Tuli edellä olevasta ketjusta mieleeni kirjoittaa tunteiden näyttämisen vaikeudesta hieman toisesta näkövinkkelistä... Olen nimittäin itse se, jolle tunteiden osoittaminen halauksin, suukoin jne on "sikavaikeeta". Kyse ei tosiaankaan ole siitä, etteikö niitä tunteita olisi.. Onhan niitä, ehkä joskus liikaakin!
Luulen, että jotkut meistä vain ovat (syystä tai toisesta) niin uskomattoman arkoja ja hauraita, ettei aloitteen tekeminen vain onnistu. Mutta jos toinen suostuu olemaan se rohkeampi ja suostuu hyväksymään toisen heikommuuden(?) tässä asiassa, niin voi olla satavarma, että se arempi antaa itsestään kaiken. Rakkaushan tunnetusti on myös kärsivällisyyttä ja sitä ainakin minä toivon ja tarvitsen...
Luulen, että jotkut meistä vain ovat (syystä tai toisesta) niin uskomattoman arkoja ja hauraita, ettei aloitteen tekeminen vain onnistu. Mutta jos toinen suostuu olemaan se rohkeampi ja suostuu hyväksymään toisen heikommuuden(?) tässä asiassa, niin voi olla satavarma, että se arempi antaa itsestään kaiken. Rakkaushan tunnetusti on myös kärsivällisyyttä ja sitä ainakin minä toivon ja tarvitsen...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ihan nyt kyllä pidä tämäkään paikkaansa.
Usein se kääntyy myös siten, että kun yrität osoittaa tunteita niin toinen lukkiintuu ihan tyystin tai hermostuu tai parhaassa tapauksessa mitä itselle on eteen tullut niin säikähtää ja pelästyy. Siihen turtuu ja kyllästyy ja on sitten mieluummin etäinen kuin läheinen.
Rakkauden kärsivällisyyskin osataan varsin tehokkaasti lopettaa pelaamalla tunteilla. Kannattaa varoa kun pelaa, ettei polta näppejänsä, koska silloin ei mikään kestä, ei edes hyvällä tahdolla. Minä, kuten sinäkin olet tasan parempi kuin tuollainen kohtelu.
Että tätä rataa tänään.