Olin mennyt kolme vuotta sitten pois Suomi24:ltä, ja asuttunut NintendoFI:lle, mutta hetken mielijohteesta päätin tulla tänne vielä joksikin aikaa. Jotkut ehkä saattaa tuntea mut, tai sitten eivät.
Laitan tänne hieman omaa fanifiktiota mitä tein nyt näinä päivinä- Tässä prologi minun crossover-fanifictioniin:
Otsikko: Amuse & Call
Author: Yookuro
Rating: K-13
Disclaimer: Ouran High School Host Club-Bisco Hatori,
Lucky Star-Kagami Yoshimitsu
Azumanga Daioh, Yotsuba-Kiyohiko Azuma
Genre: Crossover/Humor/Fantasy
Summary:
Tämä fanficci siis crossoveraa Azumanga Daiohia, Yotsubaa, Lucky Staria ja Ourania ja olisi pitänyt olla alunperin doojini-idea. Siinä on myös hieman pieniä refejä ja cameoita joihinkin muihin sarjoihin, kuten Love Hinaan ja The Melancholy Of Haruhi Suzumiyaan. Yritän seurata sarjoja sopivista kulmista, joten saatatte yllättyä.
Sarjat siis crossoverataan söpöksi, humoristiseksi ja joskus romanttiseksikin koulukomediaksi potenssiin kolme- Parituksia ei täältä löydy, vaikka saattaa pieniä rakkaudenvivahteita ja vitsejä lentää.
Mutta incharacteraatio ja alkuperäisyys sarjoissa ollaan tässä tarinassa taattu. Lupaan sen!
Varoitus: Tarinassa oleva mielikuvitus ja tarinankerronta voi olla ehkä omalaatuista. Minä en itsekään tiedä onko se niin.
-------------------------------------------------
Amuse & Call
-Prologi-
"Isä! Haluun katsoa sen elokuvan taas!"
"Mutta sinähän katsoit sen jo muutama hetki sitten."
"Elokuviahan pitää katsoa uudelleen ja uudelleen!"
Herra Koiwai huokaisi syvään, mennen tarkastelemaan hyllyä. Hänen kasvattilapsensa Yotsuba oli hänen mielestään vain töllötellyt jo ihan liikaa televisiota sen jälkeen, kun he olivat lainanneet videovuokraamosta SkyHigh-nimisen elokuvan. Elokuva lukiolaisista, jotka omasivat supervoimia, taisivat kiehtoa tätä vihreähiuksista ja hyvin lapsekasta pikkutyttöä- sen näkikin jo Yotsuban innokkaista silmistä, kun Koiwai ojensi dvd:n hänelle.
"Hyvä on, mutta aion katsoa sen sinun kanssasi. Joitain kohtia ei ole syytä nähdä." Koiwai huomautti, istuen maahan ja ottaen dvd-soittimen kaukosäätimen. Yotsuba meni istuutumaan nuoren miehen viereen ja nautti elokuvasta juuri hänen yksilöllisellä sympaattisuudellaan. Koiwai tiesi että hänen ei tarvitse huolestua liian pitkään- huomennahan elokuva palautettaisiin takaisin.Enää vain tämä kerta ja siinä se, hän ajatteli. Mutta ei pitkänkään ajan päästä, kun Yotsuba jo sanoi kasvatti-isälleen innostuneesti:
"Isä, minäkin haluaisin supervoimat!"
"Niinkö? Minkälaiset?" Koiwai kysyi.
"Sellaiset joilla voisin käskeä tsuku-tsuku-boosheja ja muuttaa kesän kevääksi!" Yotsuba vastasi päättäväisesti.
"Sitten voisin omata maailman ainoan superpikkutytön...sinä pikku- ."
Koiwai hieroikin Yotsuban päätä siinä samassa ja otti hänet syliin. Molemmat jatkoivat elokuvan katsomista, mutta pikkuhiljaa alkoi Yotsubaa väsyttämään. Hän nousi ylös ja sanoi menevänsä nukkumaan. Koiwai jäi olohuoneeseen, kun Yotsuba meni suuntasi vessaa päin.Koiwai jäi hieman kuitenkin ihmetellään Yotsuban tämänkertaista iltaista väsymystä, sillä yleensä hänellä osasi riittää energisyyttä ja staminaa kuin pitkäkestoisella patterilla. Mutta ehkä se saattoi johtua juuri illasta itsestään, joka oli kimmeltävä; tähdet olivat taivaalla siroteltu ikäänkuin tomusokerilla keskikokoisen kuunsirpin kera, tehden taivaasta ihanan rauhoittavan. Koiwain miete keskeytyi kuitenkin elokuvasta kuuluneeseen ääneen. Hän unohti nopeasti mietteensä ja jatkoi elokuvan katsomista.
Yotsuban pukeutuessa pyjamaan,hän näki jotain taianomaista. Tähdenlento sujahti tähtitaivaalla.
Juosten suurten ikkunoitten eteen, hän sai toista yllättymisen aihetta. Tähtitaivas oli niin ihana!
Pikkutyttö katsoi haikeasti ylös ja ei voinut olla sanomatta kuin "Ooh!" Tähtitaivas tuntui olevan mysteerejä pullollaan. Kaiken lisäksi jo toinen tähdenlento kruunasi koko hetken. Kuinka tainaomaista!
Yotsuballa oli nyt kaksi toivomusta. Mitkäköhän ne mahtaisi olla?
Hän sulki silmänsä ja laittoi kämmenensä yhteen. Sitten hän toivoi:
"Kumpa.. tuo elokuva.. tulisi toteen.."
Vielä hän käytti toisen toiveensa, mutta sitä hän ei sanonut ääneen.
Koiwai tuli hieman myöhään makuuhuoneeseen, mutta löysi Yotsuban olevan syvässä unessa lattialla.
"Arvasinkin että hänellä taisi olla virta lopussa.. Mutta entistä aikaisemmin." Hän ajatteli.
Koiwai nostikin Yotsuban makuupatjaansa- mutta pian hänkin otti rauhallisesti.. ja nukahti.
-Prologin Loppu-
_______________________
Jos tahdotte lisää, toki voin tuoda, minulla on näitä läjänä.
Dichikon fanifiktiota
3
1009
Vastaukset
- Ditch
Amuse & Call
1. Yotsuba ja syksyinen päivä.
That miserable Hurricane Daisy,
cycling on my house roof everyday,
while sewing all of the moments tight,
thus giving us the feeling that something isn't right…
Oli synkkä ja myrskyinen yö…
No ei takuulla. Oli oikeastaan pilvinen, syksyinen aamu, jolloin monet vihreät lehdet muuttivat väriään syksyä varten. Tammenterhoja ja vaahteranlehtiä putoili puista – tuntui kuin syksy olisi pukenut lämminvärisen puvun päälle ja minne ikinä se menikin, se sai lehdet putoamaan vain katseellaan. Sellainen se aamu oli. Mutta se, mitä tapahtui sinä aamuna, oli varmasti kaikkein vähiten odotettu.
Yotsuba oli jo aika varhain hereillä. Hengittäen syvään syksyn tuoksua, hän meni herättämään Koiwaita. Tosin se piti tehdä kaksi kertaa, sillä yleensä Koiwai saattoi nukahtaa helposti uudelleen.
"Isä, herää jo! Minulla on nälkä!" Yotsuba huusi miehen korvaan, ja arvaakos, että Koiwai ei tuollaisesta herätyksestä ihan pitänyt.
"Ääkh! Voisitko olla huutamatta?! Nousen kyllä, mutta ei tarvitse toisten korviin huutaa sentään..." Koiwai ärähti.
Yotsuba meni kuitenkin marssimaan pitkin taloa. Koiwai nousi hieman väsyneenä ylös ja huokaisi. Hän huomasi putoilevat syksyn lehdet ja ajatteli: "Taitaa olla syksy." Näky oli niin rentouttava ja rauhallinen, että hän oli nukahtamaisillaan uudelleen, kun yhtäkkiä hän kiinnitti huomionsa ääniin, jotka eivät heidän ympäristössään olleet kuuluneet ennen.
Ne tulivat ulkoa - eivätkä kuulostaneet ollenkaan rauhallisilta.Mutta hän ei pystynyt kuvailemaan mistä ne saattoivat tulla, niin vieraita äänet olivat.
Yotsuban syödessä aamiaista hänkin kuuli äänten kantautuvan kaukaa. Äänet häiritsivät häntä myös, varsinkin kun hän ei ollut niitä ennen kuullut. Hän ei kuitenkaan osannut kuvailla niitä sen paremminkaan kuin Koiwaikaan.
"Isä, mitä tuolla tehdään?" Yotsuba kysyi kovan äänen yli.
"Siis mitä?
"Mitä tuolla tehdään!?"
"Että mitäh?"
"TUO VAAN LISÄÄ MAITOA!"
"Okei, okei, kuulen kyllä- ärh, tämä meteli!"
Koiwai meni hakemaan maitoa, vaikkakin pidellen korviaan, sillä äänet voimistuivat. Mutta Yotsubaa puolestaan alkoi ihmetyttää nämä äänet vielä enemmän. Ne tekivät hänet miltei uteliaaksi, kun ne alkoivat voimistua yhä enemmän ja enemmän. Elleipä; hän voisi mennä ottamaan niistä itse selvää! Yotsuba alkoikin heti punoa suunnitelmaa.
Aamiaisen siivoamisen jälkeen Yotsuba sanoi kasvatti-isälleen menevänsä käymään naapurissa ja säntäsi ulko-ovelle . Koiwai oli tottunut siihen, että Yotsuba kävi naapureittensa luona ajoittain, joten hän ei epäillyt mitään.
"Ota vielä takkisi mukaasi, ettei vain tule kylmä", hän sanoi.
Yotsuba otti naulakosta punavalkoisen villatakkinsa ja juoksi ulos, mutta sen sijaan, että hän olisi mennyt naapurille, hän säntäsi ääniä päin! Ne eivät tuntuneet olevan liian kaukana, joten varmasti niiden luo ei olisi vaikea päästä. Yotsuba juoksi ensin vaahterapuisen puiston läpi, keräsipä hän siellä kulkiessaan tammenterhojakin. Ihmiset siellä keskustelivat noista merkillisistä äänistä ja ihmettelivät, mistä ne mahtoivat tulla. Hän kuljeskeli autotiellä (katsoen ennen tien yli astumista), käveli sillan yli ja sitten pysähtyi sähköpylvään luo. Äänet kuuluivat jo hyvin voimakkaasti, joten hän piteli korviaan. Sähköpylvääseen hän ei siis voinut kiivetä, mutta kaukana hän näki, että laidunmaalla oli rakenteilla jotain. Sieltä ne äänet tuntuivat tulevan.- Ditch
Jos joku olisi kävellyt laidunmaan ohitse, hän olisi nähnyt käveleviä joukkoja siniseen työpukuun sonnustautuneita kypäräpäisiä miehiä. Oikeastaan ne olivat aika pieniä – niin pieniä, että niitä olisi voinut luulla kääpiöiksi. Mutta liianhan realistisia ja huolettomia kun ollaan, niin ei arvattu,että kypärien ja pukujen sisältä paljastuisi TULIPEIKKOJA! Ne näyttävät piruilta, mutta ovat luonteeltaan aika kovia tyyppejä katu-uskottavalla tavalla. Varsinkin heidän roihuavasta tulitöyhdöstään tiesi ettei heidän kanssaan saisi olla tekemisissä. (Mutta tällä kertaa tulipeikot olivat sammuttaneet ne syksyisen päivän takia ja ettei heitä tunnistettaisi). Ne olivat nähtävästi rakentamassa koulubusseja – vaikka sehän olisi varmaan tosi tavallinen näky Japanissa, vai kuinka?
Mutta jos eräät niistä olivat lisäilemässä busseihin lentokonesiipiä, puolet tavallisten siipien koosta, ja toiset taas olivat ruuvaamassa ja kiinnittämässä siihen SUIHKUMOOTTOREITA. Niinpä olisi se joku voinut ajatella, että tämä ei olisi yhtään tavallinen näky, vaikka Japani on teollisuudeltaan hyvin tunnettu. Jotkut taas kantoivat isona ryhmänä pitkin avointa laidunmaata vielä suurempaa suihkumoottoria pyöreän ja jättimäisen vastarakennetun aluksen luo ja olivat asentamaisillaan sen aluksen taakse! Yksi niistä tönäisi toista vahingossa rautaputkella, jota kantoi.
"Hei, kato mihin sä lyöt! Yritätsä dissaa mua tai jotai?" toinen ärähti.
"No een, no een. Rauhoitu äijä, eihän kukaan saa meitä nähä- Vois käyä sentään joki katastrofi."
He jatkoivat työskentelyä. He asensivat kovalla työllä suihkumoottorin aluksen taakse, ja sitten astuivat alukseen.
Alus näytti itsessään aika erikoiselta – se näytti lentokoneen, koulun ja risteilylaivan risteytykseltä, oli tummanvioletti ja sen vasemmassa päässä sojotti kärki, jonka päässä näkyi kynttilää esittävä kaiverrus, niin kuin piraattilaivoissa. Aluksen kyljessä luki keltaisin kirjaimin:
IMPerfect
-Rarewire-
Yotsubalta jäi kylläkin tämä näky huomaamatta. Hän potki sillalla läheistä limsatölkkiä hieman tylsällä mielellä, sillä ääniä ei enää kuulunut. Tölkin potkinta jatkui niin kauan, kunnes se tipahti sillalta. Mutta sillan alla kuuluikin vaimea kolahdus loiskahduksen sijaan ja se kiinnitti Yotsuban huomion. Juosten sillan vasemmalle reunalle ja katsoen minne tölkki tipahti, hän huomasi, että alhaalla näytti olevan jokin vanha ja ruosteinen, mutta lukollinen lipas. Tölkki oli nähtävästi osunut siihen ja kellui nyt sen vierellä. Lipas lipui pitkin jokea kauas kantamattomiin ja sitä Yotsuba jäi katsomaan.
****
Ena, Yotsuban kouluikäinen ystävä, pääsi koulusta keskipäivällä, jolloin pilvet olivat kasaantuneet taivaalle mustina. Häntä huolestutti.
Sateenvarjo oli päässyt unohtumaan, sillä aamu oli kiireinen. Hän tiesi, että alkaisi sataa varmaan pian, joten hänen pitäisi löytää nopeasti oikotie kotiin välttyäkseen kastumisen. Käveltyään muutaman korttelin eteenpäin, hän huomasi sillan – ja jonkun tutun. "Ei kai vaan?!" Ena aavisteli, juoksi kiireesti sillalle ja sieltä löysikin pikku naapurinsa heittelemässä keppejä alas sillan oikealta puolelta ja juosten heti sen jälkeen toiselle puolelle kurkistamaan sillan alle.
"Yotsuba-chan! Mitä sinä täällä teet?" Ena kysyi hätääntyneenä. Mahtoikohan tyttö hänen vierellään tietää, että pian alkaisi sataa?
"Katson, mikä näistä kepeistä tulee ensin! Tule sinäkin mukaan! Haluan katsoa kenen keppi tulee ensin!" Yotsuba pyyteli. Ena kuitenkin huomautti hänelle tulevasta vesisateesta, jonka vuoksi hänen pitäisi mennä kotiin.
"Ääh, Ena! Edes tämän kerran!" Yotsuba maanitteli.
"Enkä! En halua kastua!"
"Ei sade tee sinulle mitään!"
"Miten niin? Minähän kastun!"
"Etkö edes tykkää saada ilmaista suihkua?"
"Nyt en! Pidetään kiirettä, meidän pitää-"
Ja silloin se ilmainen suihku saatiin. Ena ei voinut muuta kuin huokaista syvään. "Noniin, kastuin", hän mumisi. Mutta Yotsuba vain nautti sateesta, heitellen lisää keppejä ja katsellen kuinka ne kelluivat sillan alta toiselle puolelle.
"Hän tosiaankin nauttii kaikesta…" Ena mietti, katsoen häneen hiljaa. Sateen ropina kuului kaikkialla, eikä se tehnyt hänen oloaan yhtään paremmaksi. Ena katseli ympärilleen, ja huomasi kaksihaaraisen kepin. Hän kyykistyi ottamaan sen ja heitti kepin sillalta. Onnekkaasti hänen omansa pääsi ensimmäisenä toiselle puolelle. Enaa alkoi hymyilyttää hieman, vaikka satoi.
"Voitin!! Nyt sitten mennään kumpikin kotiin!" Ena ehdotti. Ja niin tehtiin, satoihan jo silloin sentään kaatamalla.
-Ensimmäisen osan loppu- - sillyprincess
Ditch kirjoitti:
Jos joku olisi kävellyt laidunmaan ohitse, hän olisi nähnyt käveleviä joukkoja siniseen työpukuun sonnustautuneita kypäräpäisiä miehiä. Oikeastaan ne olivat aika pieniä – niin pieniä, että niitä olisi voinut luulla kääpiöiksi. Mutta liianhan realistisia ja huolettomia kun ollaan, niin ei arvattu,että kypärien ja pukujen sisältä paljastuisi TULIPEIKKOJA! Ne näyttävät piruilta, mutta ovat luonteeltaan aika kovia tyyppejä katu-uskottavalla tavalla. Varsinkin heidän roihuavasta tulitöyhdöstään tiesi ettei heidän kanssaan saisi olla tekemisissä. (Mutta tällä kertaa tulipeikot olivat sammuttaneet ne syksyisen päivän takia ja ettei heitä tunnistettaisi). Ne olivat nähtävästi rakentamassa koulubusseja – vaikka sehän olisi varmaan tosi tavallinen näky Japanissa, vai kuinka?
Mutta jos eräät niistä olivat lisäilemässä busseihin lentokonesiipiä, puolet tavallisten siipien koosta, ja toiset taas olivat ruuvaamassa ja kiinnittämässä siihen SUIHKUMOOTTOREITA. Niinpä olisi se joku voinut ajatella, että tämä ei olisi yhtään tavallinen näky, vaikka Japani on teollisuudeltaan hyvin tunnettu. Jotkut taas kantoivat isona ryhmänä pitkin avointa laidunmaata vielä suurempaa suihkumoottoria pyöreän ja jättimäisen vastarakennetun aluksen luo ja olivat asentamaisillaan sen aluksen taakse! Yksi niistä tönäisi toista vahingossa rautaputkella, jota kantoi.
"Hei, kato mihin sä lyöt! Yritätsä dissaa mua tai jotai?" toinen ärähti.
"No een, no een. Rauhoitu äijä, eihän kukaan saa meitä nähä- Vois käyä sentään joki katastrofi."
He jatkoivat työskentelyä. He asensivat kovalla työllä suihkumoottorin aluksen taakse, ja sitten astuivat alukseen.
Alus näytti itsessään aika erikoiselta – se näytti lentokoneen, koulun ja risteilylaivan risteytykseltä, oli tummanvioletti ja sen vasemmassa päässä sojotti kärki, jonka päässä näkyi kynttilää esittävä kaiverrus, niin kuin piraattilaivoissa. Aluksen kyljessä luki keltaisin kirjaimin:
IMPerfect
-Rarewire-
Yotsubalta jäi kylläkin tämä näky huomaamatta. Hän potki sillalla läheistä limsatölkkiä hieman tylsällä mielellä, sillä ääniä ei enää kuulunut. Tölkin potkinta jatkui niin kauan, kunnes se tipahti sillalta. Mutta sillan alla kuuluikin vaimea kolahdus loiskahduksen sijaan ja se kiinnitti Yotsuban huomion. Juosten sillan vasemmalle reunalle ja katsoen minne tölkki tipahti, hän huomasi, että alhaalla näytti olevan jokin vanha ja ruosteinen, mutta lukollinen lipas. Tölkki oli nähtävästi osunut siihen ja kellui nyt sen vierellä. Lipas lipui pitkin jokea kauas kantamattomiin ja sitä Yotsuba jäi katsomaan.
****
Ena, Yotsuban kouluikäinen ystävä, pääsi koulusta keskipäivällä, jolloin pilvet olivat kasaantuneet taivaalle mustina. Häntä huolestutti.
Sateenvarjo oli päässyt unohtumaan, sillä aamu oli kiireinen. Hän tiesi, että alkaisi sataa varmaan pian, joten hänen pitäisi löytää nopeasti oikotie kotiin välttyäkseen kastumisen. Käveltyään muutaman korttelin eteenpäin, hän huomasi sillan – ja jonkun tutun. "Ei kai vaan?!" Ena aavisteli, juoksi kiireesti sillalle ja sieltä löysikin pikku naapurinsa heittelemässä keppejä alas sillan oikealta puolelta ja juosten heti sen jälkeen toiselle puolelle kurkistamaan sillan alle.
"Yotsuba-chan! Mitä sinä täällä teet?" Ena kysyi hätääntyneenä. Mahtoikohan tyttö hänen vierellään tietää, että pian alkaisi sataa?
"Katson, mikä näistä kepeistä tulee ensin! Tule sinäkin mukaan! Haluan katsoa kenen keppi tulee ensin!" Yotsuba pyyteli. Ena kuitenkin huomautti hänelle tulevasta vesisateesta, jonka vuoksi hänen pitäisi mennä kotiin.
"Ääh, Ena! Edes tämän kerran!" Yotsuba maanitteli.
"Enkä! En halua kastua!"
"Ei sade tee sinulle mitään!"
"Miten niin? Minähän kastun!"
"Etkö edes tykkää saada ilmaista suihkua?"
"Nyt en! Pidetään kiirettä, meidän pitää-"
Ja silloin se ilmainen suihku saatiin. Ena ei voinut muuta kuin huokaista syvään. "Noniin, kastuin", hän mumisi. Mutta Yotsuba vain nautti sateesta, heitellen lisää keppejä ja katsellen kuinka ne kelluivat sillan alta toiselle puolelle.
"Hän tosiaankin nauttii kaikesta…" Ena mietti, katsoen häneen hiljaa. Sateen ropina kuului kaikkialla, eikä se tehnyt hänen oloaan yhtään paremmaksi. Ena katseli ympärilleen, ja huomasi kaksihaaraisen kepin. Hän kyykistyi ottamaan sen ja heitti kepin sillalta. Onnekkaasti hänen omansa pääsi ensimmäisenä toiselle puolelle. Enaa alkoi hymyilyttää hieman, vaikka satoi.
"Voitin!! Nyt sitten mennään kumpikin kotiin!" Ena ehdotti. Ja niin tehtiin, satoihan jo silloin sentään kaatamalla.
-Ensimmäisen osan loppu-Eww.. Kirjotat tosi hyvin, oottelen innolla seuraavaa osaa (-----------------8
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 3563175
Miksi suomalaisia vainajia säilytetään kylmäkonteissa ulkona? Näin kuolleita kohdellaan Suomessa
Suomesta ei löydy enää tilaa kuolleille. Tänä päivänä vainajia säilytetään ympäri maata ulkona kylmäkonteissa. Kontit1291197Olen ärtynyt koska
minulla on tunteita sinua kohtaan. Tunteita joita en voi ilmaista. Kaipaan kaikkea sinussa. Siksi olen välillä hankala.611167Suomalaiset marjat loppuvat
Suomalaiset marjat mätänevät metsään, koska ulkomaalaiset, lähinnä thaimaalaiset poimijat ovat huolehtineet suomalaisten133953- 115816
Haluaisin tietää
mikä saa sinut tuntemaan olosi rakastetuksi. Ja sitten haluaisin mahdollisuuden tehdä juuri niin. 💔46762Joku tukeva täti syyttää suomalaisia rasisteiksi Hesarissa
”Kaikki valkoiset ihmiset Suomessa ovat kasvaneet rasistiseen ajatteluun”, sanoo Maija Laura Kauhanen: https://www.hs.159737Oli mukava tavata irl
Sattuma toi sinut matkani varrelle. Ihmettelin sitä silloin, ehkä vähän vieläkin. Oli ilo jutella ja tuntea, vaikka nyt23727Mitä teen väärin?
Alkaa pikku hiljaa tympäsemään ainainen pakkien saanti. Eka ennen kun nähdään, miehet ovat kiinnostuneita viestittelemää113717Yhteiskuntaa hyväksi käyttäjät
Kyllä täällä Suomussalmellakin osaavat käyttää näitä Suomen etuja hyväksi. Vuokrataan ns. asunto lapselle että saa asu40689