Pinta vein
sulloo kultoo.
Ikaekaset kuunsätteet
mualoovat
lammen pintoo.
Minnekkä kiirehin...
Eikö ou aekoo
katella
vein värinöö...
Eikö aekoo
kuullostella
mitekä selekäen takana
pittää puputustaan
suopöllö...
Eikö aekoo
paenoo
silimijjään umpeen
ja sullautua
luonnon sylliin...
En minä ou
niitä immeisijä,
joella on akut.
Joeta voep käävä
lattoomassa
aeka aejoen.
En ou kone,
johonka haen virtoo
tiältä
lampiin rannoelta,
mehtiin syvvyyksistä.
Minä oun osa
tätä kaekkee.
Tiällä oun paekoellaenj.
Kaapunnissa voen ellee,
hyvinnii,
mutta tiällä,
tiällä
minä oun.
sulloo kultoo.
Ikaekaset kuunsätteet
mualoovat
lammen pintoo.
Minnekkä kiirehin...
Eikö ou aekoo
katella
vein värinöö...
Eikö aekoo
kuullostella
mitekä selekäen takana
pittää puputustaan
suopöllö...
Eikö aekoo
paenoo
silimijjään umpeen
ja sullautua
luonnon sylliin...
En minä ou
niitä immeisijä,
joella on akut.
Joeta voep käävä
lattoomassa
aeka aejoen.
En ou kone,
johonka haen virtoo
tiältä
lampiin rannoelta,
mehtiin syvvyyksistä.
Minä oun osa
tätä kaekkee.
Tiällä oun paekoellaenj.
Kaapunnissa voen ellee,
hyvinnii,
mutta tiällä,
tiällä
minä oun.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ootkii sinkauttanna ilmoin
läpi ihan asijallisen pupu runon.
En mie osaa sitä enempi analyseerata
mutta lystikseen tuota luviskelin.
lienöö sevveran jo elämee nähnä, viittoon Hänen korkeeseen ikkääsä, jotta en suata Hänen laasuntovvaan millään laella väheksyvä taekka ylenkatsova. Laasun Perttamuorille parraemmat kiitokseinj ja toevotan mukavia elämän ehtoopäevijä. Kyllä nyt pittää jo Perttamuorinniij männä muate, vanahuk....anteeksi, ikäimmeisten ei passoo riekkuva ylläällä ennee tähän aekaan, suattaa tulla unjvajetta eikä pysy uatokset kirkkaena. Hyvvee yötä Perttamuorj.
Kylläpä tuntuu tutulta sanailusi, oio!
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut. :)
Vuan mistäpä tuan tietee suottaa ollakkii! :)
Viärin mänj. Oun lukenna juttuloetas tuolta toeselta palstalta ja oun sitä mieltä, jotta sinnout sannoinkäätön mestarj, minnoun niinko vuan harjottelija. Kiitoksija käännistä.
Sitteehän minnäe oun uatellunna jotta kaapunki ei varmmaankkaan ou se immeisen olomuoto, johon Luoja meijät loi. Se on palijo raahottavamppoo katella vaekka metsälamppiin kirkkaeta silimmii. Luonto suattaap olla se immeisen kaekkein paras terapeutti. Luonossa myö oekkeesti ollaan, kaapunki on keinotekonen paekka, joka tekköö elämännii luonnottomaks.
Pidin runostaes.
Kerppulj
Luonto on meissä, immeisissä, ei se mäne mihinkään. Kaepa meijän pittää vuan löytee se aena uuvelleen ja uuvelleen. Jotta voetaes muistoo, jotta oumma osa sitä. Kaapunnissaij.
Pallaattesj olj kerrassaan vantastinen. Kiitoksija.
miten mie tässä runossas tuassiisa viihyin,
mie muistelin sitä Mikkelis olevaa lampee, joho
myö kakarana aena mäntii uimmaa.
Luonto on mein syli, kaapunti ei ou immeisen kot.
Myö ollaa tosijaan osa tätä kokonaesuutta, pien
pala täsä Luojan taevaan alla. Mie elelen mualla,
enkä mie kaapuntiin muuttais, en.
Siekii taejat olla näetä mualaisimmeisii sytäm-
meltäs.
Luonnon sylliin sitä vuan monj hakkeutuu, ko tulloo uattelemisen paekka. Uatokset suavat tilloo ja mielj raahottuu. Ja silimä leppee. Kaekki on niinko pittää, ja jos ei ou, niin usseimmiten sillon suap katella immeisten jäläkiä.
Sieluin maisema... siinä on vuarat, järvet, metät, pellot...
Kiitoksija kaaniista pallaatteesta.