Voisiko joku muistaa sanoja loruun
-harakka huttua keittää hännällänsä hämentää...
- körö körö kirkkoon.....
ja muita vanhoja loruja . Olisi niin kiva omalle lapsenlapselle niitä lausua ja leikkiä hänelle.Kiitos kaikille jotka muistavat loruja.
-harakka huttua keittää hännällänsä hämentää...
- körö körö kirkkoon.....
ja muita vanhoja loruja . Olisi niin kiva omalle lapsenlapselle niitä lausua ja leikkiä hänelle.Kiitos kaikille jotka muistavat loruja.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Körö körö kirkkoon
papin muorin penkkiin
ruskealla ruunalla
valkealla varsalla
kolipäällä koiralla
pikipäällä pässillä
laukkipäällä lampaalla
peltojen ylitse
aitojen alitse
kilikello kaulassa
punaisessa nauhassa
- tosta tosin vissiin on erilaisia versioita, koska muistan kuulleeni myös "kirjavalla kissalla", mutta tuollaisenaan loru on meidän äippäpakkauksessa saadussa kirjassa.
Harakkakin osaa keittää sitä huttua ties kuinka monella tavalla! Oma äitini opetti näin:
Harakka huttua keittää, hännällänsä hämmentää
Antaa tuolle (ja neljä sormea käydään läpi, viimeisen kohdalla sanotaan:) Tuollepa ei annakaan vaan vie loput pesään piiloon! (ja kutitus kainalosta)
Olen kyllä kuullut, että toisten äitien harakat ovat antaneet sille viimeisellekin ja vieneet sitten ylimääräiset pesään :) Meillä kuitenkin pikkurilli jäi aina ilman.
"Lasten loruaapinen" sisältää useimmat tavalliset lorut. Muistaakseni Suomalaisesta Kirjakaupasta ja Kirjatorilta saa sitä (se oli hyvin edullinen) ja ehkä kirjastoissa?
Kiitos teille molemmille. Tarttee käydä kirjakaupassa viellä. Eikun loruilemaan.
Tuntuu hullulta, kun nyt yli 50-v palaa mieleen nuo omien lapsuusaikojen lorut.Kyllä ihmisen muisti on hurja!
harakka huttua keittää, hännällänsä hämmentää,käyttää sulkakämmentä ja suolat sekaan heittää
körö körö kirkkoon, papin muorin penkkiin...no, tuohon se tökkäs
...ruskealla ruunalla, valkoisella varsalla...taas
osaan niitä aika paljon, koska isoäitini pohjoiskarjalaisena puhui pääasiassa sananparsilla ja loruilla. Jos muistat pätkän, nii ehkä mieki sanan sielt ja täält.
vaan oli sellainen ekaluokkalaisten runo, joka porukalla kevätjuhlassa esitettiin.
Se alkoi näin:
"Pieniks meitä mainitaan
joskus hiukan nauretaan"
sitten seurasi säepari, jota en muista.
Mutta jatkuu:
"Vellikupit kumotaan
mustepullot kaadetaan
kaksi ynnä kaks on viis
etkä saanut haraviis
paljonko on kello ei
tuuli läksyt päästä vei."
Tämän jälkeen seurasi soolo-osuuksia, jossa kukin esitteli omaa osaamistaan. Niitä en kunnolla muista paitsi omani:
"Uskottekos että jo
oikein käy myös laskento?
Paikallaan on meidän päässä
aivan joka numero."
Ajattelin, että muistaako joku paremmin tai olisiko peräti kirjoitettuna tallessa?