapilvisiin
pajunkissa pajuihin
pälviin pehmeisiin
pimeys poistunut
paiste päivän parantaa
pienen pieni peipponen
pian piiskuttaa
pihat, pellon pientareet
pian punakukkaiset
poikaset puroilla polskuttaa.
Pääsiäinen meni menojaan
myös noita-akka
kissoineen ja luutineen
Tai'at tuli tehtyä
nyt vain voimme toivoa
tehosiko taikamme
tuleeko se sulhanen
tai vaihtoehto, morsian
tuoden onnen mukanaan.
Se on kyllä varmaa
on vapun tulo lähellä
ei ole mieli silloin harmaa
vaan kaikki silloin iloitaan
ja juhannusta ootetaan.
Tipujuhlat meni menojaan,
vieraat jatkoi matkojaan.
Ruokaa riittää mummilla,
vois jakaa katukulmilla.
Juhlia on kyllä tiedossa,
vappuhan on sitten vuorossa.
Täytyy käydä pian siman tekoon.
Ei tässä jouda heti lepoon.
On se hyvä, että puuhaa riittää.
Täytyy Luojaa terveydestä kiittää.
Vielä sentää riittää puhtia
aina silloin tällöin juhlia.
Tein täytekakun pojillein
sen parvekkeelle vein
ei päässeetkään he tulemaan
nyt yksinäin sen syödä saan
vaan säilyy kyllä kylmänä
on siinä ihan lähellä
se pikkuhiljaa kuluu vaan
saan uutta käydä vatkaamaan
kun pojat pääsee tulemaan
en moneen vuoteen olekaan
innostunut vatkaamaan
nyt kerran kylläkseni saan
ja omenasoseet kulumaan.
Kiurupa lenteli innoissaan ihan
,lauleli mennessään etäällä pihan.
Laulullaan muut melkein kuuroiksi huusi,
lähellä paikkaa mis oli hevon kuusi.
Kohtasi peipon korsi suussa,
pesän alkukin pihapuussa.
Mitä sä hosut? kiuru kysyi,
luntakin kun viel maassa pysyi.
Ei pesää tehdä jos on lunta maas,
ethän vaan ole muninut taas?
Joutsen parven lentävän näin,
pohjoiseen kulkimatkansa tuo.
Ihaillen lentoaan seurailin, huutelin, tervetulleeksi toivotin
Kohtapa kaksi takaisin lentää,
reittinsä muuttivat,
pesäpaikkansa muistivat.
Tänne ne tulevat iloksemme,
lammen lähelle, luoksemme.
Sielläpä sitten soutavat
lammen pintaa, kaksin niin rakkaasti,
pesäänsä hoitaa.
Pesintäpaikkansa muistavat aina,
huoli ei heillä mieltä paina.
uskollisena paikalle tälle,
toisilleen, rakkaimalle.
Sukua jatkavat,poikaset elämään saattaa.
Poikaset elämän taitohin opettavat,
lentämään kauas johtavat.
Taas syksyllä jättävät nämä rannat,
palaten keväällä, uutta elämää luomaan.
Sen pieni untuvainen olemus värisi
sitkeästi se oli tarrautunut korteen.
Siivet vielä supussa tuulen suojassa,
ja sitten-----hiljaa melkein nykäyksittäin
alkoivat siivet avautua kärjet vielä rullalla.
Nyt--- ne olivat täydellisen valmiit.
Tuuli taivutti hieman siipiä ja ne avautuivat.
Pienet jalat liikkuivat kuin etsien,ja harjoitellen irtaantumista.
----
Mutta siivet painuivat kasaan vartalon molemmin puolin,vain tuntosarvet elivät tunnustellen.
Kylmä---ei vielä---uinu perho uinu,--- ja uneksi.
Aikasi tulee,niinkuin aurinko nousee korkeammalle,
niin elät hetkesi ja onnesi,--- kuin ikuisuus.
Kevät tuuli halaili
poisti pilvet taivaan.
Aurinko lämmin palaili
kantoi kevään aikaan.
Punatulkut nokkaili
toisiaan kevään huumassa.
Pihallani seikkaili
yhteis tuumassa.
Pesän teko kai mielessä
onnea haikailevat pesän.
Serenaadi nokan kielessä
soiden koko kesän.
Kevät lämmön aikaa
kevät toivoa antaa.
Keväässä tulevaa taikaa
syksyyn asti kantaa.
kukkaruukun ovenpieleen
koristeeksi asetin
krookuksen ja narsissin
sitten ruukkuun istutin
aurinko niin lämpimästi
kukkiani lämmitti
ihmetteli ampiainen
mikä oikein herätti
katkes uni mukavista
kedosta ja kukkasista
pörräten se lentoon lähti
talven kylmyys siivissään
jossain tuoksui kukkasille
sinne lähti lentämään
voi, voi, tuota ihanuutta
mitä silmiin sattuikaan
krookuksista narsisseista
se meni aivan humalaan.
Nojaan vasten rintaa
tunnen tuoksusi ja ihosi lämmön,
mutta en voi sanoa mitään
etten rikkoisi hiljaisuutta.
Halusin huutaa,
pidä minua lujemmin
elämän ote ympärilläni
ettei yksikään hetki jää elämättä.
Kevät joko innostaa runoilemaan
tai ei tule runoja laisinkaan
joskus päivä kaunis ulos houkuttaa
joskus taas ei millään lähdetyksi saa
valon määrä joskus pään aivan pyörälle saa
joskus päivän kirkkaus ihan pelottaa
valo kaiken liikaa joskus paljastaa
luonto liian paljas
liian paljas itsekin.
Se paistoi aamulla kirkkaasti
kun pyykkitupaan riensin.
Hinkkasin, hankasin,
pesin ja huuhtelin,
lenkille lähdin kiiruusti.
Se on tai ei
aurinko taivaalla,
pilvien taakse pakeni.
Ei poskille rusketusta,
vaan rasituksen punoitusta
reippaalla lenkillä sain.
Imuri nyt laulamaan
ettei paiste pääse paljastamaan
kuinka koiran murut
ja sotkut muut
minun lattiani täyttää.
Pian täällä jo auringossakin
ihan siistiltä
ja puhtaalta näyttää.
Aurinko hiipii
pilven päälle
nukkumaan.
Saapuu ilta
sitä heijaamaan.
Tuuli kuiskii
aamun sulosta.
Vaan myrsky
aurinkon selätti,
illan pimensi
aamun hämärsi
alle lumituiskun.
Aurinko jatkoi
uniaan.
Vielä ei ole aikasi,ei vielä, ehkä et koskaan
siipiäsi kauniita avata saa,tässä maailmassa,
jospa sinun täytyy ensi kerralla syntyä toisenlaisen ilmapiiriin,jossa sinua tajutaan.
Uinu vaan,silloin ei kukaan sinulle pahaa tee,
voit olla vakuuttunut ,että aikasi vielä tulee!
Jätä tämä aikasi kuin paha uni,joka haihtuu auringon noustessa, ja sinun oikeutesi varmistuu.
Lämmössä,tuoksussa kaiken elämän kauneuden,siinä lepää.
Johon olet oikeutettu.
Jos et lähde lentoosi,ymmärrän sen täysin.Sinä odotat aikaa jolloin voit sen tehdä.Ja se tulee:D
Illan haahuilija unohtui
kuviansa katselemaan
kirjojansa selailemaan
moni juttu mieleen muistui
jossain vallan silmä kostui
siinä istui lattialla
välin nauraa hyrähteli
kuvia kun katseli
viimein sänkyyn vääntyi
joku kirjan sivu kääntyi
"Kirjastokissa"
mainio kissa
se mukana uneenkin tuli.
kun muistojensa äärelle istahtaa
ja katselee kuvia eilisten
tapahtumien ja paikkojen
joissa on väri elämän
ehkä muistoissa vieläkin enemmän.
Samaa tässä tunteina aamun
tein ja havaitsin muutaman haamun
kuin varjoina mukana kulkevan
niiden toivoisi jo unohtuvan.
Roskien joukkoon muutama asia,
tarkoin tallelle aarteiden rasia.
Huomisten iloille tilaa tehden
muutaman ihan tyhjän lehden
esille otin lehtiön uuden
sinne talletan hetkiä tulevaisuuden.
Aurinko maiseman valaisee
kevät lempeen luonnonkin villitsee
linnut laulavat innoissaan
ihmislapsetkin rinnoissaan
tuntevat lemmen taikaa
nyt juuri elämme sitä aikaa.
Herään tänään kevääseen
tilaa valolle nyt teen
tähän saakka synkeää on ollut
paljon raskasta on mukaan tullut.
Tänään avaan ovet, ikkunat
katkon kaikki salvat joutavat
annan ilon, valon sisään tulla
kevät tänään alkanut on mulla.
Nyt valmiiksi kaiken mä sain,
on koti puhdas luulen nyt vain.
On ikkunat kirkaat hohtavat aivan,
niitä katselen, ilolla näinhän vaivan.
Verhot ja matot vaaleisiin vaihdoin,
tummaa väriä tänään kaihdoin.
Hyvä mieli on mulla tästä,
tekemästäni suuresta tehtävästä.
Jaksoin vielä tämän kerran,
toivon et vielä toisen verran,
riittää voimia hommaan vähän,
helpolla en asiaa jätä tähän.
Nyt kesä voi puolestani tulla,
on hyvin pullat uunissa mulla;)D
Sainpa minäkin puhtia
talvikampetta tuhtia
ulos äsken kyöräsin
kaapeissani rymysin
aurinko ne raikastaa
kevätahava puhdistaa.
Ikkunat vielä pesemättä
kevätmatot iäti tekemättä
mut tomaatintaimet koulutin
kesäkurpitsat ruukutin
riisuin pääsiäiskoristeet
- nytpä keitän hyvät kahveet.
Kaivelinpa laatikoita,
löysin nipun papereita,
rusetilla sidottuna
kaunihisti laitettuna.
Uskallankohan vilkaista,
mitä löytyy pakasta.
Rohkaisinpa luontoni,
verkkaisesti avasin.
Käsiala tutunomainen,
kirjainmalli vinomainen.
omiani olla taitaa,
tämähän nyt on laitaa.
Otan yhden varovasti,
luen hyvin hitaasti.
Kirje aranoloinen
tunnustus on rakkauden.
Kirjeposti neljän vuoden
koko ajan ahkeroiden
pommitin mä rakkaintani,
jonka sit`sain omakseni.
Nyt seuraan tuota historiaa,
muistot monet mieleen palaa.
Oi aika sä nuoruuden,
niin monenlaisen hulluuden.
Punatulkku pariskuntaa
seurasin ikkunasta salaa.
Poika nokassa jotain kantaa
kun luo tytön palaa.
Hypähtelevät auringossa
tyttöään yhä syöttää.
Aivankuin vahingossa
nokat vastakkain lyöttää.
Siivilleen sitten nousivat
tehden lentosilmukoita.
Ylös alas sousivat,
onkien kevään onnenkoita.
Mustarastas se oksallaan
puhkes lauluserenaadiin.
Sai siten vastaamaan
kevään konserttiin.
Täynnä kevään hurmaa
on maailmamme tää.
Talven kohdat surmaa
aurinko kun lämmittää.
Hienoa on lintuin lento
äänet iloset lasten.
Vihreyden alku hento
pellon multaa vasten.
Pieni perho lämpimään,
illan tullen kääritään.
Aamulla kun katselen,
sanoo kyllä pärjäilen.
Nukka peitteen sainhan siis.
kylmyydestä veisaan viis!
Päivä lämmin tulos on
olo ei oo ponneton.
Tässä olo ompi hyvä
uinuminen melko syvä.
Ole ihan huoleton,
tiedän koska aika on.
Siihen asti unta nään,
tiedän oman määränpään.
Sitten kun, jos lentoon lähden,
teen sen itsenikin tähden.
Tiedän,että kohtaan sun,
sydämeni kaivatun.
Vielä ei oo aika nyt,
ilma kun on kylmennyt,
ei nyt ole hätäää lain
rakkaaltani viestin sain.
ei sentään kuolla pois
Kirjoitin päiväkirjaan
kirjoitin muutaman sanan.
Sanoilla maalasin kuvan
entisten sanojen sarjaan.
Kirjeenkin kirjoitin
päätin sanaan, näkemiin
petyin turhiin lupauksiin
kirjeen kyynelehtien suljin.
Samaan päiväkirjaan
usein muistoja kirjoitin
kaappiin tarkasti talletin.
Sen sivuja yksin selaan.
Erokirjeeni välissä sivujen
on säilynyt avaamatta,
jäi sinulta lukematta
sen avasin tänään, itkien.
Postimerkkiä kirje vailla
on tänään kädessäni
joka vuosia, onnekseni,
lojui laatikon pohjalla.
Sitä koskaan et lukenut,
et epätoivoista ajatustani.
sitä pahanolon purkaustani,
sinä postina minulta saanut.
Päiväkirjaani kirjoitin
kirjoitin päiväyksen
sen alle todistuksen;
Tänään sen kirjeen poltin.
Kirje toisenlainenkin olla voi minulle alkuvuodesta posti toi kirjeen nuoruudenystävältä kirjettä en ole saanut hältä vuoteen viiteenkymmeneen nyt siis jälleen matkaa teen kaukaiseen mä nuoruuteen ensirakkauteni päiviin.
Olihan hauska tapaaminen yht'äkkiä valmistautuminen kiva kun ´niin spontaanisti soitti,haki niin hienon jämptisti ilo jo matkalla alkoi tulla istuttiin pöytään missä kahvit ja pulla edessä lapsuuden ystävä mulla juttua riitti ja naurukin helskyi melkein tajunta siinä jo väsyi nopea on tuo mimmi oiva puheensa vieläkin korvissa soiva kotona kuiva kun on juristi jospa on saatava mieli iloisiksi kotona vieläkin hymyyn saa suun voita ei juttelu kenenkään muun ostokset teimme ja kotiin tultiin minulle ihan jo parahultiin:D
kirjeen mä sain siinä yhtään sanaa ei vaan sitäkin kallein oli sisältö sen tuo sanaton kirje pois murheeni vei mä laulaen tanssin olin onnellinen oliko siinä rakkauslaulu tai pisara onnesta unikuvako vain kukkako ruusun mikä tuoksua toi vai kuihtunut lehti polulta puiston tuulenko viima joka pauhuna soi. vaan sitäpä tiedä ei toisista kukaan tuo sanaton kirje se yksin on mun minä sen sain se on lahjasi sun kun harmaata on eikä aurinko näy niin kirjeeni anti se valosta käy.
Katson merelle päin yhtään aaltoa ei näy rannan liplatus tuo mielen herkäksi luo. Löydän simpukat nuo jotka rannalle tuo pieni aallokko vain ranta hiekalle ain. Noukin muistoksi vain jonka rannalta sain simpukan kauniin tuon muiden muistojen luo.
onko se meri sama vai eri onko siellä eri vesi mikä täällä rantojamme pesi siellä löytää kauniin simpukan täältä nätin Näkinkuoren kiertää pitkään samaa rantaa kuitenkin on täällä eri santaa.
Oi jos tietää voisin niin onnellinen oisin onko meri samaa epäilempä salaa missä meret yhtyy missä joet päättyy mihin purot laskee mikä päättyy mereen karttaa pitäis tutkia sielläkin on mutkia mielenkiinnon herätit tiedät sen itsekkin.
miksi se ei vastaa mikä on vialla minä vaiko yhteisö? ehkä minä sittenkin. Minun olisi pitänyt syntyä kun tämä maa oli vielä nuori! oli aatteet korkeat jalot, ja Topeliaaninen henki kaunisti maat ja rannat. Isät kertoivat pojilleen kuin äiditkin tyttösilleen mikä kaunit oli ja ihanaa tämä onni ja rakkaus kotimaan miss aatteen voimin he kylvi niin toivoisin totta tosiaan et' hukkaan ei ois meissäkään tuo rakkaus isäinmaan ja kansan sen joka menneisyydstä kutsuu ne työtä on tehneet eteen sen mistä mekin nyt nauttia saamme ja henkensä uhranneet puolesta sen että vapaana olla me saamme. Se velvollisuutemme vankkumaton on rakastaa tätä maata, sen isejä äitejä veljiäkin,ja sielussamme taata Pyhä velkamme on,vaikka kuolohon on rakastaa kansaa tään maan!
Tuohon on vaikeaa mitään jatkaa. Tosi juhlavaa "eksynyt" kirjoittaa. Tokko löytyykään enää nykyään, joka arvostaa tätä maata ja kansaa. Globalisaatio vaan, sitä toistetaan. Isäimme töitä tuskin muistetaan.
Oi mikä isänmaallinen runö tuota samallaista en puno siinä isänmaasta kerrotaan ja menneitä polvia muistetaan kunnioitus menneitä kohtaan on vanhempiamme muistaa kunniaa heille tuottaa minkä tehneet on maatamme kohtaan Eksynyt,,, kirjoittaja ei ole eksynyt asiaan olet todella perehtynyt siitä runonkin aikaan sait sitä ilolla luemmme vain. kaunis oli ajatuksesi suunta isän maasta, ei muusta ajan ratas pyörii eteenpäin historiaan ne ajat jäi.
Tuuli kevättä vapuksi ajaa. Pyyhkii, kuivaa märän maan. Tanssii säteet auringon, polut kulkuun avaa. Katkeilee oksat kuivuneet. Kurkkii krookukset tullakseen.
Tänne rauhaan palaan kun muualla taas myrskyt pauhaa. Tuulet kovat tuivertavat kovin helmoja heiluttavat. Pakenen mä tänne suojaan.