Minä soitin onnen kelloja
Huvikseni vain
Kuin houkka kellonsoittaja
Tartuin narusta ja vedin
En uskonut että soittooni
–niin pilanpäiten tein sen vain-
kukaan koskaan vastaisi
Vaan onni on lähempänä kuin luulinkaan
Aurinkotuulena puhaltaa lävitse sieluni
Puhurina puuskina
Soi avaruuden sävelin
Pelottavinkin
Tämä majesteettisen ylväs virta
Joka lävitseni käy
Jumalaista alkuperää
Ei kenenkään lähettämää
Huvikseni vain
Kuin houkka kellonsoittaja
Tartuin narusta ja vedin
En uskonut että soittooni
–niin pilanpäiten tein sen vain-
kukaan koskaan vastaisi
Vaan onni on lähempänä kuin luulinkaan
Aurinkotuulena puhaltaa lävitse sieluni
Puhurina puuskina
Soi avaruuden sävelin
Pelottavinkin
Tämä majesteettisen ylväs virta
Joka lävitseni käy
Jumalaista alkuperää
Ei kenenkään lähettämää
Vastaukset 2
Vanhimmat
joskus se onni tosiaan voi olla lähenpänä, kuin
huomaammekaan.
Hieno runo, ja toiseksi viimeinen säkeistö on
kerrassan upea sana- ja lausevalinnoiltaan.
Pidin !
kiitos LindaL ja mukava että pidit! There's a method to my madness meni jonkun biisin sanat, mutta there's a method for happiness myös!