Istun koivun alla. Harakka pääni päällä juttelee käheällä kurkkuäänellään. Lauluksi sitä on turha sanoa. Jotain se huutelee itseään puolta pienemmälle omanapuun oksaan.
Oravakin käy naksuttamassa koivunoksalla. Kääntelee harmaata päätään: Ei ole ruokaa vai? Se huiskaisee tyytymättömänä hännällään.
Tikka pitää soidinmenojaan valaisinpylvään kanssa. Se rummuttaa metallista lampunsuojaa ja pärinä kuuluu kauas: oma reviiri! Lintujen sekakööri esittää parastaan.
Käännän nenäni aurinkoon. Ihanasti lämmittää. Kaukana on pakkanen ja luihin asti hohkaava kylmyys. Kyllä taas kelpaa ihmisen olla. Perhonen lentää ohitse ja kevään ensimmäinen kärpänen surisee korvan juuressa. Kertoo terveisiä sen tuhannelta serkulta.
Maassa makaa miljoona kuivaa ja kuollutta koivunlehteä sammaleiden, ruohotupsujen ja kuolleen heinikon suojassa. Ne pyörivät aikansa tuulen mukana muuttuakseen viimein mullaksi. Kasvualustaksi Keto-orvokeille, Lemmikeille ja Voikukille. Vuosi sitten ne odottivat silmussa malttamattomina. Ensin hiirenkorviksi ja siitä sitten isoiksi tumman vihreiksi lehdiksi. Kellastuivat syksyn myötä. Tuuli ja pakkanen pudotti niistä viimeisenkin alas. Siinä ne nyt ovat jalkojeni alla värinsä menettäneinä, käsiin hajoavina.
Ihmisen elämä tuntuu yhtä lyhyeltä, kuin koivunlehden vuosikierto. Vuodet muuttuvat toistensa kaltaisiksi. Vain joku yksittäinen kohokohta erottaa ne toisistaan.
Nyt on hyvä olla. Eturivin paikka ilmaisessa konsertissa. Olen kuin keltainen koivunlehti, muutama vihreä piste vielä. Kaikki vaiheet elävät minussa, hiirenkorvan hento vihreä ja keski-iän tumma lehtivihreä. Vielä ei ole ruskean aika.
Vilu alkaa hiipiä selkää pitkin ylös. Petollinen huhtikuun sää. Naama auringossa ja selkäpuoli kylmässä Aika siirtyä sisätiloihin. Ihmistä kutsuu ihmisen työt ja velvollisuudet. Eturivin konserttipaikka on aina vapaana. Suosittelen. Kuukauden päästä on kesä!
Onhan?
Oravakin käy naksuttamassa koivunoksalla. Kääntelee harmaata päätään: Ei ole ruokaa vai? Se huiskaisee tyytymättömänä hännällään.
Tikka pitää soidinmenojaan valaisinpylvään kanssa. Se rummuttaa metallista lampunsuojaa ja pärinä kuuluu kauas: oma reviiri! Lintujen sekakööri esittää parastaan.
Käännän nenäni aurinkoon. Ihanasti lämmittää. Kaukana on pakkanen ja luihin asti hohkaava kylmyys. Kyllä taas kelpaa ihmisen olla. Perhonen lentää ohitse ja kevään ensimmäinen kärpänen surisee korvan juuressa. Kertoo terveisiä sen tuhannelta serkulta.
Maassa makaa miljoona kuivaa ja kuollutta koivunlehteä sammaleiden, ruohotupsujen ja kuolleen heinikon suojassa. Ne pyörivät aikansa tuulen mukana muuttuakseen viimein mullaksi. Kasvualustaksi Keto-orvokeille, Lemmikeille ja Voikukille. Vuosi sitten ne odottivat silmussa malttamattomina. Ensin hiirenkorviksi ja siitä sitten isoiksi tumman vihreiksi lehdiksi. Kellastuivat syksyn myötä. Tuuli ja pakkanen pudotti niistä viimeisenkin alas. Siinä ne nyt ovat jalkojeni alla värinsä menettäneinä, käsiin hajoavina.
Ihmisen elämä tuntuu yhtä lyhyeltä, kuin koivunlehden vuosikierto. Vuodet muuttuvat toistensa kaltaisiksi. Vain joku yksittäinen kohokohta erottaa ne toisistaan.
Nyt on hyvä olla. Eturivin paikka ilmaisessa konsertissa. Olen kuin keltainen koivunlehti, muutama vihreä piste vielä. Kaikki vaiheet elävät minussa, hiirenkorvan hento vihreä ja keski-iän tumma lehtivihreä. Vielä ei ole ruskean aika.
Vilu alkaa hiipiä selkää pitkin ylös. Petollinen huhtikuun sää. Naama auringossa ja selkäpuoli kylmässä Aika siirtyä sisätiloihin. Ihmistä kutsuu ihmisen työt ja velvollisuudet. Eturivin konserttipaikka on aina vapaana. Suosittelen. Kuukauden päästä on kesä!
Onhan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoittaa täyttä asiaa, on todella mielenkiintoista välillä seurata tuota luonnon heräämistä.
Kaunista kielenkäyttöä