Kävi niin, että kirjoitin käsiksen erään sukulaisen mielenkiintoisten elämänvaiheiden pohjalta. Piti tulla novelli pöytälaatikkoon, mutta tulikin romaanikäsis ja mielestäni niin hyvä, että en malttais jättää pöytälaatikkoon.
En ole kuitenkaan uskaltanut lähettää kustantajalle. Huolestuttaa, että suvussa syttyy sota, jos käsis sattuu menemään läpi. Löytyykö kenelläkään kokemuksia vastaavasta?
Nimet ja paikannimet on muutettu, mutta esim. ammatti kytkeytyy vahvasti tarinaan, eikä sitä voi muuttaa ja kaupunginkin tunnistaa, jos haluaa. Jos siis sukulaiset saa tietää kirjan olemassaolosta, niin varmasti tunnistavat itsensä, myös joku ulkopuolinen saattaa tunnistaa. Ja teksistä ilmenee kyllä kaikenlaista arkaluontoista. Ei mitään ihmeellistä sinänsä, mutta asioita, jotka on suvulle tabuja.
Mitähän tuolle tekisi... Jättääkö pöytälaatikkoon vai pistääkö (ehkä perhesovun rikkoutumisen uhalla) eteenpäin?
En ole kuitenkaan uskaltanut lähettää kustantajalle. Huolestuttaa, että suvussa syttyy sota, jos käsis sattuu menemään läpi. Löytyykö kenelläkään kokemuksia vastaavasta?
Nimet ja paikannimet on muutettu, mutta esim. ammatti kytkeytyy vahvasti tarinaan, eikä sitä voi muuttaa ja kaupunginkin tunnistaa, jos haluaa. Jos siis sukulaiset saa tietää kirjan olemassaolosta, niin varmasti tunnistavat itsensä, myös joku ulkopuolinen saattaa tunnistaa. Ja teksistä ilmenee kyllä kaikenlaista arkaluontoista. Ei mitään ihmeellistä sinänsä, mutta asioita, jotka on suvulle tabuja.
Mitähän tuolle tekisi... Jättääkö pöytälaatikkoon vai pistääkö (ehkä perhesovun rikkoutumisen uhalla) eteenpäin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lähetä käsis kustantajalle. Jos ihme tapahtuisi ja tekstisi julkaistaisiin (mikä on siis suurinpiirtein yhtä todennäköistä kuin kaksi jättilottopottia yhdelle ihmiselle)
Kustantaja kyllä auttaa sinua oikeudenkäynneissä, tai ehkä estää sinua joutumaan oikeuteen.
ja mielestäni sukulaisten analyysit toden ja fiktion rajamailta ovat aivan samantekeviä asioita kirjalliseen ambitioon verrattaessa. Suku tehköön omat hurmaavat johtopäätöksensä ovatko he sinulle pelkkä aineisto vai jotakin muuta. Keskity vapauteen, joka kaunokirjailijalla on. Oikeudenkäynnit kunnianloukkauksesta ovat fiktiotilanteissa paljon, paljon kinkkisempiä kuin esim. omaelämäkirjallisuuden tapauksissa. Saatat voittaakin jutun ja kenties päästä epämiellyttävistä ja naurettavan pikkumaisista sukulaisista eroon.
henkilöitä omine juttuineen, tuskin olet niin hyvä kirjoittaja, että sepustuksesi julkaistaisiin. Jos sen painatat itse tai käytät noita vanity-"kustantajia", olet sukulaisillesi vapaata riistaa.
Muuta nyt edes tarinaa ja henkilöitä niin, ettei niistä ketään tunnista, ja käytä kirjailijanimeä.
Tai tarjoudu kirjoittamaan mielenkiintoisen sukulaisesi elämäkerta, jonka kirjoittamiseen hän itse osallistuu, ja jonka sisällön hän hyväksyy ennen kuin se tarjotaan julkaistavaksi. Miksi moinen salamyhkäisyys? Jos et mitään muuta viitsi, niin näytä nyt hänelle ainakin se nykyinen tekeleesi.
Esimerkiksi viimeinen Finlandia-palkinnon saaja on kertonut, että hänen palkitussa romaanissaan esiintyvä, kovia kokenut tyttö/nainen on olemassa ja tytön kohtalo romaanissa tosi. Eikä hän varmaankaan ole ainoa kirjailija, joka lähipiiristään ammentaa.
Että se siitä kirjoitustaidosta...
Mutta sitä en ymmärrä, kun jotkut väkisin haluavat julkaista kirjan. Ja sitten valitetaan "En halua antaa haastatteluja" jne.. Se kuuluu siihen työhön, joten miksi pitää valittaa?
Ihan sama kuin joku elokuvan tai musiikin tekijä kieltäytyy mainostamasta omia töitään. No joo. Minun mielestä kirjalijat eivät ole niin isoja staroja, joiden rauhaa häiritään vapaa-ajalla esimerkiksi jos fanilauma kävelee perässä saadakseen nimikirjoituksen.
Ellet ole sitten kuin esimerkiksi J.K Rowling. Siinä on hyvä esimerkki kirjailijasta, joka luonut itsestään tuotteen!
Olkoon haastattelujen antaminen osa työtä, mutta ei kaikki siitä tykkää. Aika monesta ammatista löytyy niin huonoja kuin hyviäkin puolia, ja ainakaan minun tuttavapiirissä ei ole yhtään henkilöä, joka ei valittaisi ammattinsa - oli se mikä tahansa - nurjista puolista, vaikka ovat ammattinsa ihan vapaaehtoisesti valinneet. Se heille suotakoon.
Kirjailijat yleensä pitävät kirjoittamisesta. Osa pitää siitä kaikesta muustakin, osa ei.