Ilta selvinpäin
(Tarina rakastamisen vaikeudesta.)
Huoneen ilma oli tunkkaisen päivän jälkeen tunkkainen. MIES asteli kärsimättömästi ympäriinsä huoneen tunkkaisessa ilmassa. Hän odotteli kavereidensa saapumista. He olivat lähdössä illalla kohti baaria aikomuksenaan toimia ryyppytarkoituksissa, eikä MIES ollut juonut yhtään pohjallisia. Aijai. Aikoiko hän viettää illan selvänä? KYLLÄ. Hän oli miettinyt toki erästä toistakin vaihtoehtoa, mutta kylläpä hän olikin saanut ajatuksen, että nytpä, tottavie, ollaankin koko ilta selvinpäin. Sekös vasta pisti perhoset vatsassa kiertämään, kaksi tuntia jo yhtä ripulia. Mitähän kaveritkin sanoisivat?
MIES pelkäsikin hieman. Nauraisivatko toiset hänelle? Vai hyväksyisivätkö he hänet yhä kerhoon? Sittenpä sen näkee.
Sieltä kavereiden taksi jo tulikin. TYYT! kuului ulkoa kun joku painoi vitsillä taksin äänimerkkiä. Tuo joku sai maksaa kohtalokkaasta virheestään välittömästi, sillä MIEHEN tullessa autolle tuo joku makasi taksin vieressä tajuttomaksi hakattuna. Taksikuski ei ollut niitä huumorintajuisimpia ihmisiä. MIES vilkaisi onnetonta pilailijaa astuessaan etupenkille ja veti oven kiinni perässään. "Älä ole huolissasi", taksikuski rauhoitteli häntä, "vähän suututtaa tässä, mutten minä hermostu kuin joskus". MIES rauhoittui silmänräpäyksessä. ”Luulin jo” MIES ehätti toteamaan, ”että... nirri pois, tiedäthän”. Matka kohti yökerhoja saattoi alkaa. Nauru täytti taksin. Kerrottiin vitsejä, iloittiin, hihkuttiin.
Matkan aikana MIES kertoi kavereilleen aikomuksestaan pysytellä selvänä koko illan. Helpotus oli suuri, kukaan ei nauranut, suurin osa kavereista tarjosi vielä jopa omia viinojaan tavallista hanakammin, joten ystäviään hän ei ainakaan ollut menettänyt -päinvastoin. Päätöksessään hän kuitenkin aikoi pysyä, ei tippaakaan viinaa, ei edes vettä. Ei jano juomalla loppuisi. Taksikuskikin liikuttui miehen päätöksestä niin, että pysäytti taksin pariksi minuutiksi ja soitti hansikaslokerosta löytämältään kasetilta vanhan natsimarssin ja ryskytti nyrkillään kojelautaa niin että muovinsirpaleet lentelivät ja tuulilasiin tuli lisää säröjä. Taksikuski tunnusti yhtäkkiä, ettei ollut koskaan ennen itkenyt, eikä itkenyt nytkään. Tunnelma oli aivan että yeahaaa! Wohooooooooooooo! Kaikkein viimeksi olisi tullut mieleen että huh kuinka voi olla näin tylsää?
Taksikuski suositteli heille kaupungin kolmanneksi parasta yökerhoa, ja sinne he myös päättivät mennä ja menivätkin. MIES oli niin fiiliksissään, että maksoi koko matkan, 203,06 euroa (halpahan se oli). Kaverit asettuivat baarijonoon, mutta MIES etuili teeskennellen humalatilaa ja tervehti portsaria iloisesti. Päästyään sisälle hän jäi odottamaan kavereitaan ja aukomaan päätään ovimiehelle. Samalla hän tarkkaili sisääntulevia ihmisiä iskien silmää kaikille naisille, kunnes muisti olevansa selvinpäin ja konkkasi naama punoittaen sisätiloihin. Siellä hän siirtyi baaritiskille ja tilasi leipää. Tarjoilija mulkaisi miestä epäluuloisesti: "Oletsä joku vegaani?" hän kysyi MIEHELTÄ, kun tämä ei millään luovuttanut. MIES pudisti päätään, mutta epäluulo oli jo herätetty ja tarjoilija sormeili asettaan. MIES katsoi viisaammaksi tilata sittenkin pitkän oluen. Tarjoilija leppyi välittömästi, naurahtikin jo omalle käytökselleen, mutta nurkan taakse päästyään MIES heitti täyden kaljamukin niin kauas kuin jaksoi. Hän sai osakseen ihailevia katseita ja kohta hänellä olikin jo aika lauma ihailijattaria, joista hän valitsi henkisesti mukavimman. Sisäinen kauneus oli tärkeintä.
Eipä aikaakaan, kun MIEHEN kaverit tulivat valittamaan huonoa oloaan. Silloin MIEHELLÄ välähti: syy oli alkoholissa. Hän kertoi kavereilleen tarinansa ja muut nyökyttelivät vakavana. Kaikki ryntäsivät tilaamaan pitkän kaljan ja heittivät tuoppinsa näyttävästi eri suuntiin. Pahaksi onneksi kaikki tuopit osuivat portsaria kurkkuun, suoraan aataminomenaan, ja koko porukka lensi ulos. Portsari antoi heille vielä matkaan arvoituksellisen kirjeen, jossa luki: "Taidatte olla niitä larppaajia. Jos palaatte, lähetän muurarin peräänne." MIEHEN ilta oli kuitenkin täynnä huojennusta, joten hänen iltansa päätös sai iloisen hahmon. Hänen ilmeensä kertoi hänen omaamastaan hilpeydestä, mutta kavereiden ilme kieli murhetta haaskeelle menneestä oluesta. Kaikki kuitenkin päättivät, että seuraavalla kertaa oltaisiin joka mies selvinpäin. Ja seuraava kerta olisi PIAN. Sitten he jo lähtivätkin kuka minnekin, kenties koteihinsa.
(Tarina rakastamisen vaikeudesta.)
Huoneen ilma oli tunkkaisen päivän jälkeen tunkkainen. MIES asteli kärsimättömästi ympäriinsä huoneen tunkkaisessa ilmassa. Hän odotteli kavereidensa saapumista. He olivat lähdössä illalla kohti baaria aikomuksenaan toimia ryyppytarkoituksissa, eikä MIES ollut juonut yhtään pohjallisia. Aijai. Aikoiko hän viettää illan selvänä? KYLLÄ. Hän oli miettinyt toki erästä toistakin vaihtoehtoa, mutta kylläpä hän olikin saanut ajatuksen, että nytpä, tottavie, ollaankin koko ilta selvinpäin. Sekös vasta pisti perhoset vatsassa kiertämään, kaksi tuntia jo yhtä ripulia. Mitähän kaveritkin sanoisivat?
MIES pelkäsikin hieman. Nauraisivatko toiset hänelle? Vai hyväksyisivätkö he hänet yhä kerhoon? Sittenpä sen näkee.
Sieltä kavereiden taksi jo tulikin. TYYT! kuului ulkoa kun joku painoi vitsillä taksin äänimerkkiä. Tuo joku sai maksaa kohtalokkaasta virheestään välittömästi, sillä MIEHEN tullessa autolle tuo joku makasi taksin vieressä tajuttomaksi hakattuna. Taksikuski ei ollut niitä huumorintajuisimpia ihmisiä. MIES vilkaisi onnetonta pilailijaa astuessaan etupenkille ja veti oven kiinni perässään. "Älä ole huolissasi", taksikuski rauhoitteli häntä, "vähän suututtaa tässä, mutten minä hermostu kuin joskus". MIES rauhoittui silmänräpäyksessä. ”Luulin jo” MIES ehätti toteamaan, ”että... nirri pois, tiedäthän”. Matka kohti yökerhoja saattoi alkaa. Nauru täytti taksin. Kerrottiin vitsejä, iloittiin, hihkuttiin.
Matkan aikana MIES kertoi kavereilleen aikomuksestaan pysytellä selvänä koko illan. Helpotus oli suuri, kukaan ei nauranut, suurin osa kavereista tarjosi vielä jopa omia viinojaan tavallista hanakammin, joten ystäviään hän ei ainakaan ollut menettänyt -päinvastoin. Päätöksessään hän kuitenkin aikoi pysyä, ei tippaakaan viinaa, ei edes vettä. Ei jano juomalla loppuisi. Taksikuskikin liikuttui miehen päätöksestä niin, että pysäytti taksin pariksi minuutiksi ja soitti hansikaslokerosta löytämältään kasetilta vanhan natsimarssin ja ryskytti nyrkillään kojelautaa niin että muovinsirpaleet lentelivät ja tuulilasiin tuli lisää säröjä. Taksikuski tunnusti yhtäkkiä, ettei ollut koskaan ennen itkenyt, eikä itkenyt nytkään. Tunnelma oli aivan että yeahaaa! Wohooooooooooooo! Kaikkein viimeksi olisi tullut mieleen että huh kuinka voi olla näin tylsää?
Taksikuski suositteli heille kaupungin kolmanneksi parasta yökerhoa, ja sinne he myös päättivät mennä ja menivätkin. MIES oli niin fiiliksissään, että maksoi koko matkan, 203,06 euroa (halpahan se oli). Kaverit asettuivat baarijonoon, mutta MIES etuili teeskennellen humalatilaa ja tervehti portsaria iloisesti. Päästyään sisälle hän jäi odottamaan kavereitaan ja aukomaan päätään ovimiehelle. Samalla hän tarkkaili sisääntulevia ihmisiä iskien silmää kaikille naisille, kunnes muisti olevansa selvinpäin ja konkkasi naama punoittaen sisätiloihin. Siellä hän siirtyi baaritiskille ja tilasi leipää. Tarjoilija mulkaisi miestä epäluuloisesti: "Oletsä joku vegaani?" hän kysyi MIEHELTÄ, kun tämä ei millään luovuttanut. MIES pudisti päätään, mutta epäluulo oli jo herätetty ja tarjoilija sormeili asettaan. MIES katsoi viisaammaksi tilata sittenkin pitkän oluen. Tarjoilija leppyi välittömästi, naurahtikin jo omalle käytökselleen, mutta nurkan taakse päästyään MIES heitti täyden kaljamukin niin kauas kuin jaksoi. Hän sai osakseen ihailevia katseita ja kohta hänellä olikin jo aika lauma ihailijattaria, joista hän valitsi henkisesti mukavimman. Sisäinen kauneus oli tärkeintä.
Eipä aikaakaan, kun MIEHEN kaverit tulivat valittamaan huonoa oloaan. Silloin MIEHELLÄ välähti: syy oli alkoholissa. Hän kertoi kavereilleen tarinansa ja muut nyökyttelivät vakavana. Kaikki ryntäsivät tilaamaan pitkän kaljan ja heittivät tuoppinsa näyttävästi eri suuntiin. Pahaksi onneksi kaikki tuopit osuivat portsaria kurkkuun, suoraan aataminomenaan, ja koko porukka lensi ulos. Portsari antoi heille vielä matkaan arvoituksellisen kirjeen, jossa luki: "Taidatte olla niitä larppaajia. Jos palaatte, lähetän muurarin peräänne." MIEHEN ilta oli kuitenkin täynnä huojennusta, joten hänen iltansa päätös sai iloisen hahmon. Hänen ilmeensä kertoi hänen omaamastaan hilpeydestä, mutta kavereiden ilme kieli murhetta haaskeelle menneestä oluesta. Kaikki kuitenkin päättivät, että seuraavalla kertaa oltaisiin joka mies selvinpäin. Ja seuraava kerta olisi PIAN. Sitten he jo lähtivätkin kuka minnekin, kenties koteihinsa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
piristävä tarina, mutta eikö tomä ollut hiukan absurdi? Toisaalta en kyllä itse keksi edes tälläistä, kirjoitan aina synkkiä tarinoita vaikken mikään synkistelijä olekaan.
Pidin siitä, että tarina oli niin omaperäinen ja absurdi ja sen tapahtumia voi tulkita niin monella tavalla. Olen näkevinäni tarinassa ironiaa ja pilkkaa vähän kaikkia ja varsinkin stereotypioita kohtaan
Jäi vähän vaivaamaan. Juoni oli absurdi. Tarinassa oli muutama käsittämätön käänne, mutta ne ehkä sopivat kuvaan. Olisi mukava lukea muitakin tarinoitasi, oletko kirjoittanut muuta?