Olen 21 vuotias, mieheni on 25, olemme olleet yhdessä noin 5 vuotta ja olemme hyvin sitoutuneita. Tahtoisin jo hankkia lapsia hänen kanssaan, mutta hänen mielestä olemme liian nuoria.
Itselläni on "vanhat" vanhemmat ja olen aina ajatellut, että halua hankkia lapset nuorena, silloin kun vielä jaksan valvoa yöt ja leikkiä, hoitaa sen kaiken.
Luulen että miestäni "pelottaa" se vastuu joka lapsen myötä tulee, hän sanoo että 'eihän me osata' 'odotetaan vielä' kun kysyn kuinka kauan täytyy odottaa niin hän vastaa että sitten on sopiva aika kun olemme hankkineet omakotitalon, ja kun molemmat ovat vakituisessa työssä. (Olen työtön) Minusta ajatus omasta talosta tuntuu vielä jokseenkin kaukaiselta, kun emme vielä tiedä mihin paikkakunnalle asettuisimme.
Sanokaa te mitä mieltä olette tilanteestamme. Olen vauvakuumeillut jo melko nuoresta asti, mutta nyt tuntuu että joka paikassa on raskaana olevia naisia, tai äitejä vaunuineen.. Tahtoisin jo niin kovasti oman pienokaisen, että sattuu oikein ajatus siitä että siihen menisi vielä monia vuosia.
Itselläni on "vanhat" vanhemmat ja olen aina ajatellut, että halua hankkia lapset nuorena, silloin kun vielä jaksan valvoa yöt ja leikkiä, hoitaa sen kaiken.
Luulen että miestäni "pelottaa" se vastuu joka lapsen myötä tulee, hän sanoo että 'eihän me osata' 'odotetaan vielä' kun kysyn kuinka kauan täytyy odottaa niin hän vastaa että sitten on sopiva aika kun olemme hankkineet omakotitalon, ja kun molemmat ovat vakituisessa työssä. (Olen työtön) Minusta ajatus omasta talosta tuntuu vielä jokseenkin kaukaiselta, kun emme vielä tiedä mihin paikkakunnalle asettuisimme.
Sanokaa te mitä mieltä olette tilanteestamme. Olen vauvakuumeillut jo melko nuoresta asti, mutta nyt tuntuu että joka paikassa on raskaana olevia naisia, tai äitejä vaunuineen.. Tahtoisin jo niin kovasti oman pienokaisen, että sattuu oikein ajatus siitä että siihen menisi vielä monia vuosia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
aikaa hankkia lapsia. Kumppanisi ajattelee fiksusti, paitsi en ymmärrä miksi pitäisi olla omakotitalo...
Vain sinä itse voit tietää oletko valmis äidinksi. Miehesi ei välttämättä ole valmis isäksi - mutta kuka olisi ennen kuin lapsi on syntynyt??
Olemme samanikäisiä kuin tekin, ja minulle on tärkeää että saamme lapset nuorena. Sitä paitsi haluaisin enemmänkin lapsia, enkä todellakaan halua olla paljoa yli kolmekymmentä kuopuksen synnyttyä.
Ollaan kuitenkin sen verran nuoria, että tuskin parin vuoden odottelu haittaa :) Mutta vaikka reunaehtojen asettaminen onkin perseestä, itse keskustelisin vakavasti miehen kanssa ja kertoisin tilanteen. Itse kun varmaan vauvakuumeissa miettisin jo miehen vaihtamista...
Itse kuulin vuosikaudet exältäni samoja verukkeita työpaikasta ja omasta kodista. 12 pitkää vuotta odotin, kunnes vihdoin molemmilla oli hyvä koulutus, vakituinen työpaikka, oma koti (eli pankkilainaa) yms. Ja mitä sitten tapahtuikaan! Tuli ero! Nyt sitten 29-vuotiaana kärvistelen kauheassa vauvakuumeessa ja onnistun pelästyttämään kaikki minusta kiinnostuneet miehet höpisemällä vauvasta liian aikaisin... Työpaikkakin meni nykyisen maailmantilanteen takia alta, eli mitä mulle siitä odottelusta jäi käteen? Ei työtä, ei omaa kämppää, ei varsinkaan sitä kauan odotettua vauvaa, pelkästään asuntovelkaa! Tällä järjellä olisin sen muksun pukannut pihalle jo 5v sitten! No, ehkä mä ennen 30v syntymäpäivää löydän miehen, joka on valmis isäksi... Ehkä! Enää en ainakaan puolta vuotta kauempaa odottele miehen eipäs-juupastelua. Tekee meinaan niin perhanan häijyä katsella tuttuja ja ystäviä massut pystyssä ja pienet kääröt sylissä, ajatella aina että "kyllä mullakin vielä joskus on tuollainen" ja samalla tietäen, että mun biologinen kelloni kolisee jo ihan hemmetin lujaa! Olen jopa harkinnut YH-elämää, jos tässä parin vuoden aikana ei mitään suurta muutosta tapahdu...