huhtikuu on kuukausista...
kiirettä pitää
uuuhhuuh !
ihan liian lujaa
Runo-Kaarinan deadline lähestyy
voi kyy
nyt alkaa tuntua et
älyttömän vähän on aikaa
saattaapa hyvinkin käydä nyt niin
että mitään ei tulekaan valmiiksi
käsittämättömän ehtynyt runosuoni
törkäten liiankin paksua paperitolloa
kertyneenä roskikseen
kehkeytyneenä suorastaan juonikkaan
ohutnauhaista silkkoa silppuriin
juuttuen sen hammasrattaisiin
tukkien koko höskän
eikä lainkaan puhtaan hienostunutta
proosarunoa
voi pihkura
kiirettä pitää
uuuhhuuh !
ihan liian lujaa
Runo-Kaarinan deadline lähestyy
voi kyy
nyt alkaa tuntua et
älyttömän vähän on aikaa
saattaapa hyvinkin käydä nyt niin
että mitään ei tulekaan valmiiksi
käsittämättömän ehtynyt runosuoni
törkäten liiankin paksua paperitolloa
kertyneenä roskikseen
kehkeytyneenä suorastaan juonikkaan
ohutnauhaista silkkoa silppuriin
juuttuen sen hammasrattaisiin
tukkien koko höskän
eikä lainkaan puhtaan hienostunutta
proosarunoa
voi pihkura
Vastaukset 8
Vanhimmat
viitettä runollisuuteen. Tarvitaan muutakin kuin halu kirjoittaa runoja. Se muu eli taito puuttuu sinulta.
On tämä nimimerkki kirjoittanut ihan hyviä runoja, vaikka tämä runo ei oikein runo ollutkaan.
Scara on mun vanhin ja paras tuntematon ystäväni, eikä niitä ole todellakaan paljon.
Siten, back off!
OHO!
Mitässshhh tääl oikkeen taas jyllätään... voi hyvänen aika sentään, vähän kun käy kaupungilla kääntymässä niin kauhee härdelli yhden vingutuksen äärillä, hehhehehheheeeeeeeeee...
VOI HYVÄT YSTÄVÄT
! ! !
Ystävä
Sä kasaat aina mun luut
tervettä kiukkua iskut sekä nuolet
nää elon kurjuudet
väärin hylätty väärin uneksittu
hui-hai entäs sitten Sä hoilaat
hii-o-hoi
anna olla älä liikaa mieti
aina tulee kevät talven yöstä nousee
Oih! mä voihkin
mustaan ruutuun tuijotan
... jos et palaakaan
mun balladini tuulinen
jos et joen rantaan enää saavukaan
oot Ystäväni niin ääretön
siell´ pimennossa
et horju värjy torju karju
vaan rikoit rajat korjasit mut
palaset yhteen liimasit
mun nettiYstävä
niin hyöriväinen myrsky pyöriväinen
kuin kuvastimen kuutamoinen silkki
Sun loistokas vieraus mua viehättää
Sun norsunluupalatsis
Sun aristokraattinen läikehtivä tähtikatto
kultareunainen auki rullattu punainen matto
kaukainen huijattu silmänlume ja petos
puhdas helmi helminauhaan liittyen
aamunkoin kehrä keinuvainen laitamyötäinen
kiitos kun saan kulkea turistina hetken rinnallas
sukeltaa syvyyksistä suoraan parrasvaloihin
kuin kimmeltävän pikkutuhma petkutusviesti
Sä oot magneetti
älyvapaa propellipää
etelän peto sopimatta muottiin
tajuton epävire nuottiin
eikä mikään enää olekaan liian kaunista ja turhaa
suuntavaistojamme menettämättä
tuulihattaroina hyräillään lennellään
tiedetään kyllä missä mennään
uskolliset ystävät tulenpalavat eivät petä
niinkuin metsän tuuletkaan koskaan ikinä jätä
kuin muuttohaukat palataan aina lopulta
teiltä tietymättömiltä sumuisilta poluilta
kohoten ylös korkealle maljat nostamaan
palatessa reissuilta tuttuun satamaan
kuin yö ja päivä räiskähtäen sammumatta
hiomattomat villit villit timantit taas särähtäen
kilahtaen toisistaan iskevät kipinää
¤
Malja Ystävyydelle!
voe pihkura, ku kyllä vuan minä tästäe runnoo löyvän....
Taetaa olla kylläe enemmännii sitä moternia ja vappaata runnoutta, mutta kuitennii.
Pijin meleko paljonnii tuosta törkkääksetä alaspäen.
... voe voe voe ko mie aina niin vappaasti yritänki runnoo...
vaemitesekiinysittemeni !
Sitä silmin ihailee sun luomaasi kirjoitus työtä, se ilmoille kun säntäilee ja sen ajatuksen myötä. Mä joka en runoja ymmärrä niin sanon sulle suoraan, on ehkä proosa kaukana, mut muutoin on se kelpo työtä.
"... Oih! mä voihkin mustaan ruutuun tuijotan ... jos et palaakaan mun balladini tuulinen jos et joen rantaan enää saavukaan... " ¤ En minäkään mitään runoista ymmärrä ja proosastakin päivä päivältä vähemmän. Mutta. Tekemisen meininkiä tosiaan... olen nyt kasannut 70 runoani, joista pitää tehdä vielä silppuriin muutamia ja siihen Runo-Kaarinaan pakettia aion näillä näkymin ainakin lähettää ne 50. Mutta yllättävän vaikeaa ja aikaa vievää. Onneksi on vielä muutama viikko aikaa loppurytistykseen.