Rakkaus
Ei välitä kärsimästään pahasta
Ei muistele menneitä
Kaiken se kärsii
Kaiken se kestää
Tosi rakkaus ei koskaan kuole
Tunnen ja rakastan sua syvästi, toivottavasti olet edes sen aistinut. Pusuja ja haleja sulle rakas :)
Ei välitä kärsimästään pahasta
Ei muistele menneitä
Kaiken se kärsii
Kaiken se kestää
Tosi rakkaus ei koskaan kuole
Tunnen ja rakastan sua syvästi, toivottavasti olet edes sen aistinut. Pusuja ja haleja sulle rakas :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tätä tunnetta tuntuu olevan liikkeellä... Eihän tässä riutumisessa ole mitään järkeä, mutta en keksi, miten pääsisin tunteen vallasta poiskaan ennen kuin näen ihastukseni/kuulen hänestä... ja siihen on taas päiviä.
Mikä riuduttaa eniten? Saavuttamattomuusko? Vai epätietoisuus toisen tunteista? Miksi tämä on niin hankalaa... Miksi pitää ensin olla ihan lähellä ja sitten taas vetäytyä kuoreen...
Tietämättömyys vaivaa... Ja vaivaa myös se että kuulin kuinka hän itki ja kysyi ystävältä mitä pitäis tehdä. sattuu,koska luulin että olimme jo selvittäneet asiat ja olisimme lähellä toisiamme.
Rakkauden pitäisi olla helppoa!
kuka sinulle on tuollaista väittänyt? Ei, mikä vaan muu on helppoa, muttei rakkaus. Kaikella rakkaudella...
Osakseni tullut rakkaus on aina ollut helppoa ja pelkkää iloa ja onnea.
"Ei välitä kärsimästään pahasta
Ei muistele menneitä
Kaiken se kärsii
Kaiken se kestää
Tosi rakkaus ei koskaan kuole"
jne. jne.
Miksi sitten raamatussakin näin sanotaan jos rakkaus olisi AINA niin HELPPOA. Ei ikinä ylämäkiä.
Ehkä olet nähnyt unta.
Kirjoitatko nyt rakkaudesta, jota tunnet ihmistä kohtaan, jota et ole saanut itsellesi/hän ei tiedä tunteistasi....voin ajatuksen asteella kuvitella, että ainakin voit tehdä asian eteen jotain itse, kertoa tunteistas jne. Mua rakkaus satuttaa siksi, kun oon menettämässä elämäni rakkauden, jonka kanssa sain olla monta ihanaa vuotta, jakaa arjen ilot ja surut. Kyseessä on todellaki ELÄMÄNI RAKKAUS...joka vaan miettii nyt oman elämänsä tarkotusta ja mitä haluaa, lapsia/perhettä/ehkä kuitenki miestä, paitsi tällä hetkellä ihastunu toiseen naiseen, helvetti, että sattuu. Haluun antaa tilaa hänelle ja ajatuksilleen, et kaikki selviäis, mut taidampa itse jäädä sivuun hänen elämästään. Mulla on surutyö pahimmillaan kesken; luopumisen tuskaa, vihaa, rakkautta, pettymystä, itkua, epätoivoa/toivoa, kaiken kieltämistä, elämän rakennuspalikoiden uudelleen asettelua, itsetunnon palasten keräämistä....suomeksi elämäni kamalinta aikaa. Ja kaikki siks, kun edelleen rakastan ihan älyttömästi ihmistä, joka haluaa elämältään nähtävästi kaikkea muuta, paitsi minua...ite olisin valmis vaikka mihin häne kanssaan...Onks nää ajatukset tuttuja jollekin??? Kertokaa selviytymistarinanne....mulla ei aavistustakaan, miten selvitä tästä paska-ajasta...terapeutilla käyn jo, se kyl auttaa käsittelemään näitä tunteita...yksinäisyyden tunne pamahti päin kasvoja voimalla, jota en tienny olevan olemassakaan...
enhän minä hänelle tunteista puhunut,vaan homma meni selkeesti solmuun kun hän toivotteli onnea uudelle rakkaudelle...
Taitaa olla mun oma vika, ettei nyt oikein homma toimi.En vaan saanut sanotuksi, täytyy vaan kerätä voimia vähän aikaa ja odotella jos hän taas tulisi yllätys käynnille...Sit ehkä kerron hänelle että oih rakastan sua :)) oih
heh, ai yllätyskäynnille, kun olet aloittanut jo "uuden rakkauden", en ainakaan itse silloin tunkisi enää millekään käynnille...
oih... tätä emotinaalisen kommunikaation uusavuttomien kerhoa... oih, oih...
yksipuolinen rakkauden tunnustus johtaa räkänauruun. Sua on käytetty hyväks. Eiku seuraava!
että he olettavat että toinen "aistii" toisen tunteet, tai lukee niiden ajatukset ja näkisivät heidän päiväkirjoihinsa näkisivät kuinka he riutuvat. Todellisuudessa nämä suuresti palvotut kohteet jatkavat elämäänsä ja rakastuvat tahoillansa ja tämä riutuva jää soittelemaan viuluaan yksin.
Riudut itsesäälissä ja pelokkaan epätietoisuudessa. Tosirakkaus on molemminpuolista! Rohkaise siis mielesi ja siirry unelmista rakkauden tekoihin.