hei! onko täällä muita yh äitejä/isiä jotka ovat käyneet tai sunnittelevat käyvänsä psykiatrilla? itse en ole käynyt, mutta olen miettinyt olisiko siitä apua, sillä lapsi ei ole tavannut isäänsä yli vuoteen, enkä meinaa millään päästä asian yli. Asia satuttaa edelleen hyvin paljon, etenkin silloin kun lapsi kysyy isästään. Tunnen suurta vihaa ja katkeruutta isää kohtaan, en vain ymmärrä miten joku voi noin vain jättää lapsena edes ilmoittamatta mitään. Minusta tuntuu että en vain kestä tätä, niin pahalta tuntuu lapsen puolesta... olisiko psykiatrista mitään apua, sillä jotain on pakko tehdä että voimme jatkaa elämäämme..
psykiatri?
yh äiti minäkin..
14452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
mutta perheneuvola tai vaikka alueen diakoni voisi olla mahdollisia keskustelutahoja.
Mene psykologille. Psykiatrit määrää lääkkeitä, psykologit keskustelee. Kannattaa käydä puhumassa että joskus pääset asian yli.
Tästäpä tuolla juuri kirjoitinkin. Mutta ihmettelen, miksi se sinua riepoo? Kuvittelitko tosiaankin, että saat hänet pakotettua tuntemaan vastuuta ja rakkautta?
On varmasti hyvä, että käyt selvittämässä mitä olet jo teoillani aiheuttanut ja puhut asian niin kuin se on MYÖS OMAN KÄYTÖKSESI osalta. Ettet ainakaan toista sitä seuraavan miehen kohdalla.
Mylyisin miehistä saa aika heikosti isän aikaiseksi, jos he itse eivät sitä halua. Ennen se olikin toisin, kun miehen piti "naisen kunnia" säilyttää......
lähteä aina syyllistämään äitiä. Isähän tässä on laiminlyönyt lastaan. Se on mitä suurimmassa määrin isän vika. Äidille, joka rakastaa lastaan ja näkee miten lapsi kaipaa isää ja miten isä toimii välinpitämättömästi, tilanne on ilmeisen raskas.
Puhutaan lapsen hyvinvoinnista ja isän tärkeydestä ja kun joku toivoisi lapsensa tapaavan isäänsä ja näkee isän tärkeyden siitäkin tulee lunta tupaan.
Mikä ihme on kun halutaan riidellä asiasta kuin asiasta. Jos oma suhtautuminen on noin negatiivinen ei täällä päästä koskaan puhumaan yksinhuoltajuuteen liittyvistä ongelmista.
on nimenomaan asenne, jonka mukaan äiti ei ole syypää ikinä yhtään mihinkään!
"Jos oma suhtautuminen on noin negatiivinen ei täällä päästä koskaan puhumaan yksinhuoltajuuteen liittyvistä ongelmista. "
Täällä sinä nyt näet joitain ongelmia asialliselle keskustelulle, mutta tosin taas erittäin puolueellisesti ja itsesi tyypillisesti ulkoistaen.
Koskas äiti olisi syypää mihinkään - sinun mielestäsi? LOgiikkasi mukaan ei ikinä, jos hän sitten ei satu olemaan yh-äiti/isä, joka ei jaa sinun näkemyksiäsi, silloin hän on huono ja on äkkiä "ansainnut" kaiken sen paskan, jota olet päättänyt heittää sinä kertana!
Keskustelun (asiallisen sellaisen) suurin este on itsensä toisen yläpuolelle asettaminen. Se on tietyillä henkilöillä/henkilöllä kuin tauti, josta ei pääse eroon. Ei sillä tavalla luoda mitään asiallista keskusteluyhteyttä, että mennään ja mitätöidään vastapuoli esim. tämän koulutuksella (tai sukupuolella tai katkeruudella tai vaikka vaihdevuosilla), josta ei edes tiedä hölkäsen pölähtämää!! Tästäkin on nyt sitten turha lähteä syyllistämään muita kuin jokainen itseään. Se tuntekoon piston sielussaan, joka tähän on syyllistynyt.
Toinen ongelma sitten on keskustelu tunnistamattomana. Ymmärrän kyllä, että sen tarkoitus on hämätä ja pelastaa tiukan paikan tullen, mutta onko pakko alkaa jankata asioista, joista ei ole täyttä varmuutta? Ja onko aina pakko voittaa? Oletko koskaan miettinyt miten oma nimettömyytesi vaikuttaa keskustelun vakavuuteen?
keskustella tunnistettuna luo nyt ensin itsellesi rekisteröity nikki. Parasta olisi kuitenkin siirtyä chat-palstoille yksityiseen keskusteluun. Vai ihanko tosissasi haluat tunnistetiedot? Ehkä myös oikean nimen ja kuvan mukaan? Pianhan varmaan ehdotat sokkotreffejä kukka rinnassa.
Puhutaan nyt vainnäin niin ohikulkijatkin voivat piipahtaa keskustelussa.
Mitä tämän ketjun aiheeseen tulee niin isän välinpitämättömyys on isän omien korvien välissä. Aikuisena ihmisenä hän on vastuussa teoistaan ja suhteestaan lapseensa. Sitä ei voi kukaan hänen puolestaan tehdä.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että äiti olisi kaikilta osin enkeli. Hänellä, kuten kaikilla ihmisillä, on omat vikansa. Hän ei kuitenkaan ole syypää kaikkeen. Se ei ole mitenkään rakentava lähtökohta.
ei tarkoita rekisteröitymistä.
Minulla on tässä keskustelussa ollut sama nimimerkki koko ajan: "samajuttu".
Isän valintaan pitäisi kiinnittää huomiota ennen kuin laskee housunsa kriittisellä hetkellä. Ei vasta sitten kun mitään ei enää ole tehtävissä asian perumiseksi.
Et kai nyt vain esitä, että mies omaa pumpattavan barbaran harkintakyvyn ja naisen tulisi se tietää? Miten on käynyt meidän perheen päälle? Putosiko se harteilta, vai miten pitäisi suhtautua aikuisiin miehiin, jotka eivät tiedä tekojensa seurauksia.
Olen todella pettynyt jos joudun elämäni elämään tietäen, että älykäs mies onkin vain utopiaa ja kaikki on meidän naisten varassa.
koska sinähän tässä nyt yrität pitää kiinni siitä, että mies on vastuussa kaikesta siitä, mitä saa tehtyä lapselle. Ettei äidin tarvitse kyetä ulkoistamaan itseään tilanteesta ja pitämään lapsen puolia. Jotenkin jutuistasi kuultaa läpi suunnaton vastuun kierto koko ajan. Mielestäsi riittää, että äiti kyetään osoittamaan uhriksi.
Kuka lapsesta sitten pitää huolta? Se pumpattava barbarasiko? Ilmankos yksinhuoltajien lapset voivat niin huonosti ja ilmankos huostaanotot ovat yksinhuoltajien ryhmässä suuremmat kuin muiden perhemallien. Kuminukke lapsenvahtina.
Kyllä täällä näemmä viisastuukin, oppii tietämään, että olette juuri niin paskoja kuin mitä yksinhuoltajista pahimmillaan on puhuttu. Ei savua ilman tulta.
että älähtäisit ja järkevän sanomisen puuttuessa aloitat haukkumisen.
Älä ihmeessä arvaile mitä minä ajattelen. Se ei tuota sinulle toivottua tulosta.
Tässä kyseisessä tapauksessahan urina oli lapsi,äidin uhri-asemaa ei kannata lähteä arvailemaan. Ja aivan oikein luit: jos isä ei tapaa lastaan se on isän ihan oma bisnes, josta hän vastaa. Äiti vastaa omista asioistaan. Lähivanhempana voi olla ikävä katsoa lapsen ikävää. Tälle kyseiselle äidille se näyttää aiheuttavan todella ahdistavia tunteita. Niinhän jokainen meistä vanhemmista kokee lapsensa tuskan ja ahdistuu kun oma lapsi voi pahoin, niin kai sinäkin jos tiedät tehneesi pahaa lapsellesi? Entä jos tiedät jonkun muun tehneen pahaa hänelle,eikä vanhemman sulka nouse aikamoiseen puolustustaistoon, vai mitä?
Eipä ole juttusi eilisestä kohentuneet. Liekö syynä täydellisen tietämättömyytesi suoma tajuton itsetuntosi? :D
taidat tehdä johtopäätöksiä, joihin ei ole aihetta.
käydä keskustelemassa jonkun asiantuntijan kanssa. Sinä lähivanhempana olet vastuussa lapsesta ja joudut varmasti myös käsittelemään hänen kanssa isään liittyviä asioita. On hyvä jos sinulla on omat tunteesi järjestyksessä. Hyvässä lykyssä saat asiantuntijoilta jonkinlaisia vinkkejä miten lapsen kanssa olisi syytä asiaa käsitellä.
Psykiatrian poliklinikoille siis entisiin mielenterveystoimistoihin on yleensä kovat jonot ja he keskittyvät asiakastulvan takia usein vain psyykkisiin sairauksiin. Terapeuttiset keskustelut eivät heille oikein tahdo mahtua. Yksityiset psykologit maksavat paljon, mutta ovat yksi vaihtoehto. Samoin jos saat lähetteen terveysasemalta voit saada jotain korvauksia. Joskus jopa terveydenhoitajan kanssa keskustelu auttaa. Muita tahoja ovat diakonit ja seurakunnan ja sosiaalitoimen perheneuvolat.
Seurakuntien tarjoamat palvelut ovat usein matalankynnyksen paikkoja, eikä siellä mitenkään tule uskonto esiin. Niissä yleensä voi puhua asioista vähän kuin tunnustellen. Sosiaalitoimen paikoissa on aina se sosiaalitoimen rooli taustalla.
Oletko harkinnut eroryhmiä tai muita yksinhuoltajien tukipisteitä. Pienperheyhdistys on yksi sellainen. Vertaistukikin on varteenotettava vaihtoehto. Kertoamiesi ongelmien kanssa painii moni muukin.