lentoon

matkan varrella olin kadottanut itseni
unohtanut jonnekin
hylännyt kuin pienen lapsen
suuren erämaan keskelle, susilaumojen armoille

olin oppinut piiloutumaan

nyt suljen silmäni
katson syvälle, syvälle mustaan pimeyteen
kutsun itseäni hiljaisella äänellä:
oletko vielä siellä
katso mitä toin sinulle
toin taskuissani maailman rikkaudet

toin auringon kultaa järven sinisiltä aalloilta
toin tuhansia timantteja keväthangilta

toin tunturissa virtaavan puron solinaa
sen varrella kasvavan kanervan tuoksua

toin sinulle maailman
jossa on tarpeeksi tilaa myös pienille ja heikoille

tulehan, on aika lähteä lentoon
6447
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Ompa kovin kaanis runo tiällä,
ihtesä löytäminen ja lentoon patistaminen on kirjotettu hyvinnii kaaniisti ja koskettavasti.
Siivet suap ilimoo alleen, ko vuan tohtii nousta liitämmään.

Äänestä
  • Kiva kun kävit lukemassa :) Vinhasta pääsiäismatkastasi päätellen sinun lentosi on jo riemukasta ja uljasta, minä vasta vähän räpyttelen... ;)

    Äänestä

Suvaitsemattomuus ei ole muuta kuin ilmaus oman tietämyksen ja omien mielipiteiden liika-arvostuksesta ja se on sitä aiheettomampi, kun perinpohjaisimminkin harkittu maailmankatsomus on vai vertaus hämärässä puheessa.

Useimmat maailman ihmiset haluavat turvallisuutta, eivät vapautta, mutta mikä on hinta minkä olemme siitä valmiit "maksamaan"

Ja silti pidin näkymäsi "rikkauksista"

Äänestä
  • että perusturvallisuus on vankka kivijalka... jos siitä maksaa liikaa tiedostamatta sitä itse, niin ehkäpä silloin kaikki on hyvin? Mukavaa, että pidit minun käsityksestäni rikkauksista :)

    Äänestä

ja kanervan tuoksua...

Kiitos ihanasta ja herkänkauniista runostasi!

On aika lähteä lentoon...

Kerppuli

Äänestä
  • Ilahdutit minua kovin kauniilla sanoillasi, kiitos siitä! Lennellään... jos ei aina liidellen, niin pyrähdellen kuitenkin ;)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Keskeneräinen kirjoitti:

matkan varrella olin kadottanut itseni
unohtanut jonnekin
hylännyt kuin pienen lapsen
suuren erämaan keskelle, susilaumojen armoille

olin oppinut piiloutumaan

nyt suljen silmäni
katson syvälle, syvälle mustaan pimeyteen
kutsun itseäni hiljaisella äänellä:
oletko vielä siellä
katso mitä toin sinulle
toin taskuissani maailman rikkaudet

toin auringon kultaa järven sinisiltä aalloilta
toin tuhansia timantteja keväthangilta

toin tunturissa virtaavan puron solinaa
sen varrella kasvavan kanervan tuoksua

toin sinulle maailman
jossa on tarpeeksi tilaa myös pienille ja heikoille

tulehan, on aika lähteä lentoon

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu