Erostani on 7 vuotta aikaa ja elämä on edelleenkin käsittämätöntä vääntöä ex-mieheni kanssa. Olin se joka lähti suhteesta ja se joka on lähivanhempi niin ja edelleen sinkku.
Exäni on uudessa suhteessa ollut jo pitkän tovin. Mikä tässä on hankalaa... ei pitäisi olla mikään sillä meillä on selkeä tapaamissopimus ja käytännössä olemme järjestäneet asiat niin, ettemme näe ja kuule toisistamme eides lapsia hakiessa. Yhteyttä otan vain jos on todella tärkeää asiaa, mutta puheluihini ja viesteihini ei vastata. Kysyin kesälomasta kolmesti ...
lähetin sähköpostia ja kysyin miten hän haluaisi lapsia kesällä pitää - ei vastausta. pari viikkoa tästä laitoin viestiä, että olen toivonut lomaani heinäkuulle - ei vastausta. Kun sitten sain työnantajaltani lomapäätöksen ja laitoin exälleni viestiä, että lomani on heinäkuussa ja vapaaksi jää vkl.t niin samantien tuli vastaus että hän pitää lapsiamme heinäkuussa 2 viikkoa *huokaus*
Tämän 7 vuoden aikana jos olisin tarvinnut apua/joustoa lastenhoidossa - mitä olen tosi harvoin joutunut pyytämään koska järjestän henk.koht. menoni niin että lapset ovat isällään... En sitä saisi - eli ei minkäänlaista joustoa mihinkään suuntaan, MUTTA minun pitää joustaa ja perua menoni hänen menojensa vuoksi ... kun hän ei lapsia pysty pitämään niin hän yksinkertaisesti jättää lapset hakematta, vaikka olisin kertonut etten ole tuolloin kotona, olen kerran kääntynyt 100km päästä takaisin kun olen saanut tietää lasten odottavan kotona.
Olen ihan puhki!!! 7vuotta, enkä oikeastaan tiedä mitä tekisin. Ollaan joskus puitu asiaa lastenvalvojan luona - Mies puhuu silmät suurina kuinka hän joustaa kun vain kerron menoistani tarpeeksi ajoissa, miten hän on sopinut kanssani, että lapset voivat jäädä kotiin luokseni jos hänellä on menoa ( ja hänellä on menoja kerran kuukaudessa) ja minä olen se heidän elämäänsä puuttuva katkera ämmä - vaikkemme ole eides mitenkään tekemisissä :(
Se mikä myös vie voimat on se että lapseni ovat minulle aina etusijalla - heillä on puhtaat ehjät vaatteet, ruokaa ja harrastukset. Heidän asiansa ovat paremmin kuin monella muulla meidän asemassa olevalla, silti... exäni suunnalta lasten kautta tulee jatkuvasti vaatimuksia mitä ja miten pitää tehdä sekä joka lasten harkkoja ennen puhelu että muistuttakaa äitiä että vie harkkoihin... *HUH*
Tiedän!!! koitan olla välittämättä, mutta jatkuvalla syötöllä on aika vaikea olla välittämättä. Eli perheterapia ei ole aikoinaan auttanut ja lastensuojeluviranomaiset vain ihastelevat exäni täydellistä isyyttä... ja itse olen alkanut epäilemään omaa mielenterveyttäni.
ja miksi tämä kaikki vihanpito - en keksi muuta syytä kuin elatusmaksu.
Exäni on uudessa suhteessa ollut jo pitkän tovin. Mikä tässä on hankalaa... ei pitäisi olla mikään sillä meillä on selkeä tapaamissopimus ja käytännössä olemme järjestäneet asiat niin, ettemme näe ja kuule toisistamme eides lapsia hakiessa. Yhteyttä otan vain jos on todella tärkeää asiaa, mutta puheluihini ja viesteihini ei vastata. Kysyin kesälomasta kolmesti ...
lähetin sähköpostia ja kysyin miten hän haluaisi lapsia kesällä pitää - ei vastausta. pari viikkoa tästä laitoin viestiä, että olen toivonut lomaani heinäkuulle - ei vastausta. Kun sitten sain työnantajaltani lomapäätöksen ja laitoin exälleni viestiä, että lomani on heinäkuussa ja vapaaksi jää vkl.t niin samantien tuli vastaus että hän pitää lapsiamme heinäkuussa 2 viikkoa *huokaus*
Tämän 7 vuoden aikana jos olisin tarvinnut apua/joustoa lastenhoidossa - mitä olen tosi harvoin joutunut pyytämään koska järjestän henk.koht. menoni niin että lapset ovat isällään... En sitä saisi - eli ei minkäänlaista joustoa mihinkään suuntaan, MUTTA minun pitää joustaa ja perua menoni hänen menojensa vuoksi ... kun hän ei lapsia pysty pitämään niin hän yksinkertaisesti jättää lapset hakematta, vaikka olisin kertonut etten ole tuolloin kotona, olen kerran kääntynyt 100km päästä takaisin kun olen saanut tietää lasten odottavan kotona.
Olen ihan puhki!!! 7vuotta, enkä oikeastaan tiedä mitä tekisin. Ollaan joskus puitu asiaa lastenvalvojan luona - Mies puhuu silmät suurina kuinka hän joustaa kun vain kerron menoistani tarpeeksi ajoissa, miten hän on sopinut kanssani, että lapset voivat jäädä kotiin luokseni jos hänellä on menoa ( ja hänellä on menoja kerran kuukaudessa) ja minä olen se heidän elämäänsä puuttuva katkera ämmä - vaikkemme ole eides mitenkään tekemisissä :(
Se mikä myös vie voimat on se että lapseni ovat minulle aina etusijalla - heillä on puhtaat ehjät vaatteet, ruokaa ja harrastukset. Heidän asiansa ovat paremmin kuin monella muulla meidän asemassa olevalla, silti... exäni suunnalta lasten kautta tulee jatkuvasti vaatimuksia mitä ja miten pitää tehdä sekä joka lasten harkkoja ennen puhelu että muistuttakaa äitiä että vie harkkoihin... *HUH*
Tiedän!!! koitan olla välittämättä, mutta jatkuvalla syötöllä on aika vaikea olla välittämättä. Eli perheterapia ei ole aikoinaan auttanut ja lastensuojeluviranomaiset vain ihastelevat exäni täydellistä isyyttä... ja itse olen alkanut epäilemään omaa mielenterveyttäni.
ja miksi tämä kaikki vihanpito - en keksi muuta syytä kuin elatusmaksu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on siinä sun mielenvikaisuudessas. sä höpäjät vaan siitä ku itte teet oikein aina ja lastes isä aina väärin niin se paljastaa sut huijariks joka jättää kertomatta oleelliset asiat ja kertoo olemattomat asiat hirveellä värikynällä. annalastes asuu isänsä luona ja tyydy kohtaloos ettei sua tarvita mihinkää, ei edes elareiden maksajaks ku susta ei ois ees siihen! anna lapsilles ELÄMÄ äläkä ruikuta omaa säälittävyyttäs!
yhtälailla lasten äidillä on oikeus elämään kuten on myös lasten isälläkin. Isät vaan yleensä ottaa sen elämän todella itsekkäästi. Katsos, se on myös mahdollista että lasten äidillä on elämää! Isien vaan on vaikea tajuta sitä että eron jälkeen ei äiti jääkään villasukkia kutomaan olohuoneen nurkkaan, vaan siitä alkaa ELÄMÄ. Sitten sitä katkerana yritetään kaikin keinoin vaikeuttaa, ikävä kyllä yleensä pitämällä lapsia pelinappuloina. Ajatelkaa etäisät, kun lapset ovat aikuisia, ei exvaimonne teitä enää muista tai ajattele vaan elävät ihanaa elämäänsä, mutta lapsenne kamppailevat aiheuttamienne ongelmien kanssa koko aikuiselämänsä ajan ja tajuavat, sitten jo itsekin aikuisina, mitä heille teitte toiminnallanne.
Teeppä kuule sille ex-miehelles ehdotus.
On isänä aivan yhtälailla vastuussa lapsistaan, eli siirrä kasvatusvelvollisuus hänelle ja ole itse se joka tapaa lapsia silloin kun haluaa.
Muuttaiskohan se "isän" asennetta lapsiinsa nähden.Koska tosiasiahan se on, että aina kun isä muuttaa sovittua tapaamista on se kuin isku lasten kasvoihin.Vaikka ex-miehesi luulee vahingoittavan sinua todellisuudessa hän vahingoittaa lapsianne,valitettavasti.
Se on kyl niin hienoo, miten elatusvelvolliset ruikuttaa elareista.....mut edelleen, lapsii ei tarvii tehdä ja jos niit tekee, on vastuu kannettava, vaik kuinka ottais kupolista.Niin toimii KUNNOLLINEN VANHEMPI!
Suomen laissakin on tässä kohtaa porsaan(lue:elatusvelvollisen)mentävä reikä.Etävanhemman ei ole pakko noudattaa tapaamissopimusta, voi tulla ja mennä mielensä mukaan, mutta lähivanhempi on aina velvollinen noudattamaan tapaamissopimusta,sakon uhalla.Ja vaikka lapsi EI haluaisi tavata etävanhempaa.Et näin tasapuolisessa Suomessa.
Etävanhempien olis syytä muistaa myös se, että he ottavat pääsääntöisesti osaa VAIN fyysiseen hyvinvointiin mutta aivan yhtä tärkeä on lapsen psyykkinen hyvinvointi ja sen tasapainoinen kehitys ja siihen etävanhempi harvemmin ottaa osaa.Eikä sitä voi myöskään rahalla mitata.
Joten, eiköhän olisi aika ottaa kauha kauniiseen käteen ja hoitaa vanhemman velvollisuudet, jos siihen on mahdollisuuksia ja jos ei ole, myöntää se avoimesti, ettei kykene/halua vanhemman rooliin, se on lapsiakin kohtaan rehellistä.
Kirjoitit minun elämästäni, exästäni? Ehkä et, koska meillä tätä samaa on jatkunut jo 10 vuotta. :)
Olet joutunut kääntymään takaisin matkaltasi lasten takia. Täällä hiukan samoin; matkasin perjantai-illalla ystäväni häihin 200km:n päähän ja hääaamuna klo 10 lapsi soittaa, että isä palautti hänet kotiin, koska äiti tuut takaisin.
Mitä tekee äiti? Soittaa tutut ja sukulaiset, josko joku ehtisi lapsen seuraksi, että pääsisin edes kirkkkoon.
Sain pitkäperjantaina puhelinsoiton (toinen puhelu viimeisen viiden vuoden aikana, norm. kommunikoimme tekstiviestein, jos niilläkään), että minun on maksettava 230 euroa ensi torstaihin mennessä ratsastustallin pankkitilille, koska tyttäreni vaihtaa isänsä aloitteesta tallia (lauantaiset tunnit eivät sovi isälle tapaamisviikonloppujen takia) ja uudella tallilla on maksettava 10x aina ennakkoon. Vanhalla tallilla jossa olemme käyneet 5 vuotta sai maksaa vakitunnin joka kerta erikseen 20 euroa, ei mitään ongelmia.
En keksi mitään muuta syytä vihanpitoon kuin elatusmaksut.
tiedä häntä mikä viiraa mutta sanoit että lomapäätöksen kun sait laitoit exälle jotta heinäkuussa on ja vapaaksi jää viikonloput tuli vastaus että hän pitää lapset heinäkuussa 2 viikkoa...
7 vuodessa olisi jo hyvä ennakoida. Pyydä ensi vuonna työnantajaltasi lomapäätös ja meilaa se exälle suitsait. Saat todennäköisesti vastauksen, että lapset silloin hänellä.
Vaihdat vain sitten työnantajasi kanssa yhteisymmärryksessä lomasi toiseksi ajaksi, jonka olet sitten lasten kanssa. Hyvää pääsiäistä kaikille jäniksille, kissoille ja noidille.
miehelle. Jos tiedät että hän haluaa kiusallaan pitää lapsia juuri sinun lomasi aikaan, valehtele hänelle lomasi ajankohta. Jos saa tietää tästä, sanot vaan että lomien ajankohdat muuttuivat ja ettet kokenut tarpeelliseksi informoida häntä, koska lasten tapaaminen oli jo hänen osaltaan sovittu. Säästä kaikki asiaa koskevat viestit ja kieltäydy hänen kaksiviikkoisestaan ja käske sopia se muualle kuin lomasi aikaan. Tai hehkuta hänelle miten mukavaa on kun saatkin sen kaksi viikkoa ihan vaan itsellesi, vilauta myös mahdollisuutta uudesta ihastuksesta ja ulkomaanmatkasta, jopa vaihtuu hänellä loma-aika pikaisesti!
meillä on erosta yli 10 vuotta. Alussa isä haki lapsia sopimuksen mukaan, mutta palautti milloin sattui. Sen kerran kun olin piipahtanut kaupunkiin shoppailemaan, lapset seisoivat portilla odottamassa. Yökylästä ollaan tultu itku kurskussa ja lomamatkalta kahden päivän kuluttua. Kerran hain lapset keskisuomesta humalaisen isän huutaessa puhelimessa, ettei kestä enää sekuntiakaan. Näiden tapausten jälkeen tapaamiset ovat typistyneet haroihin piipahduksiin isän luona. Kaikki eivät koskaan mene.
Siis yli kymmeneen vuoteen ei ole ollut sellaista kuin "oma aika", jolloin olisin voinut mennä miten tahdon. Nyt lapset ovat toki isompia ja äidillekin se tietää vähän enemmän vapauksia.
Kun asioihin asennoituu niin, että isän tapaamiset eivät tarkoita vapaahetkeä, vaan omat menemiset järjestää niin, että lastenhoito on muuten järjestetty, homma toimii.
uuteen puolisoon ja kerro hänelle että haluat keskustella kun miehen kanssa ei onnistu. Kysy häneltä syitä ja kysy johtuuko hänestä vai miehestä itsestään. Ota selvää onko hänen mahdollista "valvoa" miehen tekemiä ratkaisuja. Keino tämäkin. Jos mies suuttuu niin sama se, kiusaahan hänkin perhettäsi, yhtälailla sinäkin voit "kiusata" hänen perhettään. Kova kovaa vastaan vaan ääliöille, muuten ei kiusaaminen koskaan lopu.