Jees kuten otsikko kertookin likipitäen kahdenkympin kieppeille on päästy ottamatta lainkaan kontaktia naisväkeen. Minua itseäni tilanne ei juurikaan häiritse enkä ole kaveripiiristänikään kuittailua kuullut.
Haluaisin silti kuulla Teidän mielipiteitä; lähinnä kiinnostaisi miten tytöt tämmöiseen tapaukseen suhtautuisivat. Pitäisittekö meikäläistä täysin epätoivoisena vätyksenä vaiko ihan suht normaalina tyyppinä noin yleisesti? Paha tietysti mennä sanomaan, kun ei nimimerkin takaa ihmistä tunne mutta...
Haluaisin silti kuulla Teidän mielipiteitä; lähinnä kiinnostaisi miten tytöt tämmöiseen tapaukseen suhtautuisivat. Pitäisittekö meikäläistä täysin epätoivoisena vätyksenä vaiko ihan suht normaalina tyyppinä noin yleisesti? Paha tietysti mennä sanomaan, kun ei nimimerkin takaa ihmistä tunne mutta...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joo ihan normaalia. Itse olen 20v nuori nainen, ja tunnen useampiakin ikäisiäni henkilöitä, jotka eivät ole koskaan seurustelleet. =)
Ihan normiahan toi taitaa olla. :) Ite oon 22v tyttö, enkä oo seurustellut. Tunnen myös ikäisiäni jotka eivät ole seurustelleet vielä tähän ikään mennessä. :)
noin viikon päästä 19.
Suurin rajoittava tekijä sinkkuudelle ittellä ainakin on se että ku oon Raitis ja tupakoimaton ni ei o sellassia paikkoja jossa vois tavata ketään. Ja sit ku on ujokin vielä ni jossaa yleisel paikal tutustuminen vaan on liian ylitsepääsemätön este.
Nuorille pitäs olla parempia tapaamis paikkoja!
Itse täytän pian 18 vuotta enkä ole myöskään seurustellut koskaan saati sitten suudellut. En oikeastaan ole koskaan edes puhunut kunnolla poikien kanssa:D
En ole mikään hissukka kuitenkaan ja ulkonäkökin laitettuna on ihan ok. Käytän naisellisia vaatteita ja ainoa huomio mitä saan on ulkomaalaiset ja jotkut poikaporukat jotka minua katsoo.
Tulen olemaan varmaan monta vuotta vielä sinkku ja asia häiritsee todellakin minua. Mutta kun en juo tai polta enkä edes käy oikeastaan missään muualla kuin kaupungilla shoppailemassa niin mahdoton ketään löytää.
Nyt olen yrittänyt hymyillä bussissa saman ikäisille pojille että saisin edes vähä itsevarmuutta ja eihän sitä koskaan tiedä. Joo todella epätodennäköistä, mutta itse en osaisi koskaan tehdä aloitetta.
SAATTE JOS HALUUTTE TULLA JYYSTÄÄ MUA AH
haluisit joskus jutella mun kanssa? Ois kiva saada tietää mitä vastakkaisen sukupuolen raittiil henkilöllä liikkuu päässä. Ehkä oppisin tunnistamaan tälläsiä paremmin.
Ja jos vaikka pitäisit musta. :)
Kuten huomaat edellisistä viesteistä, niin on meitä muitakin. Itselläni vikana on huono itsetunto ja ujous. Olen kauhean kylmän ja etäisen tuntuinen kun joku tuntematon tulee juttelemaan ja niinpä luottamuksen syntyminen ja ystävystyminen vie aikaa.
Ulkonäössä ei pahempia vikoja pitäisi olla, monesti on kehuttu kauniiksi, mutta eipä kauniilla ulkonäöllä tee oikein mitään jos vaikutan muiden silmissä kauhean tönköltä ja puhumattomalta pökkelöltä. Olisin mielummin ruma, mutta sosiaalisesti lahjakas, avoin, rempseä, rento ja puhelias.
Ai, ja tilannetta hankaloittaa vielä se, että olen tod. näk. bi-seksuaali ja tällä hetkellä haaveilen vain tyttöystävästä. Tätä menoa lienen siis täysin kokematon neitsyt vielä 45-vuotiaanakin. Pitäisiköhän ryhtyä saman tien nunnaksi? :D
Vastauksistanne! Mukava huomata, että en ole yksin kokematon vaikka sitä ehkä osasin odottaakin, että näin voisi asianlaita olla.
Pitänee toivoa, että uusia tuttavuuksia tulisi sitten itse kunkin kohdalle eteen, saapa nähdä myös mitä ensi syksy tuo tullessaan kun opintojani aloittelen joko ammattikorkeassa tai yliopistossa.
Täällä kans kohtalotoveri. 20v. nainen enkä ikinä seurustellut. Mutta ei se kauheesti kyllä häiritse :)
Juu 20v minäkin enkä ole koskaan seurustellut. Ei oo tullut kavereilta kuittailua koskaan. Vaikka tuliskin en ottais itteeni. On kyllä kieltämättä helvetin masentavaa olla yksin. Ei sitä tosin koko ajan ajattele. En tunne tarpeeksi ihmisiä. Pelottavaa.
ite oon kohta 19 enkä koskaan seurustellu, ihan hyvännäkönen enkä mikään täysin ujo. Tavallaan oon ollu ihan suosittu koulussakin mutta suurin este on ollu aina etten oo juonu tai polttanu. Pojilta oon saanu katseita mutta kukaan ei ikinä tuu jutteleen..Ehkä sen takia että en luota ihmisiin helposti. Tätä vaan oon entisestään vahvistanu mun kaveri, joka hölmönä uskoo poikien jutut ja särkee sydämensä muutaman kuukauden välein joidenkin idioottien takia.
Itse haluaisin löytää jonkun aidon ihmisen jonka kanssa seurustella vakavasti. Ainoo toivo on että joku löytyis sitten yliopistosta. Kaverit sanoo että kyllä mä löydän vielä jonkun täydellisen ja että se vaan nyt kestää..mutta silti koko ajan taustalla itellä on kai päällimäisenä tunne ettei oo tarpeeks hyvä.
Vaikka sinkkuna olemisessa ei oo mitään pahaa niin silti muita pareja nähdessä huomaa mitä iteltä puuttuu. No mut hienoo huomata etten oo ainut yksinäinen.
Miks aina yliopistosta. :(
Mä olen kanssa just raitis ja on tosi vaikee löytää ketää. Mulla ei riitä pää siihen laskelmointii ja ruotsiin mut muuten kyllä haluisin lukee hitoriaa ja muita tieteitä...
Pitäs kai si pakko lukee ittensä johoki sinne jos mäki siel tapaisin samanlaista seuraa jotka lukemiselta ei kerkee juomaa sit enää.
Itse olen 20v. enkä koskaan ole seurustellut. En käy baareissa (yms. paikoissa) uskoni ja siitä seurauksena tulevan "raivoraittiuteni" takia, joten en myöskään hirveästi tyttöjä tapaa. Viitisen vuotta sitten tyttöystävän puuttuminen vielä häiritsi, kun ajattelin, että "kaikilla muillakin on tyttöystävä." Asiahan ei noin todellakaan ole (tämä keskusteluketju yhtenä esimerkkinä siitä) ja nyt viimeisen vuoden-parin aikana olen oppinut olemaan sinut sinkkuuteni kanssa. Välillä sitä kaihoisasti unelmoi tyttöystävästä, mutta välillä taas arvostaa sinkkuuden vapautta. Ja muutenkin, en jaksa ressata tyttöystävän saamisesta. Hän kävelee vastaan, jos on kävelläkseen. Elämästä kun voi nauttia ilman tyttöystävääkin. Turha miettiä sitä, mitä ei ole, vaan sitä mitä on.
No tulipas syvällinen ja sekava teksti kirjoitettua, koittakaa kestää :D