Haluan omistaa tämän runon parhaimmalle ystävälleni, todella hienolle kaaleen naiselle, siis
MIRANDALLE (ei MV)
Vuosikymmenet kestänyt ystävyytemmme
aina kestänyt on, vain lujittunut.
Vaikka ikävuosilta me vanhenemme
ei mikään välillämme ole muuttunut.
Sinut ystäväkseni kerran sain
ja siitä voin Jumalaa kiittää vain:
Hän antoi parhaimman ystävän
mitä maan päällä löytyy: sen tiedäthän.
Olet aina antanut apua
ja tukesi, kun on ollut vaikeata.
Voi kunpa sen Sinulle korvata voisin
vaikka pienellä osalla: en tekisi toisin.
On elämäs kova ja ankara
ja paljon ollut myös murhetta.
Siks asuu katseessas surullisuus
mutta kaaleen naisen myös ikiviisaus.
Monta hyvää neuvoa kallista
Olet antanut minulle ystävä.
En aina mä kuuntele Sinua:
jääräpäinen kun olen ja hankala.
Olet silloinkin ollut mun apuna
kun joskus kohellan: voi mua onnetonta!
Et silti Sä raaski kovin torua:
Huokaat vain: voi ystävä Sinua!
Nuorempana kun haaveilin hameista
sanoit tiukasti: Sie elä höpötä!
"On kaaleen elämä raskasta,
älä anna noin sieluais kahlita!"
Sä muistatko kesäyön kultaisen
meren äärettömyyttä kun ihailtiin?
Ja kaaleen laulut ne kajahti
kun viinipullomme pinta aleni.
Ja syksyiset sieniretkemme:
herkkutateilla täytimme korimme.
Kuusenhavut ristissä merkkinä:
tuonne menin, seuraa perässä ystävä.
Ja ikimuistoiset Lapinretkemme:
takkatuleen yhdessä tuijotimme.
Ja kerroimme asiat kipeimmät.
kun revontulet taivaalla liekehtivät.
Nyt monia vuosia siskokulta
Sulle toivotan: pieni on kiitos tää.
Mutta Sun täytyy Miranda luvata,
pois et lähde, jos tänne mä vielä jään.
t. rakas ystäväsi Mirkku
MIRANDALLE (ei MV)
Vuosikymmenet kestänyt ystävyytemmme
aina kestänyt on, vain lujittunut.
Vaikka ikävuosilta me vanhenemme
ei mikään välillämme ole muuttunut.
Sinut ystäväkseni kerran sain
ja siitä voin Jumalaa kiittää vain:
Hän antoi parhaimman ystävän
mitä maan päällä löytyy: sen tiedäthän.
Olet aina antanut apua
ja tukesi, kun on ollut vaikeata.
Voi kunpa sen Sinulle korvata voisin
vaikka pienellä osalla: en tekisi toisin.
On elämäs kova ja ankara
ja paljon ollut myös murhetta.
Siks asuu katseessas surullisuus
mutta kaaleen naisen myös ikiviisaus.
Monta hyvää neuvoa kallista
Olet antanut minulle ystävä.
En aina mä kuuntele Sinua:
jääräpäinen kun olen ja hankala.
Olet silloinkin ollut mun apuna
kun joskus kohellan: voi mua onnetonta!
Et silti Sä raaski kovin torua:
Huokaat vain: voi ystävä Sinua!
Nuorempana kun haaveilin hameista
sanoit tiukasti: Sie elä höpötä!
"On kaaleen elämä raskasta,
älä anna noin sieluais kahlita!"
Sä muistatko kesäyön kultaisen
meren äärettömyyttä kun ihailtiin?
Ja kaaleen laulut ne kajahti
kun viinipullomme pinta aleni.
Ja syksyiset sieniretkemme:
herkkutateilla täytimme korimme.
Kuusenhavut ristissä merkkinä:
tuonne menin, seuraa perässä ystävä.
Ja ikimuistoiset Lapinretkemme:
takkatuleen yhdessä tuijotimme.
Ja kerroimme asiat kipeimmät.
kun revontulet taivaalla liekehtivät.
Nyt monia vuosia siskokulta
Sulle toivotan: pieni on kiitos tää.
Mutta Sun täytyy Miranda luvata,
pois et lähde, jos tänne mä vielä jään.
t. rakas ystäväsi Mirkku
Vastaukset 2
Vanhimmat
paltalk mirantaa
toinen on tämä ystäväni.
t. Mirkku