APUA! 6v.tyttö&pyöräilyongelmat

Tutun lapsella oli samoja ongelmia. Syyksi paljastui aspergerin syndrooma.

aikoinaan ei millään halunnut opetella pyörällä ajoa. houkuttelut ym. ei auttaneet.
sitten yks päivä päätin että nyt opetellaan, kun koulukin kohta alkaa.
pidin pyörästä kiinni ja tyttö huusi ja parkui...ihmiset katto...en välittänyt..kukaan ei kuitenkaan tullut kommentoimaan mitään.
koko päivä juostiin pihaa ympäri ja hoin vaan tytölle ettäpolje polje...kun etenimme että tyttö polki jo itse...laskin hetkeksi yksin menemään...ja tartuin taas kiinni...sitä rataa.
illalla tyttö jo polki itse..siitä asti on rakastanut pyöräilyä.
mutta jos emme olisi nähneet vaivaa...vain taivas tietää, pyöräilisikö vieläkään.

nykyäänkin uuden opettelu on vaikeaa...kiukkua ja jalan poljentaa.

Hei!
Minustakin kuulostaa si-ongelmalta, ehkä liikeyliherkkä lapsi kyseessä? Neuvolan kautta voisitte päästä toimintaterapeutille, josta saatte lisää tietoa ja neuvoja. Älkää pakottako lasta, joka pelkää noin paljon. Hän voi kokea liikkeen aivan todella pelottavana ja aivan eri tavoin kuin joku toinen. Hakusanoilla si-terapia tai sensorisen integraation ongelmat saattaisi löytyä myös lisätietoa.

Lopeta heti painostaminen. Alkakaa treenaamaan tasapainojuttuja hauskalla tavalla, kuten jumppapallolla, keinumalla, trampoliinilla jne. Ja meillä pääsi homma alkuun potkulaudan avulla, ensin oli sellainen "lasten malli", eli tukevampi, loppukesästä ostettiin sellainen perinteisempi, kun alkoi sujumaan hyvin. Vielä samana syksynä lapsi alkoi harjoittelemaan pyöräilyä, meillä oli apuna sellainen Bilteman talutustanko (oli mukavampi omalle selälle). Lapsi pääsi peloistaan, ja innostui harjoittelemaan. Välillä käytiin ostamassa jätskit, välillä eväsretkellä. Ihan mikä vaan, mikä lasta motivoi. Meillä ei asiasta tehty suurta numeroa, koska lapsella oli selvästi halua, mutta taito ja uskallus puuttui.

Seuraavana keväänä lapsi itse ilmoitti, että haluaa apupyörät pois, ne otettiin, ja tangon avulla lapsi harjoitteli aikuisen tukemana. Parin viikon päästä jo päästeli täysillä itsenäisesti. Kolhuja tuli, mutta ne eivät enää estäneet, vauhdinhurma oli jo ehtinyt tarttua ;)Sisarusten kanssa sitten pääsi samalle viivalle touhuissa, koska varsinkin pienemmän sisaruksen aikaisempi taito otti luonnolle kovasti.

...eli esim. karkea motoriikan kehitys voi olla hyvinkin eritasoista. Lapsia joilla ei ole motoriikka vielä kehittynyt ei saa pakottaa tekemään semmoista mihin he eivät vielä kykene, vaan harjoittaa motoriikkaa pikkuhiljaa. Myös kaikki lapset eivät ole hurjapäitä eli he aidosti pelkäävät vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Itselläni on tyttö, joka kävi kaikki linnanmäen laitteet moneen kertaan ja poika, joka ei mennyt mihinkään. No poika on nyt lukiossa ja pärjää ilman hurjasteluakin. Hänkään ei pitänyt pyörällä ajosta ja oli aika kömpelö 5-7-vuotiaana. Kyllä se siitä, me kaikki opimme ajan kanssa, ilman tautimäärityksiä.

Ja sit kun isä huomas että osaskin jo ajaa, ei nurmikolle ollut enää asiaa.

ole mikään suurempi ongelma lapsenne kehityksessä, mutta asia kannattaisi varmaankin selvittää. Meillä oli ihan samantapaisia ongelmia aikoinaan. Syyksi paljastui lapsemme luuston kehitykseen liittyvä sairaus, joka vaikuttaa myös tasapainoon. Sairaus ei tuossa vaiheessa näkynyt yhtään ulospäin ja pyöräilyongelmat olivat ensimmäinen huomattava oire. Hän oppi kuitenkin lopulta pyöräilemään, luistelemaan ja hiihtämään, vaikkakin hiukan omalla tavallaan. Nyt jälkeenpäin kaduttaa, että painostin lastamme pyöräilemään. Vaikka hän nyt tuon taidon osaakin, ei hän tee sillä juuri mitään, koska ei fysiikkansa puolesta jaksa pyöräillä paljonkaan. Onko tyttönne aina ollut arka yrittämään liikunnallisia juttuja, vai onko tämä nyt uutta hänen kehityksessään? Meidän lapsi oli pienestä pitäen hyvin liikunnallinen, mutta se ominaisuus on nyt menetetty sairauden myötä.

Jätin välissä olevat viestit lukematta, yleensä parempi niin. Meidän poika 7vee, ei sitten millään ole halunnut ajaa pyörällä, viime kesänä heitti pyörän ojaan ja sanoi ettei aja. Talvella alkoi pyörällä laskettelemaan mäkeä ja tekee samaa nykyään, siinä mäessä on oppinut polkemaan ja pian on aika ostaa uusi pyörä. Kyllä se vain on niin, ettei kaikki halua ajaa pyörällä, kun ajo sitten kiinnostaa, kyllä ajamisen taito jostain vain löytyy. Ja sitten huudellaan missä olet ja juostaan ympäri kylää omaa lasta etsimässä. KOULU voisi tehdä jotain ettei siellä kiusata vaikkei jotain asiaa joku haluaisi/osaisi tehdäkään, kyllä edelleen pidän opiskelua tärkeämpänä kuin pyörällä ajoa .

Kuulostaa ihan selvältä sensomotorisen integraation häiriöltä. Jos lapsi pelkää, häntä ei saa pakottaa. Tasapainojuttujen harjoittelu aloitetaan pienillä ja helpoilla asioilla ja siitä tehdään kivaa. Poika 6v on käynyt sensomotorisen integraation terapiassa puoli vuotta ja tulokset ovat selkeitä. Hän ei ole koskaan ollut kömpelö, vaan arka ja tästä syystä motoriikka ei ole kehittynyt toivotulla tavalla. Googlaamalla löysin itsekin tietoja, kirjastosta kannattaa hankkia kirja: Tahatonta tohellusta. Tsemppiä

Itselläni oli ihan sama juttu pienenä, etten olisi halunnut opetella pyörällä ajamaan ilman apupyöriä. En ollut koskaan liikunnallinen. No, kerran (6-7 v) mut sitten vaan istutettiin pyörän satulaan ja pistettiin ajamaan kotitietä pitkin. Vieritettiin alas pientä mäkeä välillä. Kuulemma huusin, kiljuin ja paruin niin että koko kaupunginosa kaikui, mutta periksi ei annettu, ja niinpä opin ajamaan pyörällä. Se muodostui kyllä pian lempipuuhaksi, pikkuveljen kanssa pyöräiltiin edestakaisin melkeinpä tuntikausia :)

Sitä en tiedä onko tää sun lapses kanssa paras toimintavaihtoehto, jos tosiaan kuvassa on jotain häiriöitä tai muita. Mutta kyllä se monen arkajalan kohdalla voisi hyvinkin toimia. Opin minäkin esimerkiksi nousemaan tukea vasten seisomaan hyvin aikaisin, mutta en uskaltanut päästää irti moneen kuukauteen, vaan kävelin aina tukea vasten. Kuukausikaupalla siis kävelyn aloitukseni tavallaan viivästyi, koska olin arka lapsi.

Siitä koulukiusaamisesta vaan, että ite oon 13-vuotias, enkä osaa vielä ajaa ilman appareita... Eikä oo kyllä koskaan kiusattu!!!

Kiva lukea tätä viestiketjua. Vähän lohduttaa ajatus siitä että muitakin lapsia siis on jotka 6-vuotiaana eivät osaa ajaa ilman apupyöriä. Lähipiirissäni sellaisia ei ole, ja jnaapurissa jopa pari lasta jotka oppineet ajaa ilman apupyöriä ennen kolmatta ikävuotta. Toiselta kuulin juuri sen "potkupyörän" vai mikskä sitä kutsutaan toimineen hyvänä. Ei mitään apupyöriä tarvittu naapurissakaan. Tänään poika tuli murheissaan kotiin pihalta, kun muut pojat lähtivät ajamaan pyöriä ja sanoivat että hän ei voi liittyä seuraan kun ei osaa ajaa pyörällä. Poikani on herkempi, ja motoristiset taidot ovat tulleet vähän ikätasoa jäljessä. Ei uskalla laskea Stigalla alas hyppyristä, oppi ottamaan vauhtia keinusta myöhään, ei osaa uida yms. Olen miettinyt että johtuvatko nämä asiat itsestäni, etten ole tarpeeksi poikaa patistanut. itse opin pyöräilemään jo aika nuorena, ja uimaankin paljon ennen koulua joten en missään vaiheessa ajatellut että minun olisi oikein suunnitelmallisesti pitänyt lähteä poikaa tsemppaamaan.

Oletpas vanhanaikainen! Heitä pyörä helevettiin ja osta likalle muodikas mopo! Ei kukaan enää 2000-luvulla halua jotain aatamin aikaista rautakasaa alleen!

Joo tulen vähän myöhässä, mutta te olette suoraan sanottuna PASKOJA vanhempia. Miulla on todettu liikeyliherkkyys, asperger, masennus ja kaikkee tämmöstä. Liikeyliherkkyys liittyy tähän. Saattaa pyöräillessä tuntua, että välillä pää käy maassa ja toisaalta välillä olet kuin 600 metrin korkeudella ilmassa, vaikka näät maan. Se on aivan kauheaa. Vielä kerroit uhkailleesi häntä (joo edelleen tiedän että vanha keskustelulanka) mutta ei tuossa oo mitään järkeä.