Clomifeniä olen käyttänyt, annostus nostettu kahteen tablettiin päivässä, progesteroni-verikokeessa kävin ja ei ole taaskaan ovulaatiota tapahtunut. Voi että ottaa päähän! Alussa kun clomifen meni yhdellä tabletilla päivässä niin seurantaultrassa oli hyvin yksi folli kasvamassa mutta näyttää ettei se älynnyt sieltä kumminkaan irrota. Varmaan tällä kerralla sama homma.
Voiko clomifeniin yhdistää pistoshoidot munasolun irrottamiseksi? Vai onko ne sitten inseminaatiossa vaan?
Painoa pitäisi saada jollakin konstilla alas, mutta samaan aikaan kun on masentunut ja surullinen niin se tuntuu todella vaikealta.
Kertokaa kokemuksia jos teillä on ollut vastaavaa.
Voiko clomifeniin yhdistää pistoshoidot munasolun irrottamiseksi? Vai onko ne sitten inseminaatiossa vaan?
Painoa pitäisi saada jollakin konstilla alas, mutta samaan aikaan kun on masentunut ja surullinen niin se tuntuu todella vaikealta.
Kertokaa kokemuksia jos teillä on ollut vastaavaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla menossa eka clomi-kuuri ja oviksen olisi pitänyt olla nyt viikonloppuna, mutta eipä vain ollut testien/tuntemusten mukaan.
Mulla ei seurantaa, paitsi toka kierrossa, kun katsotaan, nostetaanko annosta.
Tiedän niin hyvin tunteen, meilläkin vuosi kohta yritystä takana ja pco vaivaa.. Ehkä ei vielä pidä menettää toivoa, kun vasta eka kertaa clomit käytössä, mutta aina se vaan masentaa.. Vielä kun kaksi hyvää kaveria juuri saaneet vauvan niin vauvakuume sen kun nousee..
Sulla kuulostaa sitten tilanne melko samanlaiselta kuin mulla.
Mulla oli seurantaultra ekassa kierrossa mutta ei tässä toisessa.
Meillä on yritystä takana kohta 1,5 vuotta. Ajallisestihan se ei ole mitään verrattuna johonkin 10 vuoteen mitä jotkut joutuu yrittämään, mutta samat tunteet pyörii, toivo ja pettymys vuorottelee.
Mulle ei suoranaisesti sitä pco-diagnoosia ole annettu, mutta rakkuloita näkyy muutamia kummassakin munasarjassa.
Mun kaveri on kans nyt raskaana ja sillä alkaa olla jo iso maha, minä en oikein pysty olemaan hänen kanssaan enää tekemisissä, mua alkaa niin ahdistaa, masentaa jne.
Alussa kyllä silleen tosiaan on hoidot että toivoa kuitenkin vielä on.
Mulla kans yhteydenpitäminen raskaana olevaan kaveriin jäänyt.. Eipä hän itsekään ole minuun missään yhteydessä. Tuntuu välillä itsekkäältä, mutta..en vaan voi näille tunteille mitään, vaikka tottakai olen iloinen kaverini puolesta. Ehkä sitä suojelee itseään, kun välttelee..en tiiä?!!
Viimeksi, kun ultrattiin niin mulla näkyi "hyvän kokoinen rakkula paksun kuoren alla" eli tämä ennen kuin aloitin clomifenit.
Ehkä tällä stressaamisellakin on oma osansa, kun ei onnistu.
Mutta vielä ei ole toivoa heitetty =)
Onko sit kokemuksia sellaisesta, että jos clomiannos suurenee niin ovulaatio tulisi jostakin syystä tavallista myöhemmin?