Haluaisin kuulla kokemuksianne - ajalta ennen avoliittonimitystä. Miten ympäristö, suku yms. suhtautuivat? Itse asuin tulevan mieheni kanssa muutaman kuukauden - isäni ei tullut edes sisälle kun kävivät kylässä, tuo kokemus oli vuodelta 68. Siis 1968. On minulla tietoa paljon vanhemmastakin parista, vihittiin 1821.
Kokemuksia susipareista
sk49
9611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
60-luvulla nuoret olivat aina Susipareja.
Me emme vaan tunteneet tuota termiä.
Elettiin vain.
Meidän vanhemmillemme se taisi olla tuttu sana.
Sanan keksi joku kateellinen vanhapiika, sellainen rumempi.
no, minä elin myös;) Enpä muiden puheista. Taisi kovemmat arvostelijat löytyä ex-miehen suvusta. Eivät oikein ymmärtäneet sitä, että toisella kipeä avioero takana. Kun tavattiin, oli ex-mies juuri eronut..ja taisi myös työtoverit (naiset) siitä jatkuvasri muistutella ja kysellä että, koska menet naimisiin ja koska saatte vauvan? Hitsi mitä himskattia se asia heille kuului todellisuudessa, mutta se oli sellainen aika yleinen tapa...ei oikein naiset tuota avoliittoa suvainneet;)) Nooh, friidu nyt on aina ollut friidu ja tehnyt mitä itse on halunut. Mitäs sitä puheista..Omien polkujen höhlä kulkija;)) Toivon mukaan loppuun saakka sitä olen ja saan olla.
t.friidu
joo, joskus on tömähtänyt päin seinää, niinkuin se minun ensimmäinen avioliittoni. Kipeetä teki mutta oppia tuli.
niin paljonpa sitä olisi paitsi jäänyt...no, oppinut olen minäkin ex-miehiltäni, jos en muuta niin mitä on eriammatit tai ymmärrän niistä edes hiukan...ensimmäinen oli kirjapainoalalla duunissa, toinen sähkö-alalla, kolmas metalli-alalla ja tämä viimeinen niin ravintola-alalta eli kokki;)) Sitä kannattaa posiviitisesti elämään suhtautua..kipeetähän tämä oppiminen tekee;)) mutta, kukas olisi luvannut että, elämä ruusutarhaa olisi? Kovin tylsää se olisi ollut jos, sitä yhteen vaan olisi kaiken jättänyt...Ajatteles nyt kun näen kuva-lehden ja siinä kuvia, katselen erisilmällä, kuinkas hyvin nämä värit siinä kuvassa.. kun näen uuden rakennuksen ja siinä valaistuksen, katselen sitäkin erisilmällä, että kuinkas hyvin piuhat on vedetty, no kun näen metallikaiteet laivassa, hitsi katselen kuinka hyvin on saumat hitsattu...kun menen kultani kanssa ravintolaan niin suuni maistaa eritavalla tuo eteeni tuotavan ruoka-annoksen;)) Eli lopputulos olen hitsin ONNEKAS friidu. Maailma katselee konkreettisesti ihan erisilmillä;)) uskotko?
t.friidu
joka kävi piikojensa aitoissa ja emäntä oli siitä vielä tietoinen, mutta mihinkäs siitä maatilalta olisi lähtenyt lapsilauman kanssa.
muistan oikeen hyvin, mummelit joi kahvia tassilta puolenmetrin päästä imaisivat tassit tyhjäksi ja siinä kummasteltiin aviotonta asumista. Huivi oli leuanalle isolla solmulla solmittu. :) Pääsiäistä vaan.
Uskovaisen parin, varsinkin mies oli erittäin uskovainen ja tytär tuli luokseni asumaan,
tytär eniten ihmeteli kun 22v pojalla oli parisänky yms.
Hyvä on ollut parisänky, vieläkin siinä nukutaan, eikä muutakaan kalustoa ole vaihdettu, vain lisää ostettu.
Täällä Ruotsissa on avopareja ollut aikaisemmin. Vuosisadan alussa kutsuttiin avoliittoa Tukholman avioliitoksi.
Kaksinaismoraalia kaikki tyynni, niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Naiset ovat kuolleet avioliitoissakin synnytyksiin ja muuhun.
Tein tämän avauksen saadakseni kokemusta suhtautumisesta ko. asiaan.
Omat esimerkkitapaukseni ovat historiaa. Vanhempi on 1700 ja 1800 luvun vaihteesta. Toinen on äitini täti s. 1888 ja kuollut 60-luvulla. Kirjoitan perheestä pienimuotoista historiikkiä nuoremmille sukupolville. Kyselin serkuiltani - oliko Antti Mari - tädin vuokralainen vaiko puoliso. Kaikki olivat jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla vaikka he hiukan outo pari olivatkin. Antti oli reilusti nuorempi ja lisäksi kuuro mykkä. Antin kuolemasta ei ole kovin kauan vielä hän nimitäin eli yli 100 vuotiaaksi.