niin kovin yksinäiseltä... Raskas ero takana. Itse olen lähtenyt huonosta avioliitosta. Nyt elämä on veitsenterällä olemista päivästä toiseen.
Rakastan lapsiani ja olen onnellinen työstäni jne. Olemme terveitä jne. Pieneenkin voi olla tyytyväinen, mutta jatkuvat rahahuolet painavat mieltä ja toisen aikuisen ihmisen läsnäolo.
Pelottaa ja hävettää, se että joutuuko omat lapset kärsimää siitä, että rahaa ei ole mällätä mielin määtrin.
Yritän puuhastella kaikkea vähemmän rahaa kuluttavaa. Käydä kirjastossa, puistoissa,yhteisiä pyöräretkiä jne.
Koitan ajatella positiivisesti, että asioilla on taipumus järjestyä, väittävät, ja että joskus vielä aurinko paistaa tähänkin risukasaan.
Rakastan lapsiani ja olen onnellinen työstäni jne. Olemme terveitä jne. Pieneenkin voi olla tyytyväinen, mutta jatkuvat rahahuolet painavat mieltä ja toisen aikuisen ihmisen läsnäolo.
Pelottaa ja hävettää, se että joutuuko omat lapset kärsimää siitä, että rahaa ei ole mällätä mielin määtrin.
Yritän puuhastella kaikkea vähemmän rahaa kuluttavaa. Käydä kirjastossa, puistoissa,yhteisiä pyöräretkiä jne.
Koitan ajatella positiivisesti, että asioilla on taipumus järjestyä, väittävät, ja että joskus vielä aurinko paistaa tähänkin risukasaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"mutta jatkuvat rahahuolet painavat mieltä ja toisen aikuisen ihmisen läsnäolo."
Mitä tarkoitat tuolla toisen aikuisen ihmisen läsnäololla?
kaipaa toisen aikuisen läsnäoloa?
yksinäisyys on kova pala minulle
aina jää sen toisen aikuisen jälkeen suuri tyhjyys. Sänky on tyhjä toiselta puolelta, päätökset on tehtävä yksin (hyvät ja huonot), tulevaisuus mietityttää, jos itselle tapahtuu jotain ei ole sitä toista siinä "paikkaamassa" jne.
entisten kahden aikuisen palkan sijaan kaikki sama on kustannettava yhden palkalla elatusmaksuilla sekä yksinhuoltajakorotuksella lapsilisään. Nämä "lisät" eivät kuitenkaan missään tapauksessa korvaa sen toisen ihmisen palkkaa. Useassa tapauksessa vuokra (tai siihen rinnastettava) pysyy samana, vesi, sähkö jne. kulut jatkuvat yhtä suurina tai vain ihan vähän pienempinä kuin ennenkin, kahden aikuisen taloudessa. Nyt on maksettava auto, päivähoitokulut, ruuat yms. yksin. Ei ole enää sitä toista "hei mun tilillä ei oo enää rahaa, onko sulla kaupparahaa" siinä.
mieltä että lapset kärsivät siitä "että rahaa ei ole mällätä mielin määrin"??! :D Voi elämä
luopumaan ”rahalla mälläämisestä” ja olet toimeentulon alarajoille avioeron takia niin viimeisen lauseesi perusteella olet ymmärtänyt asian ytimen.
Yksinäisyyden kokemus ei muuten ole aina pahasta mutta masennus voi sitä olla jos siihen juutut. Jaksamista ja iloa elämään!