Täällä lapsettomat naiset kehuskelee "perheellään" vaikkei heillä sitä edes ole. Perhe = isä, äiti ja omat biologiset lapset
Kummallinen käsitys, että kun lapseton nainen löytää mihen jolla on omat lapset, niin tämä lapseton nainen alkaa selittelemään ja leikkimään perhettä, toisten ihmisten lapsilla??? Aivan käsittämätöntä!
Eihän se perhe sillälailla tule kuin manulle illallinen! Heh!
Aika helppoahan se olisi kenen tahansa lapsettoman ihmisen kuvitella kaikenlaista.
Perhe tehdään itse, ei sitä keltään oteta eikä sitä keltään lainata. Kun ydin perhe hajoo, ja lapset jäävät äidille, ne lapset ovat äidin perhettä, ei sen isän. Isä on pois muuttanut tästä perheestä, eikä kuulu ydin perheeseen, vaikka kuinka häntä kiukuttaa, niin ei kuulu.
En minäkään omi kenenkään koiraa jos taluttelen naapurin Simeonia, niin sano kelleen että tässä on mun koira! Kun se ei ole minun koira.
Kyllä lapset kuuluu sille ihmiselle jonka ne ovat oikeesti.Isällekin toki, mutta eivät ole enää hänen perhettään, eivät silloinkaan kun mahdollisesti tekee uusia lapsia. Mikä sinänsä on säälittävää, että tekee uusia, kun ei entisistäkään ole osannut huolehtia. Miltä tuntuu entisistä lapsista, kun heidät on jättänyt ja tilalle väsää uusia kersoja.
Huvittavaa on ollut lukea näitä kuvitteellisia perhejuttuja.
Kummallinen käsitys, että kun lapseton nainen löytää mihen jolla on omat lapset, niin tämä lapseton nainen alkaa selittelemään ja leikkimään perhettä, toisten ihmisten lapsilla??? Aivan käsittämätöntä!
Eihän se perhe sillälailla tule kuin manulle illallinen! Heh!
Aika helppoahan se olisi kenen tahansa lapsettoman ihmisen kuvitella kaikenlaista.
Perhe tehdään itse, ei sitä keltään oteta eikä sitä keltään lainata. Kun ydin perhe hajoo, ja lapset jäävät äidille, ne lapset ovat äidin perhettä, ei sen isän. Isä on pois muuttanut tästä perheestä, eikä kuulu ydin perheeseen, vaikka kuinka häntä kiukuttaa, niin ei kuulu.
En minäkään omi kenenkään koiraa jos taluttelen naapurin Simeonia, niin sano kelleen että tässä on mun koira! Kun se ei ole minun koira.
Kyllä lapset kuuluu sille ihmiselle jonka ne ovat oikeesti.Isällekin toki, mutta eivät ole enää hänen perhettään, eivät silloinkaan kun mahdollisesti tekee uusia lapsia. Mikä sinänsä on säälittävää, että tekee uusia, kun ei entisistäkään ole osannut huolehtia. Miltä tuntuu entisistä lapsista, kun heidät on jättänyt ja tilalle väsää uusia kersoja.
Huvittavaa on ollut lukea näitä kuvitteellisia perhejuttuja.
Vastaukset 39
Vanhimmat
perustuu,meistä kahdesta aikuisesta, minun, hänen, ja meidän lapsista. Siihen ei kukaan muu voi vaikuttaa. 2 näistä ihanasta nuoresta ei minun synnyttämiä ja heillä kelpo äiti olemassa silti he kuuluvat minunkun perheeseen? Olen tässä vuosien varrella ollut heitäkin kasvattamassa tallomatta kuitenkaan heidän äitinsä varpaille.
Sinä et siis voi tulla tätä asaa meille muuttamaan. me emme elä missään kuvitteellisessa maailmassa vaan tätä yhteistä arkea on nyt elettey jo pitkälti yli 10 v. Ihan normaalia perheen arkea suruineen ja iloineen, enkä pystyisi ikinä asettamaan itseäni jumalan tilalle ja väittää että lapseni etä isä ei muka heidän perhettä. Enkä voi ymmärtää että täällä sellaisia kaikki tietäviä aina oikeassa olevinaan olevia äitejä leikkii jotain täydellisi "äitejä".
lapsilla perhettä, mutta mitään totuutta siinä ei ole. Lapset eivät kuulu sinulle ei vaikka kuinka katkerasti haluaisit ja kateeellisena ajattelet että voi kun nuo suuremmoiset lapset eivät ole minun! Ne eivät ole.
Meillä lapet eivät kuulu muille kuin minulle ja ex miehelleni. Lapet kuuluu minun perheeseeni, ei miehen. Mies halusi perheestään eroon, kun lähti, eikä sitä takasin enää saa.
Isä voi olla, mutta ei kuulua meidän perheeseen. Lapset ovat hänen, mutta eivät hänen perhettään, koska asuvat minun luona, ja kellään ei ole kahta perhettä.
kenellekkään ei ikävä kyllä edes omille vanhemmilleen, sairas ajatus pitää niitä omistuksenaan, kuten vessanpyttyä tai muuta maallista.
Eikä siinä, että olen ylpeä, en vaan omista synnyttämistä lapsistani, vaan myös mieheni lapsista joita olen ollut mukana kasvattamassa, ole mitään kateutta.
En katsele heitä ja leiki mielessäni että noi leikisti on minun.
En kyllä katsele omiakaan lapsia ylpeästi siksi että ne minun, vaan katson koko porukkaa ylpeänä siittä että olemme yhdessä luoneet heille sellaisen kasvualustan että he hyvin pärjäävinä nuorina seisoo selkä suorana pää pystyssä tietäen että pystyy ihan mihin vain haluaa , silti polkematta ketään muuta jalkoihinsa..
Ja kyllä ihmisillä voi olla kaksi perhettä, sinähän et sitä määrää ja voit toistella itseäsi vaikka kuinka tosiasioita et voi muuttaa etkä minun onneani pois viedä.
Sanoisin sinulle että sinä voit kuvitteellisesti luulla että omistat lapsesi ihan vapaasti sääliksi käy heitä.
Olipas sinulla sana hallussa. En olisi voinut itse paremmin kirjoittaa ajatuksistani. Olen samaa mieltä kanssasi ja ihmettelen että minkä takia näistä asioista pitää tehdä niin mahdottoman vaikeita. Normaalilla maalaisjärjellä pääsee yleensä aika pitkälle kasvatus tehtävissä. Lapset ovat todellakin lainaa meille biovanhemmille ja muillekin lapsen elämässä mukana oleville. Sitä on vaan yritettävä kasvattaa niitä niin, että kasvaisivat tasapainoisiksi aikuisiksi. Kyllä tuntuisi hirveältä ajatukselta, että lapset joutuisivat elämään jatkuvan riidan keskellä. Miettimään siinä jotta jos toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää. On kiva kuulla, että on myös toisenlaisia perheitä. Esim. teidän perhe. Hauskaa kevättä teille.
sinulla oikein on?Olen onnellinen jos lapseni saavat elää ja olla heille läheisten ihmisten kanssa,mukaan lukien isänsä ja hänen uuden vaimonsa.Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää.Ja loppujen lopuksi lapset lentävät pesästään omille siivilleen ja elävät oman elämänsä.En aio roikkua heidän käsipuolessaan koko ikääni,toivottavasti olemme saaneet heistä kasvatettua tasapainoisia ja suvaitsevaisia ihmisiä,jotka osaavat pitää itse itsestään huolen.
ole läheinen. Eikä siitä sellaita tule.
ovat alussa vieraita, et voi tarkoittaa että olet yhteydessä ainoastaan ihmisiin jotka tunsit jo synnytyslaitoksella syntyessäsi, voi hertsileijjaa sentään.
kanssa lapsensa on tehnyt kun ei vieraita hyväksy?
Sitten ei ole ihme nämä hänen ongelmatkaan.
Mitä kun lapsesi perustavat oman perheen? Eikö heillä silloinkaan ole kuin yksi perhe, ja se on joko lapsuudenperhe tai se nykyinen?
Entäpä jos poikasi eroaa, ja vaimonsa pitää lähihuoltajuuden? Eikö hän silloin enää ole lastensa perhettä?
Suppea katsantokantasi on omiaan aiheuttamaan neuroottista ajattelua lapsillesi. Mutta sehän ei sinua haittaa, niinhän.
mutta ei ole vaari lapsenlasta nähnyt, koska aikoinaan isälapsensa hylkäsi, näin muistaa lapsi isäänsä sitten aikuisena. Jäljet jättää. Mahtaa vaaria harmittaa omat mokat.
Jos lapseni joskus eroaa se on hänen asiansa, mutta luulen, että en hyväksy uutta miniää perheeseeni, vaan rakkain on ensimmäinen ja heidän yhteiset lapset. Kuka tahansa voi alkaa kiivetä meidän sukuun, mutta eri asia kuka hyväksytään. Varmasti jos niin kävisi yrittäisi uusi nainen kiivetälapsineen meidän sukuun. Kierot ihmiset aina erottaa.
lasten kaikki isänsä naiset. Heitäme emme tarvi sotkemaan. Riittää, että manipuloi miehen pois perheestä. Mihin sellaisia naisia tarvii?
Huonoja vaikutteita emme kaipaa.
...hyväksyit lapsesi elämään ihan vieraan ihmisen, tunki teidän arkeen väkisin, vei lapsesi ja on hänen perhettään nyt. Voi kauheaa. Sinä et enää ole siis poikasi perhettä, koska perheitä voi olla vain yksi.
Otan osaa.
erottaa niin hyvin muista joten siinä puhut totta.
Tarkoitat siis tosissaan että jos poikasi tapaisi uuden rakkaan ja saisi hänen kanssa lapsia niin et heistä välittäisi ja lapselle joka siis sun suora jälkeläinen ilmoittaisit että et ole yhtä arvokas kun isäsi ensimmäisestä liitosta olevat "aidot" lapset? sairasta, entä jos miniä ottaa ja jättää tämän kieron perheen ja vie lapset menessään ottaa vielä uuden miehen siihen omaan perheeseensä johon sitten poikaasi ei huolita koska äitihän aina oikeassa. Sitten poika tapaa tämän uuden ja tulee lapsia mutta et voi heitä arvostaa koska he ei ensimmäisestä liitosta?
Tai itse asiassa mistä tiedät ettei pojallasi ole jonkun nuoruuden rakkaan kanssa lapsi jo maailmalla äiti vaan tajusi kertomatta lapsesat häipyä takavasemalle kun huomas kieroutenne (olethan pojan jo opettanut pienestä asti) eli nykyiset lapsenlapset ei olekkaan aitoja koska ne ei ensimmäisiä voi mikä häpeä miten kehtasivat noin kierosti teidän sukuun haluta.
Ihan oikeasti usko hevillä ei varmaan ole monta tulijaa vaikka ihan paikkoja tarjoisitte.
kertonut minkä kokoinen naisjoukko se porukalla miehesi vei, kiinostaisi tietää.
Katso kuule ihan vaan peiliin.
Puute loistaa kauas noista sun kirjoituksista.
ja suku on yhtä tärekä. Mutta erotessa uusi puoliso tuskin yltää tämän ensimmäisen tasolle, ja heidän lapsen tasolle. Ja jos uudella puolisolla olisi omia lapsia, niin tuskin jaksaa meitä kiinnostaa.
Jos suku on yhtä tärkeä kuin perhe, niin huomauttaisin, että lasten isä ei mielestäsi kuulu perheeseen, mutta hän kuuluu sukuun. LÄHISUKUUN. Eli pitäisi olla tärkeä.
voi nyt olla oikeaa perhettä?
Koska perhe on vain sinun kansasi.
Taitaa lapsesi elää mielikuvitus maailmassa? (ihan omiin teorioihisi pohjautuen)
anna siihen mahdollisuutta.Mitä jos se uusikko olisikin ihan kiva ihminen ja hänestä olisi voinut tulla lapsillesi vaikka kuinka hyvä ja läheinen aikuinen.Mutta ei tietenkään,kun lapsesi ovat sinun omaisuuttasi.
Tämä ensimmäisestä liitosta syntynyt lapsenlapsi olisi se tärkeä.Jos lapsesi saisi uuden lapsen uuden vaimon kanssa,tällekö lapselle ei olisi arvoa,vaikka olisi myös aivan yhtä paljon sinun biologinen lapsenlapsesi?Ei voi ymmärtää tätä katkeruuden ja jääräpäisyyden määrää.Pystyy jopa ulottumaan omiin jälkipolviin.
silloinkaan kun mies oli perheessämme! Emme tarvinneet silloinkaan ketään naikkosia elämäämme, mihin tarvinne nyt?
Jos mies ei pysty olemaan lasten kanssa ilman naikkosia, niin ei hän isä ole koskaan halunnut ollakkaan.
Missä täällä joku lapseton nainen kehuskelee perheellään? Mahtaako olla nyt korviesi välissä jotain ylimääräistä painetta niin että näet omiasi näitä tekstejä lukiessasi?
Missä kohtaa täällä joku lapseton nainen kehuu, että naapurin Simeonin koira on hänen ja miehensä lapsetkin ovat hänen? Ihan kiva ja vitsikäs viesti, mutta täysin vailla todellista pohjaa.
Heippa.
Onko hänellä äitiä ollenkaan tässä maailmassa?Ei kai,kun äiti on hylännyt eikä kuulu enää lapsen perheeseen ja tämä adoptioihminen ei saa itseään äidiksi nimitellä.
Jotenkin tuntuu, että sinulla ei ole miestä. Kumpi on tärkeämpi perheen olemassaolon kannalta, mies vai lapsi?
se on perhe. Muut sekalaiset yhteisöt on koottu vaan kasaan erisukuisia ihmisiä. Se ei ole perhe.
Lapsettomilla ei ole perhettä niin kauan kun he tekevät omia lapsia.
Miehen mahdolliset edellisen perheen plapset eivät kuulu enää miehen uusiin ihmissuhteisiin ja niistä koottuhin yhteisöihin. Kuka tahansa voio asua kenen kanssa tahansa, mutta ei se ole perhe.
Me asumme kerrostalossa, monta ihmistä mutta emme me ole koko rappukäytävän ihmisten kanssa perhe, vaikka samassa rapussa asumme.
Lapsettomat vaan yrittää päästä perheeseen osalliseksi helpolla tavalla, mutta eihän se onnistu. Voi kaikkea kuvitella, mutta kuka uskoo, se on eri juttu.
Perhe on biologiset lapset yhteise lapset. Ei edes naapurin lapset, vaikka olisivat joka päivä siinä, ole perhettä!
Olisi liian helppoa perustaa perheitä, jos voisi ottaa kenen lapset tahnsa.
menee enemmän ja enemmän sekisin nuo sun tekstit.
Ja sinä olet tolla asenteella viimeinen sanomaan kuka minun perheeseeni kuuluu.
Meidän perhe on mieheni jonka kainaloon kohta käperryn,
minun lapsi ja hänen lapset ja vielä meidän yhteinen.
Jos se häiritsee sinua niin olet ihan vapaa häiriintymään.
Me olemme onnellisia ja lapsemme tasapinoisia.
En ole ottanut yhtään lasta enkä muutakaan läheistä kaikki läheiseni on minulle suotu ja kiitän heistä joka päivä. Muistan myös kertoa heille miten tärkeitä ovat.
Minun ihana perhe, tiedän kokemuksesta miten nopeasti onnettomuus tai sairaus (molemmat läheltä koettu) voi rakkaan viereltä viedä siksi nautin elämästäni rakkaiden läheisyydessä.
EN edes sinulle toivo tuskaa minkä tuntee kun lapsensa menettää mutta se totisesti avaa silmäy elämän todellisuuksille mutta myös suuttumuksille siitä jos joku haaskaa elämänsä turhan vihan viljelylle ja tuomitsee kaikki jotka ei elä kuin he itse.
Minun perhettä et vähättelemällä saa vähempiarvoiseksi!!!!!
lapset ja lasten perheet. Mutta ex mies ei kuulu eikä hänen kottaraiset koskaan. Tottakai miestä harmittaa ja suututtaa, että lapsensa hylkäsi, eikä enää kuulu lasten perheeseen, mutta saa syyttää ihan itseään.
Kuka tahansa on minun lapsilleni kateellinen, mutta kuten he itsekin, eivät halua isänsä naisia nähdä, emmekä me halua heitä meille. Se heidän on vaan hyväksyttävä, kitkerin hampain.
kateellinen säälin heitä sydämmeni pohjalta.
Ja jos olisin eks miehesi syyttäisin vaan ja ainostaan sinua.
ole kateellisia sinun lapsillesi.Olen päästänyt heidät uusikon kynsiin ja ovat saaneet luoda omat ihmissuhteensa ilman minun kitkeriä ajatuksiani.Tuntuvat voivan mainiosti ja toivottavasti eivät tulevaisuudessa kavahda uusia tilanteita eivätkä tuhlaa elämäänsä pähkäilemällä kuka saa olla kenenkin kaveri.
rohkea, että suinpäin olisin vieraiden naiseten kynsiin omat lapseni laskenut. Ovat nyt aikuisia, eivätkä vieläkään halua isänsä naisia nähdä. Isä surkoon ihan rauhassa omia tekosiaan, ja miettikööt mitä on tullut tehtyä.
Meille ei vieraan naiet tule eikä sotke enempää meidän elämäämme. Sotkekoot muiden.
Taitaa elellä onnellisena erossa sinusta ja mielivallastasi, jonka alla valitettavasti olet tuottanut yhtä ahdasmielisiä jälkeläisiä kuin itsekin olet. Surullista luettavaa. Mutta et sinä eivätkä ilmeisesti lapsesikaan sitä ymmärrä.
ja päätämme heidän asioistaan. Mitä ihmeellistä siinä on? Mies malla toiminallaan hylkäsi lapsensa, ei sitä pidä anteeksi antaa. Kaikkea voi unohtaa, mutta silti jäljet jättää.
Koska isä ei lapsistaan välitä, emme mekään tule koskaan hyväksymään meille hänen naikkosia. Se on selvä se.
He ovat hänen juttu, ei meidän.
Lapset eivät arvi elämäänsä ihmisiä, jotka rikkoivat heidän perheen! Minusta se on käsittämätöntä, että sellaiseten ihmisten kanssa pitäisi tutustua???? Miksi ihmeessä sellainen on hyväksyttävää???
Mitä SINULLE tapahtuisi, jos lakkaisit vihaamasta? Loppuisiko elämä? Olisiko liian pelottavaa päästää irti? Aiotko elää vihallasi loppuelämäsi?
Puhut naikkosista ja perheenrikkojista. Ensinnäkin perheen rikkojat olitte exmiehesi ja sinä. Toiseksi, jos niitä naikkosia on kuten itse monikossa puhut montakin on jo ollut, eihän lapset olisi edes tutustuneet juuri siihen "naikkoseen", joka sinun mittapuullasi oli perheenrikkoja.
Koska otat vastuun omasta elämästäsi, niin että lakkaat näkemästä sen pelkkänä hyökyaaltona, joka sinun voimattoman yli löi. Aiotko koskaan edes yrittää päästä pinnalle sieltä? Ehkä jonain päivänä irrotat rakkaasta painolastistasi - vihasta, ja näet taas miltä oikea elämä näyttää.
ihminen, uskon että sinun huvittelutapasi (köyhällä halvat huvit)ja ainoa harrastus on kirjoitella tänne asioita joilla ei minkäänlaista todellisuudenperää.
kun ei miestä edes sitä ensimmäistäkään ole saanut niin onhan se katkeraa.
on kirjoitettu aikaisemmin.
On todella ahdasmielistä ajatella kuten aloittaja. Perheitä on monenlaisia.
Perhe on kahden tai useamman henkilön muodostama yhteisö, jossa usein vähintään kahden yksilön välillä on pitkäaikainen kiintymyssuhde.
Siis esim. lapseton pari on perhe (piittaamatta sukupuolesta) yksinhuoltaja on lapsensa/lastensa kanssa perhe. Uusperhe on perhe johon kuuluu pariskunnan lisäksi toisen tai molempien lapsia.
aloittajan mukaan esim. pariskunnalla joka joutuu adoptoimaan lapsettomuuden takia lapsensa, ei ole perhettä.
Kannataisi kaivautua sieltä kivikaudelta nykyaikaan.
Ei edes se vauva synnytyslaitoksella vielä tunne äitiään eikä äiti vauvaansa. Vieraita he toisilleen ovat.
Onneksi älyttömimmät viestit ja katkerimmat käsitykset voi jättää omaan arvoonsa, ja elää ihan onnellisena sitä elämää perheensä kanssa! Meidän perheeseen kuulumme minä ja mieheni, mun kolme lasta ja hänen kaksi lastaan. Hänen lastensa toinen koti ja perhe on äitinsä luona, siellä he viettävät puolet ajastaan. Munkin lapsilla on toinen koti ja perhe, mutta ehkä vähän vähemmän: he kun vain käyvät isällään joka toinen viikko, ja isänsä korostaa, että hänellä on vain "kämppä", ei koti...:-/.
Mutta hei, omista virheistään voi oppia! Onnea tulevaisuudellesi, älä toista samaa, tee asiat toisin jatkossa. Onnelliseksi on mahdollista tulla, eikä enää tarvitse kadehtia sitä muilta.
1. Eron käsittely ja omista virheistä oppiminen. Jotta voi tulla onnelliseksi jonkun kanssa, on ymmärrettävä, mikä on kokonaiskuva omasta menneisyydestä, nähtävä myös omat virheensä ja vaikutuksensa mahdollisessa hajonneessa (useimmillahan on monta hajonnutta suhdetta, vaikka kaikista ei olekaan lapsia) suhteessa, omista virheistä oppiminen, jottei toista samaa kaavaa aina uudelleen - sekä kaikkien muiden syyttelemisen lopettaminen, se kun ei kanna mihinkään. Onnen löytäminen sisältäpäin ensin.
2. Kykeneminen tasavertaiseen kumppanuuteen ja onnen jakamiseen, eli ei odotus siitä, että kaikki oma onni ja onnellisuus on täysin toisen ihmisen varassa.
3. Avoin keskustelu kaikista uusperheen asioista, kummankin huomioon ottaminen aikuisena tasavertaisena ja vanhemman selkeä suurempi vastuu omasta jälkikasvustaan viime kädessä.
4. Parisuhteen aikuisten yhteen hiileen puhaltaminen, perhe-elämän raamittaminen ja suunnitteleminen yhdessä, sääntöjen yhdenmukaistaminen ja kaikkien lastan tasavertainen kohtelu, oikeudenmukaisuus ja johdonmukaisuus.
5. Entisten suhteiden ristiriitojen jättäminen oman parisuhteen ulkopuolelle, perheensä puolustaminen niiltä esim. tekemällä stopit exänsä (huom, ei toisen exän) rajattomuus. Uusien ei olisi tarpeen ollenkaan pistää lusikkaansa siihen soppaan, entiset hoitakoot entisensä.
6. Suvaitsevaisuutta. Aina ei ole helppoa olla tekemisissä sen entisen suhteen osapuolen kanssa, mutta lasten hyvä edellyttää sitä. Kaikki lasten asioita koskeva yhteistyö heidän vanhempiensa välillä on hyvä asia, joka edesauttaa lasten kasvua terveeseen aikuisuuteen. Se lienee kaikkien mielestä hyvä tavoite.
7. Mikään ei tunnu ylivoimaiselta, jos parisuhteen osapuolet pitävät huolta toisistaan ja yhteisestä hyvinvoinnista, eli kun suhteen vuorovaikutus on kohdallaan, ja kaikesta voi puhua.
Otsikossa 5.:n tilalle 2 ja 4 :-)
Muuten jatkossa ihan nuo kaikki, niin hyvin menee!
Et ole tainnut lukea pätkän vertaa tätä palstaa, jos puhut uusperheestä HELPPONA perheenä. :D Kyllä minun mielestä vieläkin se ydinperhe on se helpoin perhemuoto monessa mielessä. Eroperhekin on jopa helpompi perhemuoto saada toimivaksi.
Eli tarkoitatko, että uusperheet ovat vain aikuiset heidän yhteiset lapsensa? Joihin entisen suhteen lapsia ei oteta mukaan? Eli todellisuudessa puhummekin ydinperheistä!