Keskus-sairaalan ilmoittautuminen

Olen jo eläkeikään ehtinyt herrasmies.Olen joutunut sairauteni takia jatkuvaan hoitoon.Vuodessa tulee 4-5 Terveyskeskuskäyntiä ja 2-3 Keskus-sairaalakäyntiä.Näin on ollut yli neljän vuoden ajan.Menin sitten kumpaan hyvänsä, olen saanut erinomaista palvelua molemmista paikoista.Puhtaalla omallatunnolla voin antaa arvosanaksi 9,5, niin hyvin myös kaikki osa-alueetkin ovat minua palvelleet..Ihmettelenkin suuresti näitä valittajia ja voivottelijoita. Taitaavat olla juuri niitä muutenkin yhteiskunnalle kalliita olevia "työnvieroksujia" ja "jatkuvasti sairaita" ei velvollisuuksia, ainoastaan on oikeuksia.

kiireiset potilaat hoidetaan keskussairaalan ensiavussa, vähemmän kiireelliset oman tk:n vastaanotoilla.

Tämähän on juuri sen päivystyksen tarkoituskin. Hoitaja tehtävä on selvittää, kuka potilaista tarvitsee kiireellistä hoitoa ja kuka ei.

lisätietoa linkin kautta;

http://www.ensiapua.fi/

jos Viinakipujen tai huumeiden yliannostuksen takia joutuu hakeutumaan sairaalahoitoon,niin heillä on aikaa odottaa.Periaate on se ja niin sen pitääkin olla, että oikeat sairaat ja mitä pikemmin.Jos jotkut huumehörhelöt saapuu valittelemaan vaivojaan, niin nämä pitää ottaa ehdottomasti vasta muiden jäljeen. N. klo 23-24 aikaisintaan.Toiseksi, heillä on sitä varastettua rahaa niin paljon, et menkööt yksityiselle.Näin saadaan hoidettuu kunnon kansalaiset ensiksi.

Jokin aika sitten lähiomaiselle tuli keuhkoveritulppa (asiallinen, ei todellakaan mikään juoppo / narkkari!). Omalta terveysasemalta kehotettiin menemään suoraan ensiapuun, kun ei heillä voida mitään kuitenkaan tehdä. Ensiavun vastaanotossa tympeä hoitaja keskittyi pääasiassa haukkumaan että miksi tänne olette tulleet ettekä ensin omalle asemalle menneet, oireet vaivautui kuuntelemaan mutta ne oli muuten aivan asian sivuseikka. Istutettiin n. 8 tuntia odotussalissa, lopulta joku keikkalääkäri diagnosoi keuhkokuumeeksi ja passitti reseptin kanssa kotiin. Oireet jatkui, neljä seuraavaa päivää selviteltiin oman aseman lääkärin kanssa oireita ja juoksutettiin labrassa. Lopulta lääkärin lähetteellä meitä vasta uskottiin ensiavussa: potilas sänkyyn ja liikkumiskieltoon, kun "siihen keuhkoveritulppaan voi vaikka kuolla"! Onhan se yksi tapa jättää hoitamatta kun potilaat leimataan luulotautisiksi ja epäuskottaviksi! Onneksi on todellakin valtakunnallisesti tutkittu asiaa. Luottamus NOLLA siihen putiikkiin!