lentää lähemmä 20 kilometriä tänne Pohjolaan.
Kurki Pohjois-Afrikasta.
Heräsin valvomaan kahden kieppeillä,avasin ulko-oven ulos tapani mukaan.
Kuulin linnun laulavan,mikä voima ja tahto elää!
Tuolla pimeudessä,vähenevän kuun rippeet jossain.
Kaikki me lennämme voimiemme mukaan,minäkin pieni varpunen.
Kurki Pohjois-Afrikasta.
Heräsin valvomaan kahden kieppeillä,avasin ulko-oven ulos tapani mukaan.
Kuulin linnun laulavan,mikä voima ja tahto elää!
Tuolla pimeudessä,vähenevän kuun rippeet jossain.
Kaikki me lennämme voimiemme mukaan,minäkin pieni varpunen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tarkistamatta laitoin kirjoitukseni.Tietysti 20 tuhatta kilometriä lapintiira.
Haluaisin keskustella kanssansi sähköpostitse,olisko mahdotonta ,että laittaisit yhteystietosi,jotta voisin ottaa yhteyttä.
Iloisin terkuin pilvi*
Eilen tuli mielenkiintoinen filmi kauniista linnusta *isosirri* .Kuinka se lentää halki maapallon tänne arktisille alueille pesimään. Sen tietyistä ravintopaikoista on pula ja lintukanta vähenee jo huolestuttavasti. Oli mielenkiintoinen ohjelma. - Itse nautin nyt kulkea luonnossa ja merenrannalla seuraten lintujen lentopyräyksiä, kevätpuuhia ja kuunnellen sirkutusta, räksytystä, huhuiluaja rääkäisyjä ja eri sävellajeissa. Se kaikki riemastuttaa kuten luonnon uusi kasvu voimalla.
olen ennenkin kertonut,miten rakastuin kurkiin Virossa asuessani.Se ylväs näky joka lokakuisena aamuna kello sitsemän,ikkunani ohi monisataiset,tuhantiset aurat mimua tervehtien.Nuoret hurjat siellä peräpäässä räpisköiden ja varmasti eksyenkin.Ja taloni kohdalla oli pomonvaihtopaikka,tien aukaisija siirtyi loppuun lepäämään.
Lintuharrastajat osaavat jo äänen perusteella tunnistaa pilvisessä, pilkkopimeässäkin
joitakin lajeja.
Tundrahanhien muuttoaika on vielä edessäpäin, mutta niiden kaklatuksesta ei erehdy.
Hanhiakin on monta lajia. Kerran syysmuuton aikana kuulin pilvisen iltapäivän aikana
äänekästä hanhiparven ääntelyä taivaalta.
Ehkä olivat kiljuhanhia?
Tänä aamuna juuri ovea ulos avatessani kuulin rakkaitteni,siis kurkien,juttelun taivaalla....sus,kohta ollaan Keuruulla ja sitten jo Kajjjaanissa.
Kaunis on taivas tänään,punerva-keltasininen.
kurjet nimittäin en ole kuullut vielä yhdenkään kurjen ääntelyy, enkä joutsenten lauleluu.
Ei ne vielä ole näi pohjoseen uskaltaneet, täällä viel hanki ja jää.
Tiedän paikan jossa kurjet pesii.
Minun hilla paikan vieressä pesii joutsen pariskunta, ne ei minuu pelkää,ovat tottuneet ettei tuo muori tee pahaa.
Olenhan minä hilla suolla ollut karhun kaa yhtä aikaa, ei välitetty toisistammem karhu näytti syövän ,minä poimin.
Että sillee se menee kivasti rinnakkais elo eläintenki kanssa, kun liikkuu rauhallisesti ja varmasti, ei jää tuijottaa tai lähe juoksee karkuun, ei ole huomaavinansakaan.
ihanii hetkosii luontoo ihaileville.
Voikaa hyvästi!
Siis peipposet, aamulla havahduin siihen että peipposparvi lehahti pihani perukoille.
Kyllä ne oli iloisii hyppivät sinne tänne ja nokkivat lintulaudalta pudonneita aurinkonkukan siemenii.
Mutta pöntöissä pesivät tijaset katseli vähä nyrpeinä nätä uusasukkaita, sanoin tijasille että ruokaa riittää ihan kaikille.
Niinpä yksi peippos pariskun lepäilee nyt etupihallani olevassa pälves.
Ruokintapaikallani käy säännöllisesti kesyt tikat ja närhet, etäämpi ruokinta paikka tuolla metsän reunassa.
Harmi kun lupasi kylmenevää ja lumisadettaki, miten peipot pärjää, täällä kylmässä pohjolassa.
Vihervarpuset ja punarinnat on myöski läpitalven lintulautojeni ruokailijoita.
Lämpimii odotellessa, iloitaan vaikka lintusista.
Näkymisiin
luonnon keskellä eleskelet.
Itsekin niin ennen,nyt oudoksi tunnen,kun ei edes lintuja saa ruokkia lintulaudoilla.Silti...ihan kuin sama talitiainen istuskelee mietteliäänä parvekkellani.
Miten minä nyt sitä Viroa niin mieleni taas,mutta kun kävin muutaman kerran samasa asunnossa kuin silloin elin,niin ikkunan takan aina samanlainen talitiainen.Hakkasi nokallaan ikkunapieliä,päästä sisään.
Ymmärsin jälkeenpäin etä ehki oli mieheni,hän kun kuoli siellä.Pitäisikö minun vielä kerran siihen asuntoon mennä katsomaan.....