Fetissipalstoilla pyörii aina miehiä, jotka esittää naista. Ja tekstitv:n heteropalstalla on perinteisesti ollut paljon näitä "soita mulle mies, olen kaunis 18-v tyttö, en voi nyt puhua mutta puhu sä"-ilmotuksia. Lesbojen sivulla on tietysti paljon naisina esiintyviä miehiä, jotka vonkaa kuvia, mutta sen nyt ymmärtää. No kuitenkin, oon miettinyt keitä nää naisina esiintyvät miehet oikeestaan on. Ei ne musta transnaisilta vaikuta. Tai mistä mä sen tiedän. Mutta luulen, että transnaiset on jotenkin tollasen yläpuolella. Ja eihän ne esitä naista vaan ovat. Mutta mitä ihmeen tyyppejä ne on, jotka esittää naista? Niitäkö, jotka potkitaan pois transtutkimuksista? Vai jotain ihme pervoja?
Pohdintaa
turhaa sellaista
10664
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
se on noitten miesten ainoa/paras tapa saada mitään huomiota chatissa.
Naisethan saa heti yhteyttä ja heille kirjoitetaan välitttömästi kun taas mies joutuu tekemään töitä ennekun saa juttuseuraa eli joutuu olemaan (miehekkäästi) aktiivinen.
Onneksi noilla miehillä yleensä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä miten nainen tai tyttö puhuu joten ne paljastuu hyvin äkkiä.
monet hakee puhelinseuraa nimenomaan miehiltä naisina, vaikka homopalsta olis vieressä ja siellä on paljon kiimasia miehiä valmiina jopa livekontaktiin. Jostain syystä halutaan miehen luulevan, että luurin toisessa päässä on nainen eikä toinen mies. Eihän tavalliset heteromiehet halua puhelinseuraa miehiltä, vaikka se oliskin helpompaa.
Joskus lukee jotain tarinaa ja siinä mies yrittää selittää jotain kuukautisistaan, noin niin kuin uskottavuuden vuoks, ja ehkä moniin miehiin se uppoaa, kun useimmat ei tiedä niin tarkkoja yksityiskohtia niistä. Samat tarinat vois kirjottaa kolmannessa persoonassa, mutta ne kirjotetaan minä-muodossa.
No jaa. Mitähän tähän osaisi vastata? Olen melkein aina naishahmo erilaisissa tietokonepeleissä ja -virtuaalimaailmoissa. Eläydyn rooliin niin uskottavasti, että haluaisin oikeasti olla se hahmo (nainen) mitä pelaan. Tunne siitä, että on haluttu, viehättävä ja kaunis on mieltä kiihottava.
Jos voisin syntyä uudestaan oikeassa elämässä, niin olisin mieluummin nainen. Miehenä oleminen on tylsää ja vaativaa.
Mitä tuohon "pervoiluun" tulee niin se jää minulla tuonne virtuaalimaailman puolelle enkä voisi sitäkään kutsua pervoiluksi. Enempi pervoja ovat ne miehet jotka käsittelevät naisia kuin jonakin seksiobjekteina ja käyttäytyvät kuin pässit. Valitettavasti kuulun biologisesti tuohon samaan klaaniin. Naiset on paljon fiksumpia.
mieheksi. Mutta onneksi kaltaisiasi on, vesittävät vähän omaa naiseuttaan hyväksymättömien feministien puheita siitä, kuinka mieheys on etuoikeutettua ja naiseus jotain ihan kamalaa ja vaativaa.
Tuo naishahmoilla pelaavan henkilön kirjoitus sai taas miettimään kuinka hassua on, kun ihmiset valittavat kuinka kauheaa on olla mies/nainen ja kuinka paljon helpompaa olisi elää vastakkaisen sukupuolen edustajana. Tämä saadaan kuulostamaan joltain yleiseltä totuudelta.
Jokainen puhukoot vain omasta puolestaan!
Minun totuuteni on taas se, että naisena elely on täyttä paskaa ja miehenä taas on ihkua. Mutta tämä nyt on tosiaan vain minun totuuteni.
Oikeassa olet. Tein liian hätäisen ja yleistävän arvion. Varmasti naisena oleminen on myös vaativaa. Jotenkin sitä näkee kaikki tämän oman makaronin läpi... ;) Nyky-yhteiskunta vaatii lisää ja lisää. En voi edes ajatella, että voisin olla kykenevä mies määrätietoisine päätöksineen ja huolehtia perheestä - jos sellainen edes olisi... Onneksi nämä virtuaalimaailmat (itse olen vuosia ollut Second Lifessä) tarjoavat mahdollisuuden kokeilla jotain muuta kun ei oikeassa elämässä asiat suju niinkuin pitäisi.
Minusta tuo stereotypioiden läpi katsominen on vain osoitus omasta suhteellisen heikosta identiteetistä. Tai että haluaisi olla muuta kuin oma itsensä. Usein tämä compartmentalisaatio ( http://en.wikipedia.org/wiki/Compartmentalization_(psychology) ) toteutuu tiitillä, joka elää fantasiamaailmaa.
Ihanaa kun on päässyt ulos tuosta tynnyristä. Olen nainen mutta myös harkitseva perheenisä, keittiön hengetär mutta myös virkanainen. Tyttärelleni olen syli ja isä, myös Heli.
Mitä olen oppinut tässä prosessissa on, että elämä on paljon ihmeellisempi asia kuin stereotyyppiset paskaroolit ja joka niihin rooleihin alistuu, suostuu itse typistämään itsensä.
Kiitollinen olen myös minä etten asusta tuossa tynnyrissä!
Stereotyyppiset roolit ovat todellakin pelkkää ihmistä kuristavaa paskaa. Parempi päästä niistä eroon, jos niiden verkkoihin on ajautunut.
Olen ftm ja minulle oli vapauttavaa ymmärtää ettei ole mitään miehen roolia täytettäväksi, vaan minulla on täysi vapaus toteuttaa itseäni ja miehuuttani sellaisella tavalla kuin tahdon. Joo, jonkun sikaniskan mielestä en varmaankaan ole mies tapojeni (tai menneisyyteni) takia, mutta onko sillä minulle muka jotain väliä?
sanotaan, että miehen rooli on niin ahdas ja tylsä ja vaikka mitä, mutta musta se on vapaampi. Mutta jos kokisin olevani nainen, olisin varmaan nauttinut naisen roolista. Mä ite tein naisen roolistani ahtaan, en edes halunnu nauttia siitä. Ja sikaniskoja ei tartte miellyttää, jos ei halua. En kyllä uskalla niitä provosoidakaan.
Itse huomaan täyttäväni naisen roolini ylipursuvasti. Olen yhtäältä naisellinen, toisaalta korvaamaton asiantuntija. Miehen roolini ei ollut minulle sinänsä ongelma, koska sitäkin voi venyttää. Mutten ole mies. Piste.