hei!
on tullu harkittua jo jonkin aikaa jos olisi mahdollista joskus ryhtyä sijaisperheeksi.
Mahtaako reumasairauteni olla esteenä?
ainakin vielä olen hyvässä kunnossa.
Ja toinen kysymys on, että annetaanko lasta perheeseen, jossa mies reissuhommissa, ainakin toistaiseksi?
tälläisiä mietiskelen..
hyvää kevään jatkoa =)!!!
on tullu harkittua jo jonkin aikaa jos olisi mahdollista joskus ryhtyä sijaisperheeksi.
Mahtaako reumasairauteni olla esteenä?
ainakin vielä olen hyvässä kunnossa.
Ja toinen kysymys on, että annetaanko lasta perheeseen, jossa mies reissuhommissa, ainakin toistaiseksi?
tälläisiä mietiskelen..
hyvää kevään jatkoa =)!!!
Vastaukset 47
Vanhimmat
kenenkään kohdalla tuota terveydentilaa vuosiksi eteenpäin.
Reumasairaalla todennäköisyys työkyvyn heikkenemisestä on ehkä kuitenkin paremmin ennustettavissa etukäteen, joten onhan siinä riskinsä.
Jos nyt otat pienen sijoitetun, joka mahd. tarvitsisikin kotia aikuiseksi asti, niin pystytkö varmasti pitämään.
Toisaalta pieni tarvitsee hoitoa mikä on fyysisesti rasittavaa, vain muutaman vuoden, kunnes oppii itse syömään, pukemaan peseytymään jne. Jos siis oletettavasti olet vielä vuosia fyysisesti "vahva", niin eipä kait mitään estettä voisi olla.
Sinusta tulisi ilmeisesti lapsen hoitaja ja sinä tekisit sopimuksen kunnan kanssa, joten miehelle ei makseta, eikä hänen työnsä voi olla esteenä.
itselläni on 3v ja 6v lapset.
sillä vain kysyin, jos jollakin on kokemusta, että heti tyrmätään jos esim. reumaa sairastaa, mutta kyllä kai ne katotaan tapaus kohtaisesti. kiitos asiallisesta vastauksesta! =)
Pela kuulemma selvittää sijaisvanhemmiksi aikovien terveydentilan, mutta kaikki kaupungit eivät. Ilmoitin eräälle viranomaiselle eräästä sijaisvanhemmasta, joka leikkauksen jälkeen nukkui veranalla ja oli silti ottanut samaan aikaan kaksi aivan pientä tukilasta kotiinsa. Tuo johtavassa asemassa oleva sijaishuollon työntekijä sanoi: "No, meille pitää ilmoittaa, kenestä on kysymys, emmehän muuten tiedä". Eli kaikki kaupungit eivät kontrolloi millään muotoa sijaisvanhempien terveydentilaa.
Tiedän toisenkin, jolla oli 4 alle kouluikäistä 3 koululaista, eikä päässyt pitkään aikaan kävelemään, joten kyllähän yksi reumakin siinä menee...
teidän perheeseen voisi sopia vähän vanhempi lapsi (koululainen), jonka kanssa et joutuisi niin kovasti liikkumaan? En näe itse ainakaan mitään estettä muuten, onhan teillä omiakin lapsia. Tärkeintä varmaan on, että sijaisvanhemman pääkoppa on kunnossa, fyysiset sairaudet ei välttämättä ole mikään este sijaisvanhemmuudelle.
Tuskin sijariksi estettä, vaikka toisaalta monet sairaudet johtavat lapsen huostaanottoon, esim. syöpäsairaille on ehdotettu, että lapset huostataan. Hassua, eikö totta.
Ota selvää, onko reumapotilaille ehdotettu lastensa huostaanottoa. Jos on, niin olisi kummallista, että sijariksi kelpaa mutta ei bioäidiksi. Saattaapi olla kuntakohtainen asia.
toimenpide, kuin huostaanotto ja sijoitus. Jos lapsen koti ja vanhemmat katsotaan huonoiksi ja kykenemättömiski hoitamaan lapsen kasvatusta, tulee sijaisperheen mielestäni olla täydellinen. Jos lapsille aiheutetaan yhteiskunnan toimesta massiivinen trauma, tulee huolehtia siitä, että siinä tulevassa paikassa ei ole riskejä näköpiirissä. Miten itse ajattelet sijaisvanhemmaksi ryhtyvä, oletko valmis ottamaan edellytyksilläsi lapsen elämän ja kohtalon harteillesi.
Täydellinen sijaisperheen ei tarvitse olla, sillä sellaistahan ei tietenkään voi olla olemassakaan, mikään perhe tai kukaan ihminen ei ole täydellinen, vaikka mitä muuta väittäisi. Näille lapsirukille, riittää hyvin tavallinen perhe tavallisine arkineen ja haasteineen. Riittää kun on vanhemmat, jotka välittävät ja pitävät huolta tilanteessa kuin tilanteessa, ruokkivat, pesevät, antavat puhtaat vaatteet jne. Koti on koti, eikä vaan katto pään päällä ja isä ja äiti jossakin. Nämä asiat on huostaanotetuille lapsille usein aivan se suurin asia. Sillä liian usein näitä vaille he omassa kodissaan ovat jääneet.
kyllä olen valmis ottamaan "edellytyksilläni lapsen elämän ja kohtalon harteilleni" niiltä osin, miten nyt vain normaali perheenäiti voi...
Todellako? En ole kuullutkaan!
mielestäsi normaali perheenäiti? Onko se homoseksuaali vaiko heteroseksuaali? Käykö se töissä vai onko kotirouva? Onko se kouluttautunut vaiko kouluttautumaton? YMs?
tuon jaarittelun jostain lukenut. Ja sitten siihen päälle vielä, että IHAN TAVALLINEN PERHE!
eikö normaaliin kuulu nuo kaikki, vai mitä mieltä olet?
samaa mieltä. Mutta kun tuo NORMAALI ja TAVALLINEN (joita sijaisvanhemmat viljelevät) ovat niin mitäänsanomattomia ja kaiken sisällyttäviä sanoja, etteivät kerro yhtään mitään. Sama, kuin ostaisi sian säkissä. Ja kuka haluaisi lapsensa mustaan säkkiin.
pystyä huolehtimaan lapsen perustarpeiden tyydyttämisestä. Eli huolehtimaan juuri siitä puolesta, mihin omat vanhemmat eivät ole pystyneet ja mistä syystä on huotaanottoonkin jouduttu.
tuumaan, että olet siis ikään kuin yksinhuoltaja. Eiköhän 2 alle kouluikäistä riitä yksinhuoltajalle.
Tiesit varmaan jo asetellessasi kysymystäsi, että jokaikinen biovanhempi lähes tulkoon tyrmää ajatuksesi sijaisvanhemmuudesta. Sillä heidän mielestään yksikään sijaisvanhempi ei tahdo mahtua heidän ajatusmaailmaan, katkeraan sellaiseen. Kaikki ovat huonoja, oli asiat niin tai näin. Tarpeeksi hyvää heille ei löydy. Silloin kun heillä vielä lapset olivat kotona, he eivät nähneet lapsensa parasta, mutta nyt he näkevät kyllä oman parhaansa, joka on verhottu mukamas heidän lapsensa parhaaksi. Eikö ole ihmeellistä, eikä tämä ole iltasatu.
ymmärrä, mutta peilaamme tässä sitä kohtelua, jonka kohteeksi joudumme ja olemme joutuneet. Voisi vähän kunnioittavammin kohdella meitä. Niin!
seli
että haluatte purkaa turhautumistanne, mutta kun me emme voi mitenkään auttaa teidän tilanteessa, emmekä ole mitenkään syypäitäkään, niin tuntuu meistä myös turhauttavalta nuo kaikki naljailut meitä kohtaan.
Tässäkin nuori ihminen, ihan asiallisesti kyselee ja odottaa myös asiallisia vastauksia, niin mitä järkee ruveta hyökkäilemään häntä kohtaan. Hänkin on täysin syytön teidän kohtaloonne.
ei ne asiat parane toinen toisiamme sättimällä.
Mieluummin pitäisi yrittää löytää jonkun sortin yhteistyö.
Uskon, että valtaosa sijareista on ihan oikealla asialla ja hyvinkin empaattisia ja haluaisi auttaa kaltoin kohdeltuja biojakin, ainakin sympatiat on teidän puolella.
Harmittaa meitäkin, kun tulee esiin joitakin mätäpaiseita, jotka ovat päässeet joukkoomme ja mustaavat kaikkien maineen.
Emme mekään voi allekirjoittaa sossujen toimintaa monesti.
Hyvin usein joudumme taistelemaan heidän kanssa ihan samoin, kuin tekin ja tiedämme mikä heidän ymmärryksensä taso on. Monesti aivan yksinkertaisten asioiden ymmärtämisessäkin on heillä vaikeuksia.
Pitää nyt taas lisätä, että ei kaikki sossutkaan ole huonoja. Joukossa on ihan huippuhyviä, mutta kun yksikin mätä siihenkin porukkaan pääsee, niin tapahtuu sama ilmiö, et se mädännyttää kaikki, saatikka jos heitä on useampia.
johtuu kokemus, että vanhemmat jäävät aina yksin, kun sossut ja sijarit yhdessä liittoutuvat heitä vastaan. Melkein asiassa, kuin asiassa. Ja tämä on monen kokemus!
myös sijaisvanhemmat aika yksi nolla lyövät vanhempia. Jotta ei ole siinä mielessä kumpikaan osapuoli toistaan parempi. Tuossa äsken lueskelin yhtä portaalia, jossa sijaisvanhempi ja vanhempi haukkuivat toisiaan haiseviksi ym.
Ja se haju näytti lähtevän ihan molemmista.
jossa kärysi.
Mielestäni ei ole. Sijaisperhe ym. asioistahan voi kysellä suoraankin vaikkapa oman kaupungin tai kunnan sosiaalitoimesta. Takuulla ilahtuvat yhteydenotosta, sillä sijaisperheistä taitaa olla jopa pula.
Sijaisperheenä toimimisen lisäksi on muitakin auttamismuotoja. Voi toimia esim. tukiperheenä tai tukihenkilönä tai millä nimellä se nyt kulkeekaan. Tuolloin sitoudutaan ottamaan lapsi esim. kerran kuukaudessa viikonlopun ajaksi omaan kotiin, jolloin vanhemmat saavat hengähdystauon.
Myös kesälomaperheille lienee kysyntää. Siinä otetaan lapsi mukaan kesäloman viettoon.
Mieheni oli 90-luvun lopussa ja tämän vuosikymmenen alussa ulkomaisen työnantajan palveluksessa ja ulkomailla noin 150 päivää vuodessa, lähinnä Amerikoissa ja Aasiassa, joten ihan lyhyitä reissuja ne eivät olleet. Kun mies ei ollut paikalla, oma turvaverkko oli kullan arvoinen. Aina tiesi kehen pystyi ottamaan yhteyttä, kun tarvitsi apua. Järjestely- ja asennekysymys.
Reuman vaikutuksen pystyt sinä ja lääkärisi arvioimaan parhaiten. Eihän sitä kukaan muukaan pysty nyt sanomaan missä kunnossa on viiden vuoden kuluttua. Ehkä kuitenkin ihan pienen vauvan hoitaminen voisi olla rankkaa kantamisineen? Miten olisi tukiperheenä toimiminen? Siinä voisi kokeilla miten homma sujuu.
jossa toinen sairastaa ms-tautia ja aivan samalla lailla heillä menee, kuin muillakin sijaisperheillä.
Onhan eronneitakin perheitä, silloin vastuu siirtyy vallan toiselle.
Kukaan ei tiedä huomisesta mitään.
tiedetään, että Mira 72:lla on reuma. Kai sairauden edistymistä voi lääkärin kanssa arvioida!
kirjoitti diaknoosistaan.
Tiedetään sekin, että perheet eroaa.
todella on tiedossa, ei ole hyvä ehdoin tahdoin laittaa lapsia kärsimään - jos asialle voidaan ennakkoon jotain tehdä.
Minun mielestäni Miran on ehdottomasti pyydettävä lääkärin konsultaatio. Jos hän menee pääsykokeisiin (heh, heh) PELA:n kautta, heillä on kuulemma oma lääkäri käytössään, jota voivat konsultoida.
että jos on inhimillinen henkilö, ei millään muulla ole oikeastaan merkitystä. Jos hyväksyy omat ja toisten puutteet ja näkee elämän valoisana, se riittää. Mutta jos valitat ja haukut sijoitettujen lasten vanhempia, ei kannata alkaa. Silloin tulevaisuus näyttä jo ihan itsesikin kannalta raskaalta.
ollakkin esteenä, jos kivut ovat sitä luokkaa että menee niihin särkyihin hermot tms. ja pieniä vaippaikäisiä ei taideta antaa reumapotilaan kannettavaksi ym. reuman laatu kyllä ratkaisee, toist ei saa kahvipannua nostettua sen takia, saati pientä lasta.
joka itse sairasti selkärankareumaa, johon nykyään tehoaa hyvin lääkitys useimmiten ja se saadaan pysähtyneeseen tilaan, eli potilas on ihan työkykyinen. Riippuu tosiaan niin miten lääkitys tehoaa ja kuinka ärhäkkää laatua reuma on. Ei voida yleistää.
laitoin samantyylisen viestin,että ei voi ennustaa tulevaa,eikä reuma ole kuolemantauti.Ja nykyään on lääkkeitä,kuntoutusta ja reumaa on monenlaista.Mutta se oli hävinnyt edellisen viestin kanssa.miksiköhän? Ei siinä ollut ketään loukkaavaa. Kyselin edellisen viestittäjän käytännön arjen hoitumista. vertaistukivinkkejä vailla.Joku sen oli poistanut... .
Varmasti on jokin ennuste reumaatikolle. Tauti ei ainakaan parane se on vissi se, pahenee vaan mutta millä aikavälillä se lienee arvailujen varassa.
Mies saattaa ottaa avioeron, ei kaikki miehet kestä sairastelevaa vaimoaan eivätkä sido elämäänsä. Asiat pitää katsoa reaaliteetti pohjalta, eikä maalailla tuulen tupia. Hyvä kun pärjää niiden omiensakin kanssa. Jokseenkin vastuutonta on antaa muunlaista kuvaa sairaalle ihmiselle. Pitää ottaa huomioon, että turhia toiveita luomalla vahingoitatte hänen tutustumistaan sairauteensa ja sen tuomiin rajoituksiin. Se on kuitenkin edessä ja minkälaisena jos ei todellisuutta tunnusteta aikanaan. Reumaatikolle on varmasti asiallista sopeutumisvalmennusta saatavana. Sijaisvanhemmat on pääsääntöisesti haihattelijoita, taas se nähtiin.
on tosiaankin tietoa sinulla.Joskin ei aivan kaikki paikkansapitävää
Sekö on asioiden katsomista realiteettipohjalta, kun miettii että ei voi ottaa sijaislapsia, koska aviomies saattaa ottaa eron eikä halua sitoa elämäänsä? (Eikös avioliiton perustana yleensä ole, että haluaa sitoa elämänsä ja sitoutua toiseen ihmiseen? Miten se menikään, myötä- ja vastamäessä, in sickness and in health.) No jatketaan samalla linjalla ja todetaan, että miksi ylipäänsä mennä naimisiin, kun se mies todellakin saattaa ottaa sen eron. Onko riittävän realistista? Tai eihän sitä voi edes ulos mennä, kun saattaa meteori pudota päähän tai jäädä auton alle. Ja kaiken huippu on tietysti se, että eihän elämästä selviä hengissä.
Minullakin on läpi elämän kulkeva lääkitys sairauteen, joka ei parane. Sossut ovat asian todenneet, tiedostaneet ja havainneet olevan hallinnassa lääkityksellä. Joten? Mistä sitä tietää mitä kremppoja huominen tuo mukanaan? Jos tuollaisia rupeaa pohtimaan niin eihän sitä voi tehdä mitään pitkänlinjan päätöksiä. Pää pensaaseen vaan.
Vai sijarit haihattelijoita? No onhan kaikkea tällä palstalla kuultu, mutta tästä kommentista minulle ei ole tule muuta mieleen kuin iloisia asioita ja hurmaava professori Tuhatkauno, joka ei tainnut haihatella.
Kun on päättänyt ajatella sijareista vain negatiivisia asioita, niin tällaisiä nerokkaita ajatuksia se katkeruus sitten pulpahduttaa pintaan.
miksi yleensä odottaa sitä meteoria tai auton alle jääntiä? tappaa sen muijan ennen häitä niin voi siten lusia eikä ole sairasta akkaa kotona odottamassa.
mutta leikki leikkinä. Tämä realiteettien toitottaminen menee joskus ihan naurettavuuksiin. Kaikkea ei voi ennakoida, mutta jos jo valmiiksi tietää, että on sairaus, sitähän hoidetaan. Kun tietää heikkoutensa, niihin voi varautua. Siksi minusta ehdottoman tärkeää on varmistaa oma turvaverkko, olipa sairautta tahi ei, olipa sijari tai ei. Ja varsinkin jos on lapsia, ei varmaan haittaisi itse kunkin käydä läpi ajatusleikki, mitä jos. Eli mitä tehdään, kun äiti/isä/ sairastuu/loukkaantuu jne. Ei se tarkoita sitä, että mitään ei voi tehdä, kun pelätään näin käyvän. Tiedostetaan yksinkertaisesti, että niin saattaa käydä ja sen jälkeen lyhyesti pohditaan mitä tehdään. Meillä on tehty paloharjoituksia, ensiapuharjoituksia, lapset tietävät mihin ottaa yhteyttä, jos jotain (onnettomuus, tulipalo jne.) tapahtuu. Muutaman kerran on jouduttu tositoimiin, ja kaikki ovat olleet rauhallisia.
Nyt meni jo ohi ja pitkälle. Mutta. Jos henkilöllä on krooninen sairaus, hän on lääkärin hoidossa ja taudin etenemistä seurataan. Väitänpä, että aloittaja seuraa itseään tarkemmin ja pitää itsestään parempaa huolta juuri siksi, että haluaa varmistaa jaksamisensa sairautensa kanssa.
Sairauden kanssa pärjää, kun hoitaa itseään. Reissaavan miehen kuvio toimii, kun oma turvaverkko on vankka eli jos tarvitsee apua, tietää keneltä sitä saa. Enemmän minä mietin, miten asiat saadaan rullaamaan kuin keksin (teko)syitä sille, miksi homma ei toimisi.
Turvaverkko söpötys on fuulaa. Ei sellaisen päälle turvata sijoituslapsia. Omat on erikseen ja kunhan pärjää niidenkin kanssa niin hyvä on.
Sairauksia on monenlaista. Joku aineenvaihduntajuttu menee mutta hoitamattomana tai stressaantuneena saattaa olla vaaraksi itselle ja sijoitetuille lapsille ja silleen jossain sokeripöhnässään.
Mutta reumaatikko. Voi herran jestas sairaudentunnottomia olette kaikki usuttaessanne reumaatikkoa sijaisvanhemmaksi. Ainakin oletan että siinä joutuu tekemään fyysistä askaretta vai sitä vartenko sijoitetut ovat että kylvettävät vihdoin teidätkin saunassa kaikkine remppoinenne. Kotiavustajia haette ja vielä pitäisi yhteiskunnan sellaiset kustantaa. En ollenkaan hätkähdä, sijareilta saa varautua odottamaan ihan mitä tahansa.
Siis millaisena sinä oikein näet vanhemman tai sijaisvanhemman roolin? Tärkeimpänä pointtina on kyvykkyys pystyä kylvettämään saunassa?? Ja jos ei pysty niin lapset kylvettävät? Okei...
Minkä ikäisiä lapsia sinä vielä saunassa "kylvetät"? Amme lattialle ja mukula sinne polskimaan tai suihkuun pesulle. Ei siinä mitään lihasvoimia tarvita. Moni kirjoittaja on todennut, että ehkä aivan pientä vauvaa ei aloittajan kannata ottaa hoitoon, mutta isompien kanssa sujuu varmasti. Fyysistä askaretta? Mikä kuntosali sinun kotisi oikein on, kun habaa pitää olla, että pärjää?
Turvaverkko pitäisi olla jokaisella vanhemmalla, sijarilla minusta erityisesti. Joukko läheisiä ihmisiä, joihin voi luottaa. Tai se siivoojatäti, joka sen lisäksi, että imuroi talon, tekee vielä keiton. Ei koskaan tiedä mitä käy, kuten totesit, jos vaikka se mies jättää, niin olisi kullan arvoista olla joku muu, jolta voi pyytää apua. Mutta toki sinä voit olla niin vahva, että pärjäät yksinkin. Kunnioitukseni. Tai sitten elämässäsi ei ole vastoinkäymisiä vielä ollut.
Mutta kuten todettu. Kun olet päättänyt suhtautua asiaan negatiivisesti, niin se on sitten kiveen hakattu, eikä siitä sitten enää näköjään auta sinun kanssasi keskustella.
ollut hauskaa, kun olen tän ketjun läpi kahlannut =)!!!!!
Tuo oli ehdottomasti paras, että "mies jättää kun ei jaksa kattella sairastelevaa vaimoaan.."
"hyvä kun jaksaa omat muksut hoitaa.." jne. voi, voi.. onneksi ei ole ihan noin löyhässä meidän avioliitto, tai voihan se jonkun hemaisevan böönan kainaloonsa löytää ;)..mistäs sen tietää..
kovasti sitä vain haluaisi NORMAALIN (??) perhe elämän jollekkin lapselle tarjota, kaikkien vaikeuksienkin kanssa. Tarkassa mietinnässä asia on, sillä asia on vakava, eikä tälläistä asiaa lähdetä hetken mielijohteesta haihattelemaan...mutta aurinkoista illan jatkoa sekä sijareille että bio vanhemmille =)!
Jumalan kämmenellä, eikä kukaan tiedä mikä "keuhkopöhö" huomenna diaknosoidaan, kuka meistä muutenkaan on toisten sairauksia arvioimaan, ajatellaan, että saataisiin olla suhtkoht terveenä, lapsellinen keskustelu.
Muutenkin täällä on samat keskustelemassa kokoajan, mitä teette työksenne.
Hyvää kevättä ja tulevaa kesää!
Taitaa sullakin olla itku lähempänä. Nimittäin tuohon olette oikein joukoin tarttuneet, että miehet ei monestikaan halua katsella sairastelevaa vaimoa. Kyllä miehet hyvinkin katselevat muita sopivia naisia vaikka vielä naimisissa ollessaankin. Monella miehellä on heti uusi kainalossa kun entisestä ovat päässeet ja monella jo erilleen muuton aikaan jo. Ettei kovin kannata sinunkaan nauresekella. Siellä kotonanne luulette ettei teidän kohdalle satu ja olette kovin luottavaisia. Totuus on kyllä toisenlainen siskot.
puhut sitten ilmeisesti omasta kokemuksesta, kun noin vakuutat tietäväsi miten asiat ovat?
... toisen naisen matkaan. Kuka noin perusnegatiivista ihmistä viitsii nurkissaan katsella.
Liekö itse koskaan aviossa edes ollut, on niin kovin katkeran ja kateellisen oloista kirjoitusta, ei käy kateeksi. Tuskin on hyvä olo hänellä itselläänkään.
Puolisot lupaavat pitää yhtä niin myötä- kuin vastamäessä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun puoliso sairastuu, niin häntä ei jätetä. Olet joko itse empatiakyvytön tai elänyt sellaisten keskellä tai molempia, jos mielestäsi on ihan yleistä ja ok, että sairas aviopuoliso jätetään oman onnensa nojaan. Ei se ole.
Olen eronnut mutta mieheni ei lähtenyt toisen naisen matkaan vaan eroon oli muut syyt. Kirjoitankin sen perusteella, mitä olen tullut kokeneeksi vapaalla jalalla ollessani. Kyllä naimissa olevien miesten antamasta huomiosta tulee hyvä olo, mutta miehet likaavat oman olemassaolevan liittonsa kertoessaan niissä olevista ongelmista eikä tiedä miten suhtautua niihin vaimoihin joiden mies on luottamuksella kertonut ettei avioliitossa ole enää mitään olemassa. Ne miehet ovat äklöjä ja niiden vaimot surkuteltavia kun elävät sellaisen puolison kanssa. Mutta tämä menee ohi alkuperäisen aiheen, miksi siskot tähän tartuitte. Kalahtiko pahastikin.
äklöjä petturimiehiä löytyy. Ei kai kukaan sitä ole kieltänyt. Sitä vaan en tajua edelleenkään, että miksi tämä estäisi sijaisvanhemmaksi ryhtymisen...
että äitis oli haihattelija kun sua teki ja isä on vieläkin