Sataa tihuuttaa.
Turvaani kohti kuljen.
Mieli.
En tiedä missä lienee.
Aallokossa harhailee.
Eksynyt kauaksi aavalle.
Sysimustalle metsälle.
Pelottaa.
Rakkaani pelottaa.
Onko aukeaa kohtaa.
Huutaisi joku jostakin.
Tulisi ja ottaisi syliin.
Olen eksyksissä.
Löydänkö takaisin.
Haroen.
Askel askeleelta.
Keinuen kuin myrskyssä.
Aallokossa.
Etenen.
En muuta halua.
En muuta kaipaa.
Kuin paikan.
Tutun tuon
jonka kadotin.
Jota etsin.
Askel askeleelta.
Lähemäksi valoa.
Rauhaa.
Rakkautta.
Turvaani kohti kuljen.
Mieli.
En tiedä missä lienee.
Aallokossa harhailee.
Eksynyt kauaksi aavalle.
Sysimustalle metsälle.
Pelottaa.
Rakkaani pelottaa.
Onko aukeaa kohtaa.
Huutaisi joku jostakin.
Tulisi ja ottaisi syliin.
Olen eksyksissä.
Löydänkö takaisin.
Haroen.
Askel askeleelta.
Keinuen kuin myrskyssä.
Aallokossa.
Etenen.
En muuta halua.
En muuta kaipaa.
Kuin paikan.
Tutun tuon
jonka kadotin.
Jota etsin.
Askel askeleelta.
Lähemäksi valoa.
Rauhaa.
Rakkautta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuljemme lähemmäs kesää, kukka- ja viljavainioi-
den keinuntaa kohti. Sen myötä sydänkin alkaa
elää, löytää uuden rytmin - myös eksyneen, Sinun-
kin Margitta.
Herkkä tiivistelmä elämän kipuilusta on runosi,
mutta luota siihen, että kaikki on huomenna pa-
remmin.
..haikean kaunista tekstiäsi on ilo lukea. Siitä näkee, että se on rakastavaisella sydämellä ja oikeilla tunteilla kirjoitettu : )
Kyllä se aurinko kohta taas pilkottaa ja myrsky tyyntyy : ) Niinkuin tässä runosi lopussa hienosti toteat:
"Askel askeleelta.
Lähemäksi valoa.
Rauhaa.
Rakkautta. "
Tsemppiä sinulle Margitta : )