Kolme tärkeää unelmaa

suuri unelmani käydä Olavinlinnassa ja syy oli tämä

http://www.youtube.com/watch?v=HAAPVbJnYNg

Se toteutui ja lapsena.
Toinen unelmani käydä Kreetalla, toteutunut viime toukokuussa

Ja kolmas nähdä Rooma enenkuin kuolla, ei ole vielä toteutunut.
Enkä syyllistä siihen löytänyt youtubesta, eli saavu jälleen roomaan.

unelma mikä minulla oli,ei toteutunut. En sen jälkeen ole juurikaan unelmoinut mistään... (Vähän vain ja varovasti):=)

Päästä heti peruskoulun jälkeen töihin, mokoma, olin ensimmäinen joka veljeksistä meni edes ammattikouluun, mutta heti sen koulun jälkeen eka arkipäivä töihin.
Milloinkaan en ole joutunut työttömäksi, mutta alle viiskyppisenä "tyky"-eläkkeelle.

Oma tupa ja oma lupa oli haaveissa, sen olen kaksi kertaa hankkinut.

Naimisiin menosta en kovasti haaveillut, mutta papin erhe sai mieleni muuttumaan.:)(tosi on)
Lapset tuli ilman sen kummempaa suunnitelmaa, mutta mikään ei ole vetänyt heidän syntymälleen/elämälleen vertoja.(sorry,rehellisyyden nimissä tämän sanon, en tarkotuksella aiheuttaakseni sinulle mahdollista tuskaa lapsettomuuden vuoksi.
Mutta eikö toisaalta asia ole niin, että mitä ei ole, sitä ei osaa välttämättä kaivatakkaan.

Jk. Joskus vähän yli nelikyppisenä haaveilin eläkkeelepääsystä, neljävitosena että pysyisin hengissä siihen asti.
No sekin toteutui vaikkakin varhaistettuna, mutta nyt kuvittelen aika-ajoin eläväni kunnon vanhuuteen asti.

Haaveilin lusikalla mutta sain kauhalla ja jopa sansikertoja tiedän saaneeni.

Sinulla on hyvä asenne elämään, kaikkea hyvää elämällesi, unelmillesi, haaveillesi!:))

unelmia mitkä sulla oli ja kait useimmilla ihmisillä.
Perheestä en koskaan haaveillut edes nuorena, vauvakuume oli joskus 31 paikkeilla. Se vei töihin tarhaan.
Naimisiin menin 36v. ja erosin 40.
Koulutuksesta en koskaan haaveillut, en tällä päällä ja elämäntavalla joka oli nuorena.
Eli minäkin olen lapseton mutta eronnut.
Olen "uusiopoikamiestyttö" heh!
Niin ja arkeologin ammatti oli haave joka ei varmaan edes enää toteudu, harrasteena vaan.

Ay-toimitsijaksi..eräänlaiseksi agitaattoriksi...ei ollut unelmana perhe-elämä..nooh, elämä kuljetti toisin. Jäi järjstöelämä ja perhe-elämä tuli tilalle, mutta vasta 30 vuotiaana...sitten unelmoi myös siitä, että muuttaisin Ranskaan...kenen perään tai kenen vuoksi? silloin tuntui tärkeältä, jos nyt nähtäisiin tuskin tuntuisi miltään...no, liian nuori olin lähtemään..jonakin päivänä ehkä;)) mistä minä tiedän? Mikään ei kuitenkaan koskaan ole mennyt niinkuin olen ajatellut?;)) Pitäisi kai ajatella aina tai haaveilla jotenkin hullunkurisesti tai aivan päinvastoin...jospa se auttaisi. Tai yksinkertaisesti lakata ajattelemasta sen kummemmin, paras ottaa vaan päivä kerrallaan jo tässä iässä...

t.friidu

luin kai jack londonin kirjoja yhden liikaa.. ja taalla sita on oltuna yli 30 vuatta.. kultaakin on vaskoolattu,vaan ei silla meika rikastunut [jotakin puolijalokivia] vaan loytyi

vaan ei kaduta yhtaan, emanta ja 4 poikoo on siunaantunnu.. syoty on hyvin joka paivana[jopa liikookin]
elamassa on ollunna ihan seleva johatuksen maku.

kaikki muut ovat menneet hyvin,
mutta nyt ajattelin vaarina, että yhdessä siitä tasolta kun on päästy, ponnistettaisiin korkeammalle eli yhdessä lasten kanssa viisaudet jaettaisiin.

Lapset vaan taasen haluavat kaiken itse tietää ja pohjamudista saakka kaiken kokeilemalla opetella.
Oli kyseessä auton tai asunnon osto tai lasten kasvatus.
Kuinkahan siinä käy, maailma on paljon vaikeampi kuin silloin -80 luvulla.

Kuinka tuhansia unelmia voidaan sioittaa tärkeysjärjestykseen.Jos missä niin unelmissa toteutuu demokraattinen tasa-arvo puhtaimmillaan.
Yleensäkin on parempi unelmoida saavuttamattomia asioita kuin saavutettavissa olevia.Täyttyneet unelmat tuovat mukanaan usein vain pettymyksen, ja siksi unelmoin unelmia jotka säilyvät läpi elämän ja poikivat ympärilleen uusia unelmia jotka rikastavat elämääni ja salattua kaipuutani ja mielikuvitustani.

Neljä lasta piti tekemäni ja vaimona eläväni.

Lapsesta asti oli kahdelle tytölle nimi, pojan sittemmin sain. Toiselle muotoutui nimi jo ensimmäistä muovaillessa. Hänellä olisi tänään nimipäivä. Julius

Unelmat kantavat ja toteutuvat aikanaan, viimekesänä sain todesi yli kolmekymmentä vuotta sitten suunnittelemani reisun.

Syksyllä kasvoi siivet: kymmenen vuoden päästä
kuljen jänkhällä kummipoikani esikoisen kanssa.

Haaveita miltei päivittäin, vaan niiden ei koskaan kuulukaan todeksi tulla. Ovatpa vain makeita marjoja elämänpolun varrella.

unelmiani olivat.

Kohtalaisen hyviä koulutuksia hankin ihan itse kolme kappaletta, opiskellen työn ohessa ja päätoimisestikin. Ne eivät olleet haaveita vaan tavoitteita. Kova homma joka rasitti vuosikausia sosiaalista elämääni, mutta pitemmän päälle on kyllä kannattanut, näin jälkeenpäin ajatellen.

Naimisiin "jouduin" mutta ymmärsin onneksi ajoissa erota. Ero kasvatti henkisesti.

Yksi lapsi on elämäni onnellisin asia lapsenlapsen lisäksi. Kadun että en tehnyt enempää lapsia, moraalini oli liian tiukka silloin. Aika oli vissiin vanhoillista, koska en halunnut synnyttää lapsia useille miehille. Jos pystyisin siihen nykyisin, tekisin heti kaksi lisää, harmi.

Nyt pitkään harkittu avoliitto alussa, aika näyttää...

Ja ammatinvalintaani ja työelämääni olen tyytyväinen, eikä pelkoa irtisanomisesta lähimmän neljän vuoden sisällä.

Tarkemmin ajatellen en ole unelmoinut vaan toiminut tavoitteellisesti ja hyvinkin järkevästi.

Nuorena unelmoin Porshesta tai vastaavasta.
Hotelli- ja ravintolaelämästä.
Matkoista.
Jne.
Unelma = toiveiden täyttymys mutta tavoittamaton.

Vakiinnuttuani keskityin vain tavoitteisiin.
Kesähuvila, retkeilyvene, omakotitalo.
Perheen perustaminen siinä ohessa.

Nuoruuden unelmat alkoivat työn ohella toteutumaan mutta hotellielämästä ja ravintolarällingeistä häipyi hohto muutamassa vuodessa.

Eräs tavoitteeni, ajoissa pois työelämästä, siirtyi muutamalla vuodella kahden työnantajani konkurssien vuoksi.

Porshe tai vastaava menetti merkityksensä siinä vaiheessa kun sen hankinta olisi "kivuitta" ollut mahdollinen.

Muut unelmani muuttuivat toteutuneiksi tavoitteiksi lukuunottamatta rinkkareisua maaiman ympäri reilun ajan kanssa.
Elinkumppanini terveyden muutos tuli esteeksi.

Jokunen toive (=unelma jonkatoteutumiseen ei itse voi vaikuttaa) on toteutumatta.
Mutta toivo elää!

joskus kaksvitosena näytti siltä ettei lapsuuteni toiveet äitinä olosta ja maatilasta eläimineen koskaan voi toteutua. Opiskelin pääkaupunkiseudulla kohti sitä kolmatta unelmaa.

Mutta elämä on kummallista, toiveet toteutuivat ja tuo kolmas unohtui moniksi vuosiksi.
Mutta nyt elämä tarjoilee sitä yllin kyllin.

Onneksi en saanut kaikkea yhdellä kertaa, nyt osaa olla kiitollinen "kaikesta aikanaan".