Muokkasin tarinan uusiksi saamani hyvän rakentavan palautteen innoittamana.
On se nyt ainakin lyhempi, ilmavampi ja pointit mielestäni paremmin esillä.
Kiva olis kuulla, mihin suuntaan kehitys kulkee =D
--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---
Vallen luontoretki
Valle käänsi suuntavilkun vasemmalle ja ohjasi auton vauhdissa tien toiselle puolen viistoon pysäköintipaikan liittymään. Valpas ESP oikaisi alkaneen sivuluiston ja varoitusvalot sammuivat vasta auton pysähdyttyä.
Harvan männikön pylväsmäisten runkojen välistä kajasti sumuinen aamuauringon nousu . Valle nousi autosta napaten retkisauvat käteensä. Hän katsoi tyytyväisenä auton lumisia renkaita, harvapuolaiset alumiinivanteet olivat hyvä valinta lumisille sivuteille.
>> Ihan sama, kohtahan ne vievät tämänkin.>> Mutisi Valle puoliääneen kulkiessaan polulle, joka oli merkitty punaisilla maalipilkuilla puiden runkoon.
Valle vaipui syvälle ajatuksiinsa, jossa päälimmäisinä pyörivät maksamaton auton lyhennys ja muiden velkojen ja maksujen tärkeysjärjestely, priorisointi.
Vuokran maksu ja asunnosta kiinni pitäminen olivat ensimmäisinä hänen tärkeysasettelussaan. Seuraavan sijan jakajia oli niin paljon, ettei kaikkia pysty yhdellä kertaa ajattelemaan. Ajatuksia edestakaisin pyöritellessään, hän tuli aina siihen tulokseen, että auto lähtisi ensimmäisenä.
>>Hm!>>Hymähti Valle malttamattomana. Auto oli ostettu 2% käsirahalla, joten velkaa oli vielä useita tuhansia yli auton arvon. Hän tajusi tarvitsevansa neljä ”tonnia”, päästäkseen autosta ja sen velasta eroon.
Paksu kevätjään reuna oli noussut kivenpäällä koholle. Puikkoutunut kevätjää toi Vallen mieleen lapsuuden ajat järven rannalla. Hän muisti rannan hajut ja äänet, jotka olivat syntyneet, kun kevät jäät olivat puristuneet kasaan jäiden lähdön aikaan. Jäinen helinä mielessään, hän pysähtyi katsoamaan puoleensa vetävää rantaa.
Ranta oli sula, jään reunalle ei voinut kävellä. Valle asetteli retkisauvat tueksi ja kuroittautui toisella jalalla jään päälle. Sauvat alkoivat upota pohjaan, hän hyppäsi kaatuen jään päälle. Samassa alkoi kiihtyvä liuku rannasta pois, kohti notkolla olevaa sulaa painaumaa.
>>Heh heh!>> Valle hymähti itsekseen, kylmältä kylvyltä täpärästi välttyneenä. Sauvoillaan hän sai itsensä takaisin tukevalle jäälle. Hän jähmettyi huomatessaan kaksi kurkea viereisellä suorannalla. Kurjet tarkkailivat päät pystyssä jäältä kantautuneita ääniä ja aloittivat varoitusääntelyn.
Valle sulki silmänsä sumun ja lumen valkealta hohteelta ja jäi kuuntelemaan kurkien varoituslaulantaa. Takaa alkoi kuulua useiden kurkien ääntelyä, kurahtelua. Hän kuunteli suurten lintujen lähestymistä ja avasi silmänsä. 13 kurjen aura meni matalalentoa ylitse tervehtien lajitovereitaan.
Kurkiaura sukelsi sumulauttaan kadoten näkyvistä, suon kurkipari jäi syömään lumen alta paljastuneita karpaloita. Valle myötäeli lintujen kanssa kevään tuloa ja totesi, että meni miten meni, niin tätä eivät mitkään perintatoimistot häneltä pois saa.
On se nyt ainakin lyhempi, ilmavampi ja pointit mielestäni paremmin esillä.
Kiva olis kuulla, mihin suuntaan kehitys kulkee =D
--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---
Vallen luontoretki
Valle käänsi suuntavilkun vasemmalle ja ohjasi auton vauhdissa tien toiselle puolen viistoon pysäköintipaikan liittymään. Valpas ESP oikaisi alkaneen sivuluiston ja varoitusvalot sammuivat vasta auton pysähdyttyä.
Harvan männikön pylväsmäisten runkojen välistä kajasti sumuinen aamuauringon nousu . Valle nousi autosta napaten retkisauvat käteensä. Hän katsoi tyytyväisenä auton lumisia renkaita, harvapuolaiset alumiinivanteet olivat hyvä valinta lumisille sivuteille.
>> Ihan sama, kohtahan ne vievät tämänkin.>> Mutisi Valle puoliääneen kulkiessaan polulle, joka oli merkitty punaisilla maalipilkuilla puiden runkoon.
Valle vaipui syvälle ajatuksiinsa, jossa päälimmäisinä pyörivät maksamaton auton lyhennys ja muiden velkojen ja maksujen tärkeysjärjestely, priorisointi.
Vuokran maksu ja asunnosta kiinni pitäminen olivat ensimmäisinä hänen tärkeysasettelussaan. Seuraavan sijan jakajia oli niin paljon, ettei kaikkia pysty yhdellä kertaa ajattelemaan. Ajatuksia edestakaisin pyöritellessään, hän tuli aina siihen tulokseen, että auto lähtisi ensimmäisenä.
>>Hm!>>Hymähti Valle malttamattomana. Auto oli ostettu 2% käsirahalla, joten velkaa oli vielä useita tuhansia yli auton arvon. Hän tajusi tarvitsevansa neljä ”tonnia”, päästäkseen autosta ja sen velasta eroon.
Paksu kevätjään reuna oli noussut kivenpäällä koholle. Puikkoutunut kevätjää toi Vallen mieleen lapsuuden ajat järven rannalla. Hän muisti rannan hajut ja äänet, jotka olivat syntyneet, kun kevät jäät olivat puristuneet kasaan jäiden lähdön aikaan. Jäinen helinä mielessään, hän pysähtyi katsoamaan puoleensa vetävää rantaa.
Ranta oli sula, jään reunalle ei voinut kävellä. Valle asetteli retkisauvat tueksi ja kuroittautui toisella jalalla jään päälle. Sauvat alkoivat upota pohjaan, hän hyppäsi kaatuen jään päälle. Samassa alkoi kiihtyvä liuku rannasta pois, kohti notkolla olevaa sulaa painaumaa.
>>Heh heh!>> Valle hymähti itsekseen, kylmältä kylvyltä täpärästi välttyneenä. Sauvoillaan hän sai itsensä takaisin tukevalle jäälle. Hän jähmettyi huomatessaan kaksi kurkea viereisellä suorannalla. Kurjet tarkkailivat päät pystyssä jäältä kantautuneita ääniä ja aloittivat varoitusääntelyn.
Valle sulki silmänsä sumun ja lumen valkealta hohteelta ja jäi kuuntelemaan kurkien varoituslaulantaa. Takaa alkoi kuulua useiden kurkien ääntelyä, kurahtelua. Hän kuunteli suurten lintujen lähestymistä ja avasi silmänsä. 13 kurjen aura meni matalalentoa ylitse tervehtien lajitovereitaan.
Kurkiaura sukelsi sumulauttaan kadoten näkyvistä, suon kurkipari jäi syömään lumen alta paljastuneita karpaloita. Valle myötäeli lintujen kanssa kevään tuloa ja totesi, että meni miten meni, niin tätä eivät mitkään perintatoimistot häneltä pois saa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Edellisestä versiosta en päässyt alkua pidemmälle, tän jaksoi hyvin loppuun saakka. Tunnelma välittyi mukavasti.
... alkuperäinen on niin paljon sielukkaampi. Mielestäni karsit nyt tekstisi siihen tavanomaiseen malliin jota saa lukea kirjassa kuin kirjassa. siis näitä suomalaisia vääntöjä, uskaltaisinpa sanoa jopa tekotaiteellisia vääntöjä joita on pilvin pimein kun matkitaan sitä salmisen tyyliä.
Juu.
Ei ei ei käy, siis minulle ei tämä pure lainkaan.
Usko itseesi kirjoittajana ja korjata voit kirjoitusvirheitä, mutta muuten anna mennä luonnollisesti tyylisi mukaan.
Mitä enemmän kirjoitat sitä enemmän kirjoitat ja tyylisi kehittymistään kehittyy siinä sivussa.
Hyvällä alulla olet.
(Ja minähän olen sitten harrastajakirjoittaja enkä mikään oikea kriitikko, joten ottanet huomioon.)
Alkuperäinen siis sielukkaampi. Niin itsenikin mielestä, mutta ajattelin vaihtaa omituisempia sanoja yleisimmiksi, lopuista omituisuuksista teen vaikka sanaston.
jep jep. Uskon itseeni, kiitos!
juu en kirjoita kriitikoille, vaan luonnosta ja tunnelmista nauttiville ihmisille.
Kiitos kommenteistasi ja tsempeistä!