Kun edesmennyt isäni täytti vuosia 18v sitten, hänelle ostettiin sveitsistä arvokas rannekello.
Siskoni, alppimaasta/vävy sen ostivat.
Sellainen , ei niin kovin upea. Safiireja kai tuntien kohdalla.
Sittemmin ajautui perintönä minulle.
Vuosia pidin sitä ylpeänä juhlissa.
Koska en muuten käytä koruja.
Aika kului, patteri loppui.
Kellokin unohtui.
Tilasin tässä Apu- lehden.
Kylkiäisenä sain hienomman kellon kuin isä vainaan 15000 mk konsaan.
Niin muuttuu maailma...
Siskoni, alppimaasta/vävy sen ostivat.
Sellainen , ei niin kovin upea. Safiireja kai tuntien kohdalla.
Sittemmin ajautui perintönä minulle.
Vuosia pidin sitä ylpeänä juhlissa.
Koska en muuten käytä koruja.
Aika kului, patteri loppui.
Kellokin unohtui.
Tilasin tässä Apu- lehden.
Kylkiäisenä sain hienomman kellon kuin isä vainaan 15000 mk konsaan.
Niin muuttuu maailma...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mänköön, en halua että kahlidaan.
Ongelmajätteeseen männöö.
Ei ollu siunausta...
Perhe antoi minulle loman Bulgariaan.
Eräänä toukokuuna.
Toisena lomapäiväna ostin kultaketjun vaimollemi.
(itselleni).
Kolmannes matkakassasta.
Sain avioerossa rahaa, paljon.Ostin kellon.
Kultaisen. Sekunnilleen käyvän. Ranneke katoamattomin lukituksin, välkkyy.
Olen ylpeä kellostani, erostani.
anto mulle taskunauriinsa. annoin sen pojalleni
Minun kello ainakin on, äidiltä peritty. 20 år kaiverruksena, Sveitsin hyvä koneisto. Yritin taas huoltaa, mutta sanovat että ei kun käyttöä vaan. Kaunis on ja kävelee aikaa hetkittäin hyvin kanssani. Ainoa se, että ruuvata pitää.
Voi yrittää ostaa, mutta hintaa ei ole.
Eikä muuta parempaa, rahallakaan. Yritä jättää omasi perinnöksi: he sitten osaavat arvostaa!
3 kertaa omani on huomattu, vaikka en ole esitellyt.
SIINÄ on se jokin, että en myy kenellekään.