Olen pattitilanteessa siivoualalla enkä tiedä, mitä tekisin.
Olen kiinnotunut alasta. Se on mielestäni monipuolinen, kasvava ja kehittyvä ala. Mutta nyt olen alkanut jotenkin vain tympääntymään tähän touhuun tällä alalla. Siis ihan totaalisesti enkä oikeastaan enää tiedä, mitä tehdä.
Siivosin ensin opiskeluaikana neljä vuotta iltaisin ja viikonloppuisin. Silloin kiinnostuin "puhtauden maailmasta". Nyt silloin saatuja palkkanauhoja katsellessa ärsyttää, koska tajuan, miten vähän sitä palkkaa sai tällainen mitään tietämätön silloin nuori tyttö. Eräässäkin paikassa siivosin hammaslääkäriasemalla ja ohjaaja kehui, kuinka hyvin he maksavat tällaisesta erikoissiivouksesta. Paskaa tuli niskaan parista karvasta ja hiekanmurusta joka viikko ja palkka oli todellisuudessa ihan minimiä, silloin en sitä tiennyt. Tässä kohteessa siivouspyyhkeet pestiin pari kertaa vuodessa, muuten ne huuhdottiin vaan vedellä. Kaikkea muutakin epäkohtaa oli. Toisessa kohteessa marketissa lihapalat vaan lenteli nurkissa lähtömme jälkeen, ei ollut aikaa siivota niitä pois. Kolmannessa kohteessa rappusiivouksessa siitä lattiapyyhkeiden vääntämisestä ja vesisankojen kantamisesta tuli pysyvä vaiva olkapäähän 4 kk:ssa. Ala oli siis nyt myöhemmin ajateltuna täynnä epäkohtia.
No, ei siinä mitään. Lähdin opiskelemaan puhtauspalvelualaa AMK:n. Valmistuin restonomiksi ja aloin etsiä töitä. Ensimmäiseen piti tarttua kaksi vuotta sitten ja siinä olen edelleen eli palveluohjaajan valtiolla. Kylmää kyytiä on ollut, en voi muuta sanoa. Yhteistyö epämotivoituneen, alaan tylsistyneen, laiskan, mistään innostumattoman palveluesimiehen kanssa on yhtä vitutusta välillä. Yritän uudistaa touhua, saan paskaa niskaani, koska muutan asioita. Toisaalta siivoojat valittavat minulle esimiehestä, kun yritän parantaa menoa, sitten nyrpistellään naamaa minulle, kun tuleekin muutoksia ja se entinen, vanhan esimies tuntuukin mukavammalta. Minä olen liian nuori, toki. Minuun ei uskoa, ei tietenkään. Paskaa puhutaan, kateellisia ollaan. Palveluesimiehet kyräilevät toisiaan eikä kerrota toisille, millaisia ongelmia on omassa kohteessa. Alasta tehdään raskas ja tympeä, työhaastattelussakin palveluesimies pitää kuin piinapenkkiä, sellaista haastattelua pidettiin varmaan viimeeksi 70-luvulla. Ei löydy yhteen hiileen puhaltamista, ystävällisyyttä, mukavuutta, delegointia, apua, kiitosta, palkintoja, kehuja, me-henkeä, ei missään.
Olen hakenut myös muita tehtäviä, sekä palveluesimieheksi että suunnittelijaksi. Moneen olisin päässytkin, mutta minua on ihmetyttänyt sekä haastattelut että työpaikat. Yhdessä haastattelussa psykologi tykitti sellaista syyllistävää tekstiä, että huhuh. Toisessa kerrotaan haastattelun aikana, että me oltaisiin tähän otettu eräs rouva x koska hän on NIIN loistavan täydellinen juuri tähän tehtävään, mutta kun häntä ei voi voi tähän saatu, niin on pakko etsitä täältä joku muu, vaikka uuden koulutukseen meneekin, voi voi, kaksi vuotta. Kolmannessa haastattelussa ei luvattu perehdytystä (esimiestehtävä), vaan "kyllä sun pitää sitten itse alkaa ottamaan asioista selvää"..okei okei, mutta edes JOTAIN perehdytystä pliis. Neljännessä paikassa olisinki päässyt erään suuren alkutekijöissä olevan projektin vetäjäksi ihan tuosta noin vaan. Sinänsä myönteistä, mutta aika ristiriitaista.
Entäs nämä suuret (ja ehkä pienetkin?) siivousfirmat. Ilmeisesti kaikki tietävät eräiden maineen, mutta hyvin pyyhkii, euroja virtaa ja palkintoja satelee. Haluaisin joskus nähdä reilun siivouskohteen siivousfirmalla eli on riittävästi aikaa ja kunnolliset menetelmät ja välineet sun muut. Voihan niitäkin olla, mutta kyllähän se on todella iso surku, että nämä paljon esillä olevat firmat voivat vaikuttaa ihmisten ajatuksia alaamme kohtaan vahvastikin.
Ja monet puhuvat siivoualasta tyyliin: "no onhan ne pölyt olleet siellä pöydän alla jo vuoden, mutta eihän ne voi siinä ajassa ehtiä ottamaan niitä...". Surulllista.
Missä muussa työssä voisi tehdä näin? Pakasteita vievän autokuskin ajoaikataulu olisi niin tiivis, että puolet jäisi viemättä? Sairaanhoitaja ei ehtisi hoitamaan työajalla paria potilasta vaan ne saisivat kuolla?
Siivoualalla on mielestäni tullut normaaliksi monet sellaiset asiat, joiden ei pitäisi olla normaaleja! Johtaminen on mitä on, siihen ei tarvitse mitään erityistä, siivoojat eivät ole aina koulutettuja ja ammattitaitoisia, puolet tehtävistä voi jäädä tekemättä kun ei vaan ehdi (siis tämä sen firman syy), välineet voi olla vähän siihen suuntaan ja se on vaan niin, palkat tulee välillä vähän sihen suuntaan, no ok, niinhän se vähän on, ihmisiin ei suhtauduta kunnioittavasti, kannustavasi, myönteisellä mielellä, no miten tässä nyt voisikaan....
Ja sanat (kunnollinen) perehdytys ja opastus ovat paikka paikoin alalla täysin mysteerejä. Mikä se on? Mitä sillä tehdään? Surullista.
Kyllä tuli paatosta, mutta kyllä kyrsii välillä ja rankasti.
Olen kiinnotunut alasta. Se on mielestäni monipuolinen, kasvava ja kehittyvä ala. Mutta nyt olen alkanut jotenkin vain tympääntymään tähän touhuun tällä alalla. Siis ihan totaalisesti enkä oikeastaan enää tiedä, mitä tehdä.
Siivosin ensin opiskeluaikana neljä vuotta iltaisin ja viikonloppuisin. Silloin kiinnostuin "puhtauden maailmasta". Nyt silloin saatuja palkkanauhoja katsellessa ärsyttää, koska tajuan, miten vähän sitä palkkaa sai tällainen mitään tietämätön silloin nuori tyttö. Eräässäkin paikassa siivosin hammaslääkäriasemalla ja ohjaaja kehui, kuinka hyvin he maksavat tällaisesta erikoissiivouksesta. Paskaa tuli niskaan parista karvasta ja hiekanmurusta joka viikko ja palkka oli todellisuudessa ihan minimiä, silloin en sitä tiennyt. Tässä kohteessa siivouspyyhkeet pestiin pari kertaa vuodessa, muuten ne huuhdottiin vaan vedellä. Kaikkea muutakin epäkohtaa oli. Toisessa kohteessa marketissa lihapalat vaan lenteli nurkissa lähtömme jälkeen, ei ollut aikaa siivota niitä pois. Kolmannessa kohteessa rappusiivouksessa siitä lattiapyyhkeiden vääntämisestä ja vesisankojen kantamisesta tuli pysyvä vaiva olkapäähän 4 kk:ssa. Ala oli siis nyt myöhemmin ajateltuna täynnä epäkohtia.
No, ei siinä mitään. Lähdin opiskelemaan puhtauspalvelualaa AMK:n. Valmistuin restonomiksi ja aloin etsiä töitä. Ensimmäiseen piti tarttua kaksi vuotta sitten ja siinä olen edelleen eli palveluohjaajan valtiolla. Kylmää kyytiä on ollut, en voi muuta sanoa. Yhteistyö epämotivoituneen, alaan tylsistyneen, laiskan, mistään innostumattoman palveluesimiehen kanssa on yhtä vitutusta välillä. Yritän uudistaa touhua, saan paskaa niskaani, koska muutan asioita. Toisaalta siivoojat valittavat minulle esimiehestä, kun yritän parantaa menoa, sitten nyrpistellään naamaa minulle, kun tuleekin muutoksia ja se entinen, vanhan esimies tuntuukin mukavammalta. Minä olen liian nuori, toki. Minuun ei uskoa, ei tietenkään. Paskaa puhutaan, kateellisia ollaan. Palveluesimiehet kyräilevät toisiaan eikä kerrota toisille, millaisia ongelmia on omassa kohteessa. Alasta tehdään raskas ja tympeä, työhaastattelussakin palveluesimies pitää kuin piinapenkkiä, sellaista haastattelua pidettiin varmaan viimeeksi 70-luvulla. Ei löydy yhteen hiileen puhaltamista, ystävällisyyttä, mukavuutta, delegointia, apua, kiitosta, palkintoja, kehuja, me-henkeä, ei missään.
Olen hakenut myös muita tehtäviä, sekä palveluesimieheksi että suunnittelijaksi. Moneen olisin päässytkin, mutta minua on ihmetyttänyt sekä haastattelut että työpaikat. Yhdessä haastattelussa psykologi tykitti sellaista syyllistävää tekstiä, että huhuh. Toisessa kerrotaan haastattelun aikana, että me oltaisiin tähän otettu eräs rouva x koska hän on NIIN loistavan täydellinen juuri tähän tehtävään, mutta kun häntä ei voi voi tähän saatu, niin on pakko etsitä täältä joku muu, vaikka uuden koulutukseen meneekin, voi voi, kaksi vuotta. Kolmannessa haastattelussa ei luvattu perehdytystä (esimiestehtävä), vaan "kyllä sun pitää sitten itse alkaa ottamaan asioista selvää"..okei okei, mutta edes JOTAIN perehdytystä pliis. Neljännessä paikassa olisinki päässyt erään suuren alkutekijöissä olevan projektin vetäjäksi ihan tuosta noin vaan. Sinänsä myönteistä, mutta aika ristiriitaista.
Entäs nämä suuret (ja ehkä pienetkin?) siivousfirmat. Ilmeisesti kaikki tietävät eräiden maineen, mutta hyvin pyyhkii, euroja virtaa ja palkintoja satelee. Haluaisin joskus nähdä reilun siivouskohteen siivousfirmalla eli on riittävästi aikaa ja kunnolliset menetelmät ja välineet sun muut. Voihan niitäkin olla, mutta kyllähän se on todella iso surku, että nämä paljon esillä olevat firmat voivat vaikuttaa ihmisten ajatuksia alaamme kohtaan vahvastikin.
Ja monet puhuvat siivoualasta tyyliin: "no onhan ne pölyt olleet siellä pöydän alla jo vuoden, mutta eihän ne voi siinä ajassa ehtiä ottamaan niitä...". Surulllista.
Missä muussa työssä voisi tehdä näin? Pakasteita vievän autokuskin ajoaikataulu olisi niin tiivis, että puolet jäisi viemättä? Sairaanhoitaja ei ehtisi hoitamaan työajalla paria potilasta vaan ne saisivat kuolla?
Siivoualalla on mielestäni tullut normaaliksi monet sellaiset asiat, joiden ei pitäisi olla normaaleja! Johtaminen on mitä on, siihen ei tarvitse mitään erityistä, siivoojat eivät ole aina koulutettuja ja ammattitaitoisia, puolet tehtävistä voi jäädä tekemättä kun ei vaan ehdi (siis tämä sen firman syy), välineet voi olla vähän siihen suuntaan ja se on vaan niin, palkat tulee välillä vähän sihen suuntaan, no ok, niinhän se vähän on, ihmisiin ei suhtauduta kunnioittavasti, kannustavasi, myönteisellä mielellä, no miten tässä nyt voisikaan....
Ja sanat (kunnollinen) perehdytys ja opastus ovat paikka paikoin alalla täysin mysteerejä. Mikä se on? Mitä sillä tehdään? Surullista.
Kyllä tuli paatosta, mutta kyllä kyrsii välillä ja rankasti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä en voi tajuta sitä, että asiakkaalle luvataan enemmän, kuin mitä siivooja ehtii tehdä.
Ja siivoojatkin oppivat pitämään sitä ihan normaalina, minullekin työkaveri vaan totesi että; "ai jaa, sinua vaivaa se..." kun ilmaisin lähtöni syyksi sen, että kyllä asiakkaan pitäisi saada se siivous, mistä maksaakin, eli mikä on sopimuksessa luvattu.
Mutta kun luvataan mahdottomia.
Sopimusten tekijät pitäisi itse laittaa siivoamaan kohteet (ja kunnolla) siinä ajassa, missä siivoojaparan pitäisi selvitä.
Totta puhut!
Ihmeellistä että työnteettäjäfirma on tilannut lisätyötä siivousfirmalta maksamalla lisää, mutta työn laatu huononee??
Kyllä on ahneus huipussaan isoissa siivousfirmoissa. Kaikki voitto uudesta lisädiilistä menee siivousfirmaan.(vaikka esimies puhuisi,että eivät maksa lisätyöstä,niin aivan varmasti maksavat) Työntekijää pyydetään tekemään lisätyö samalla ajalla mitä ennenkin.
Ja vielä esimiehen opastuksella neuvotaan tekemään hommat huonommin.
Jos siis siivouspisteessä tulee huomautus huonosti tehdystä työstä, niin pitää vain sanoa, että esimies on neuvonut tekemään näin.
Itse olen ollut alalla jo yli 15 vuotta kun sille vahingossa joskus eksyin. Tuona aikana on kokemusta kertynyt siivoojan tehtävistä aina johtajatasolle saakka, niin isoissa kuin pienissäkin firmoissa ja yksityisyrittäjänkin polku on varsin tuttu. Eli siis alan koko skaala.
Kaikkein suurin syy koko alan ongelmiin ovat nämä neljä suurinta siivousliikettä alan suunnannäyttäjinä.
Homma menee näin: Johtoryhmät (hallituksista aina paikallisjohtoihin) asettavat vuosittaiset kasvutavoitteet. Sopimuksien myyjille ilmoitetaan vuosimyyntibudjetti ehdolla tulos tai ulos. Ja siis jokaisessa vähänkään merkittävässä talossa.
Myyjät myyvät puoliväkisin ja hintaan mihin hyvänsä saavuttaakseen asetetut tavoitteet. Myyjinä on myös tosi paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan ole moppiin koskeneetkaan.
Täältä tulevat mitoitukset kohteisiin. Kate pitää olla vähintään 10%, joten jos kohdetta ei saa muulla kuin alimitoituksella, niin se ei ole myyjän ongelma, kunhan kauppa käy. Myyjä ei ole vastuussa tuotannosta ja sen toimivuudesta. Vai oletteko nähneet sopimuksen allekirjoittajia koskaan siivoamassa annetuilla mitoituksilla? Starteissa ehkä joskus ovat katsomassa kun on vähän niin kuin pakko.
Myyjä ilmoittaa saadun sopimuksen palveluesimiehelle ja antaa kohteeseen mitoitetun työajan periaatteella "jumalan sana" ettei kate putoa. Esimiehesi siis noudattaa annettua ohjetta ja koittaa loistaa oman esimiehensä silmissä tekemättä tappiota. Lisämyynnit parantavat katetta ja jos ne saadaan vielä ujutettua normaaliin työaikaan, niin aina parempi esimiehelle.
Tämä oravanpyörä kiihtyy ja kiihtyy ja asiakkaat vaihtavat siivousliikettä yhä kiihtyvämpään tahtiin. Kukaan ei paina jarrua vaan asiakas kilpailuttaa sen kuin kerkiää kun ei saa keltään sitä mitä on sopinut. Ja asiakas vertaa vain hintoja koska ei ymmärrä mitään mistään. Myyjä lupaa lisäksi ummet ja lammet että saa nimen paperiin.
Lopetin noissa "seuroissa" liikkumisen jo aikaa sitten ja laitoin oman firman pystyyn periaatteella: oikeasti laatua. Ja kaikki ne firmat, jotka ovat asiakkaitani olleet vuosia, ovat tuohon oravanpyörään kyllästyneitä, eivätkä palaa kukaan enää koskaan näiden valtaunnallisten asiakkaaksi todettuaan asiat itse.
Asiakkaamme myös mainostavat puolestamme, kiitos heille. Kasvumme on ollut ihan hienoa ilman kallista markkinointia ja mainontaa.
Työntekijöillämme on hyvät työajat ja he ehtivät hyvin laatuamme tekemään. Työntekijöistä ei ole pulaa kun palkat ylittävät reilusti TES tason.
Silti mikään ei maksa asiakkaallemme juuri yhtään sen enempää kuin ennenkään,mutta nyt asiakkaat saavat sitä mistä maksavat, siivouslaatua.
Koskahan isojen firmojen siivoojat alkavat tajuta isommalla porukalla, että kannattaa perehtyä paremmin alueen pienempiin yrityksiin ja hakea työpaikka, jossa voi todella muuttaa koko alaa. Hyvämaineisia alan toimijoita on todella vähän, mutta etsivä löytää kyllä.
ovat jopa huonommat kuin isommista. sorry vaan!!