...huono itseluottamus? kertokaapa se ja se miten itseluottamuksen saa kohoamaan?
mistä johtuu...
s84
10385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mä ihmettelen ihan samaa..vaikka kaikki sanoo ettei mul voi olla huono itseluottamus ku mul o 18v. jätkä ,joka on tosi komee ja sil o hyvä vartalo... et ei se johdu varmaa siit et ei sais ketää ainakaa mulla siis mulla olis miehie jos vaa haluaisin mut mul o silti huono itseluottamus...mun itseluottamus kohaa aina vähä mut sitte se taas häippäsee kokonaa...emmä tiiä voiks sitä kohottaa millää...:)
"Ei mulla voi olla huono itseluottamus ku mulla on 18v. jätkä jolla on hyvä kroppa".No nyt ainaki tiedetään mistä se ei johdu.Kiitos.
Aloita vaikka sillä, että kävele ryhdikkäästi, pidä huolta itsestäsi(fyysisesti, ruoka, liikunta, hygienia). "Terve sielu terveessä ruumiissa". Tiedosta ominaisuutesi, hyvät ja huonot puolet. Luota ominaisuuksiisi.
minäkään en luota itteeni tuon taivaallista.tuo oli hyvä neuvo vielä kun pystyis sitä noudattamaan.kukas kissan hännän nostaa jollei kissa itse =) niin kai =)
Kokemuksista.....
jos sinua ei ole rakastettu
niin sinulle tulee huono
itseluottamus
myös jos vanhemmat ovat olleet
väkivaltaisia tai riitaitia
tulee lapsista nynnyjä
mutta sisällä saattaa olla
paljon voimavaroja, kunhan
vain purkautumistie löytyy
kun on huono itseluottamus on
aika kova pätemisen tarve
ja halu näyttää, että pystyy
parempaan kuin muut
ei sitä voi sanoa helpommin kuin, että luota itseesi.
jos se huono itseluottamus on puhumisessa niin kokeile sanoa aluksi vaan jotain ja siitä se lähtee. kunhan vaan saa aluksi jotain sanotuksi.
jos se on jossain muussa niin yrität vaan pitää pääsi välittämättä kenestäkään muusta tai kyllä pitää välittää mutta pidät vaan pääsi ylhäällä.
jos se ei auta niin kannattaa harkita jotain harrastusta josta saa itseluottamusta.
...=).....hanki itsellesi yksi fyysistä kuntoa kehittävä harrastus,ja yksi henkistä puolta kehittävä harrastus.nuorten lehdissä paasataan,että "nuoruusikään kuuluu huono itsetunto" ja bla bla bla.....yritä ajatella itsestäsi niiin ,niiiiin negatiivisesti kuin ikinä pystyt!näytä itsellesi kuinka ikävästi pystyt itsestäsi ajattelemaan!laita kaikki likoon.,tuo on hyvä keino päästä huonosta itsetunnosta!onko sulla kavereita..?jos sulla on edes 4 seuraavista ominaisuukssita,niin sulla menee ihan hyvin:*kavereita* *perhe* *ruokaa ja vettä* *terveys* *huumorintaju* *pystyt ajattelemaan itsestäsi edes joskus jotain hyvää,tyyliin että "mä onnistun!jees!"* jos sulla on kaikki edellämainituista ominaisuukssista,niin sulla menee loistavasti!!!
Olen jo tällainen täti, mutta itseluottanukseni on ollut aina pienestä lähtien heikko.
Olen ollut naimisissa pian 26 vuotta ja kaksi lasta, joista toinen jo täysi-ikäinen. Heikko itsetunto johtuu mielestäni seuraavista tekijöistä, joita onneksi lapsillani ei esiinny:
- kotona, juuri alle kouluiässä ja jopa alle kahden ikäisenä et ole saanut rakkautta
- äiti on hyvin tärkeä tuossa aivan vauvaiässä.
- lapselle täytyy osoittaa rakkautta, mutta pitää rajat ja sana ei, tarkoittaa myös ei.
- onko sinua pidetty paljon sylissä pienenä, hyväilty, paijattu, silitetty tukkaa ??
- onko sinulle vauvana äiti ja isä hymyilleet sinulle ja osoittaneet kuinka tärkeä olet heille ja kuinka saat heidät onnelliseksi jo olemassaolollasi
- ovatko vanhempasi usein sanoneet sinulle: hei, sinä olet meille tärkeä
- ovatko vanhempasi tulleet vastaan sinua hädän hetkellä vai ovatko he vähätelleet ja vähättelevät vieläkin vaikeuksiasi
- pitävätkö vanhemmat sinulle tuossa iässä vielä rajoja kotiintuloajoissa ja soittelevat kännykkääsi ja kyselevät, mitä teet ja onko kaikki hyvin
- kysyvätkö vanhempasi usein sinulta, miten koulusi menee
- ovatko vanhempasi kiinnostuneet sinun kavereistasi ja saatko tuoda heitä kotiisi
- viekö isä tai äitisi sinut vieläkin joskus kahville ja saat itse valita juuri sellaisen pullan tai leivoksen jonka haluat
- saatko itsee päättää, minkä juhlapuvun esim. joulujuhlaan panet, vai ovatko he sanomassa: sä oot ihan kamalan näköinen tossa vaatteessa
- haukkuvatko he sinun tukkaasi, vaatteitasi, haikkuvatko jos olet liian laina, liian lihava, eivätkä itse näe, jos ovat itse lihavia
- käyttävätkö he alkoholia kotona lasten nähden ?
Eli lyhyesti:
jos tunnet, että olet kotona jäänyt vaille rakkautta, niin nyt on aika kertoa vanhemmillesi, miltä sinusta tuntuu ja mitä haluaisit heidän tekevän.
He eivä ole varmaankaan tehneet tahallaan kaikkea tuota, aikuiset kun painivat monesti kuka minkin ongelman kanssa, voi olla raha-asiat rempallaan, kun ei ole työtä ja kaikkea muuta, mitä lapset eivät vielä ymmärrä.
Mutta mene rohkeasti heidän luo, halaa heitä, sano että rakastat heitä ja kerro avoimesti omista toiveistasi !!
Sinulla on vielä koko elämä edessäsi parantaa itsetuntoasia. Aloita se sieltä kotoasi.
Kaikkea hyvää jatkoa sinulle !!
Toivoo vanha, mutta onnellinen täti
mul on ollu ala-asteelt asti huono
itseluottamus....se alko siitä ku muu ja mun
muutamaa kaverii alettii syrjii joskus neljännel
tai viidennel ja sitä kesti yläasteelle menoon
asti.en tienny sillon et se vaikutti muhun
jotenki,enhän mä ollu ees ainoo jota syrjittiin
mut se vaikutti!olin/oon aika ujo ja epävarma ja
itteni esille tuominen vieraas porukas on mulle
sairaan vaikeeta!yläasteel tää tilanne vähän
parani ku pääsin sellaselle luokalle mis oli tosi
hyvä luokkahenki ja sain uusii kavereit...ysillä
uskalsin jo olla oma seko itteni tunneil ja
pölistä kaikkee sillee et opet joutu välil
huomauttelee.viime kesänä sit sattu sellasii
hirveit asioita et mun luottamus ihmisiin sai
aika koluaksen ja itsetunto/itseluottamus laski
taas.mä nimittäin menetin monta kaverii(jos niitä
voi kavereiks ees sanoo)koska ne teki mulle
jotain anteeks antamatonta...ne todisti mulle
sillä teolla ettei ne oikeesti välittäny mun
tunteist paskaakaa...menin uuteen kouluun ja siel
oli tosi vaikeeta saada kavereit.nyt mul on yks
kaveri ja muutamien tyyppien kaa välil juttelen
mut jos on esim ryhmätyö missä ei oo mukana se
mun kaveri, ni mun on tosi vaikeeta olla
äänes.oon enemmänki sellanen varjo siinä sivussa
ja tiijän et se häiritsee.muut luulee et oon
rauhallinen ja en vaan oo puhuvaa tyyppii mut en
oo sellanen!toi johtuu vaan mun epävarmuudesta ja
itseluottamuksen puutteest...koitan taistella
sitä vastaan mut se on niin vaikeeta...pelkään
etten onnistu....täs mun kertomus huonosta
itseluottamuksesta.onko apu keinoo tähän
ongelmaan ees olemassa?