Syyttäjä asetti isän asianomistajaksi ja kuultavaksi todistustarkoituksessa, vaatien
lapselle tuomiota pahoinpitelystä.
Isä ei haluaisi oikeuteen. Voiko kieltäytyä
puhumasta mitään?
lapselle tuomiota pahoinpitelystä.
Isä ei haluaisi oikeuteen. Voiko kieltäytyä
puhumasta mitään?
Vastaukset 8
Vanhimmat
huonomuistista porukkaa, varsinkin jos aihetodisteita ei juuri löydy!
on kuulo, näkö ja hajuaistikin mennyt. Ja Alzheimer todettu Dementian päälle.
Siis, onko tilanne se, että poika on syytteessä isänsä pahoinpitelystä?
Isällä on oikeus kieltäytyä sanomasta mitään, lähisukulaistaan vastaan ei voida pakottaa todistamaan. Jos hän jotain sanoo, on puhuttava totuudessa.
Syyttäjä ei ole "asettanut" isää asianomistajaksi, vaan rikoksen uhri on automaattisesti asianomistaja. Syyttäjä on nimennyt asianomistajan todistelutarkoituksessa kuultavaksi.
17 luku:
20 § (29.7.1948/571)
Todistaja ei saa kieltäytyä todistamasta. Vastoin tahtoansa älköön kuitenkaan todistamaan vaadittako:
1) sitä, joka on tai on ollut avioliitossa tahi on kihloissa jommankumman asianosaisen kanssa
2) sitä, joka on asianosaisen suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa oleva sukulainen tahi joka on tai on ollut naimisissa asianosaiseen sanotunlaisessa sukulaisuussuhteessa olevan henkilön kanssa; eikä
3) asianosaisen sisaruksia tai näiden aviopuolisoita tahi asianosaisen ottovanhempia tai ottolapsia.
Petulta selvästi puuttuu oikeustieteellinen koulutus, kun ei ymmärtänyt mistä on kyse.
Asianomistaja ei voi kieltäytyä todistamasta, silloin jos asianomistajaa kuullaan todistelutarkoituksessa.
Tällä kertaa Petu on kyllä oikeassa. Siteerattua pykälää sovelletaan myös todistelutarkoituksessa kuultavaan asianomistajaan. Yksiselitteisesti, jos ei halua, niin ei ole pakko puhua lähisukulaistaan vastaan. Tai lähisukulaisensa puolesta, jos niikseen tulee.
Mielenkiintoinen on kysymys siitä, että jos asianomistaja kuitenkin on kertonut asioista esitutkinnassa, ja nyt käräjillä kieltäytyy, niin voidaanko esitutkintakertomus ottaa huomioon oikeudenkäyntiaineistona (yleensä syyttäjän vetoamana). Tästä on olemassa KKO:n ennakkotapaus, että voidaan, mutta jos muuta näyttöä rikoksesta ei ole, niin ei riitä näytöksi. Siinä keississä oli kysymys perheväkivallasta, vaimo kertoi esitutkinnassa miten miehensä oli häntä pahoinpidellyt, mutta kieltäytyi käräjillä kertomasta. Asiassa ei ollut lääkärintodistusta vammoista (ei muistaakseni ollut käynyt lääkärissä), ja miehen kiistäessä teon, vaimon esitutkintakertomus oli ainoa näyttö rikoksesta. Ongelma oli myös siinä, että tietenkään esitutkinnassa miehelle ei oltu varattu tilaisuutta esittää vaimolle kysymyksiä, joten esitutkintakertomus ei riittänyt näytöksi.
Joopa, joo. Jos väitteesi pitäisi paikkansa, niin syyttäjä olisi syyllistynyt virkavirheeseen. Ja niin olisi taas yksi syyttäjänvirka avoinna Suomenmaassa ja syyttäjä istuisi häkissä!!
Miten niin, millä perusteella muka?
Et taida olla juristi itse? Tai ainakaan et toimi rikos- ja prosessioikeuden piirissä.
Vastaajan lähisukulainen tai puoliso saa kieltäytyä todistamasta tai tulemasta kuulluksi todistelutarkoituksessa, mutta halutessaan hän saa toki kertoa tietonsa, vaikka kertomansa asiat puhuisivatkin hänen puolisoaan/isäänsä/lastaan jne. vastaa oikeudenkäynnissä. Ei siis ole pakko kieltäytyä.
Jos luet tuon Petun postaaman pykälän, niin siinähän nimenomaan todetaan, että vastoin tahtoaan ei voi velvoittaa lähisukulaista todistamaan.
Nimeäminen haastehakemuksessa ja varsinainen kuuleminen käräjillä ovat eri asioita.
Ajatteles nyt. Jos asianomistajana olevaa lähisukulaista ei saisi edes _nimetä_ todistelutarkoituksessa kuultavaksi, esim. perheväkivaltatapauksissa tai insestijutuissa ei koskaan kuultaisi asianomistajia. Eihän se noin mene.