5 vuotta sitten, rakastuin vanhempaan mieheen. Olen 28v nuori nainen, mies 58v. Vuonna 2005 meille syntyi tyttö, (nyt 3v.)
Miehellä on entisestä avioliitosta poika. Miehen entinen avioliitto päättyi, kun poika oli 8v. Poika jäi isälleen.Poika nyt 30v.
Minun ja mieheni avioliitto taasen kariutui aika paljolti siihen, suureen ikäeroon.
En kuitenkaan ole koskaan lastani halunnut pois antaa, enkä myöskään lasta isättömänä kasvattaa, joten meillä on yhteis huoltajuus.
Kuitenkin, olen huomannut, ettei tämä yhteishuiltajuus toimi. Lapsen isällä on erillainen näkökanta kasvatukseen, kuin minulla.
Olen myös viimeaikoina huomannut, etten nauti äitiydestä ja äitinä olosta, lähes tippaakaan. Syy siinäkin, lapsen eri kasvatus tyyli.
No, jotta jonkun tolkun sitten saa, miten erillaisia ne ovat on tässä hieman esimerkkejä arkielämästä.
Kaupassa käyntihän on yhtä "juhlaa" lapsiperheille, kinutaan sitä, kinutaan tota. Joskus saa ja joskus ei.
No, näin minäkin koitan menetellä.
Mutta tytön isällä taas on erillainen tyyli ja tapa kasvatus, Annetaan lapsen ITSE valita ostokset ja makso, mitä makso.
Ja sitten oikein kehutaan, että se on positiivinen asia kuin lapsi osaa valita laatu tuotteet roskan seasta.
Eli tytön isän kasvatus menttaliteetti on, että ei lasta kasvateta, annetaan kasvaa, jokaisessa käänteessä.
Minulla taas on ne tietyt raja asettelut, mitä kasvatukseen kuuluu.
Siksipä se tekeekin minun ja tytön välisestä arjesta tosi raskasta, kun minä äitinä vain niitän, sitä, mitä tytön isä kylvää.
Minulla ja tytöllä pitäisi pyöriä samantyylinen arki, kuin tytöllä ja isällään, koska tytön isä ei vanhana koirana anna jälkee yhtään asioissa, Ei kompromisseja.
Hän kuittaa kaiken aina sillä, kun olen nuori ja hän tietää...
joten olen neuvoton.
En soisi tytön kuitenkaan ilman isää olevan, itse olen kasvanut isättömänä.
Joten yksinhuoltajuus ei vielä tässä vaiheessa ole ensimmäinen ajatus.
Miehellä on entisestä avioliitosta poika. Miehen entinen avioliitto päättyi, kun poika oli 8v. Poika jäi isälleen.Poika nyt 30v.
Minun ja mieheni avioliitto taasen kariutui aika paljolti siihen, suureen ikäeroon.
En kuitenkaan ole koskaan lastani halunnut pois antaa, enkä myöskään lasta isättömänä kasvattaa, joten meillä on yhteis huoltajuus.
Kuitenkin, olen huomannut, ettei tämä yhteishuiltajuus toimi. Lapsen isällä on erillainen näkökanta kasvatukseen, kuin minulla.
Olen myös viimeaikoina huomannut, etten nauti äitiydestä ja äitinä olosta, lähes tippaakaan. Syy siinäkin, lapsen eri kasvatus tyyli.
No, jotta jonkun tolkun sitten saa, miten erillaisia ne ovat on tässä hieman esimerkkejä arkielämästä.
Kaupassa käyntihän on yhtä "juhlaa" lapsiperheille, kinutaan sitä, kinutaan tota. Joskus saa ja joskus ei.
No, näin minäkin koitan menetellä.
Mutta tytön isällä taas on erillainen tyyli ja tapa kasvatus, Annetaan lapsen ITSE valita ostokset ja makso, mitä makso.
Ja sitten oikein kehutaan, että se on positiivinen asia kuin lapsi osaa valita laatu tuotteet roskan seasta.
Eli tytön isän kasvatus menttaliteetti on, että ei lasta kasvateta, annetaan kasvaa, jokaisessa käänteessä.
Minulla taas on ne tietyt raja asettelut, mitä kasvatukseen kuuluu.
Siksipä se tekeekin minun ja tytön välisestä arjesta tosi raskasta, kun minä äitinä vain niitän, sitä, mitä tytön isä kylvää.
Minulla ja tytöllä pitäisi pyöriä samantyylinen arki, kuin tytöllä ja isällään, koska tytön isä ei vanhana koirana anna jälkee yhtään asioissa, Ei kompromisseja.
Hän kuittaa kaiken aina sillä, kun olen nuori ja hän tietää...
joten olen neuvoton.
En soisi tytön kuitenkaan ilman isää olevan, itse olen kasvanut isättömänä.
Joten yksinhuoltajuus ei vielä tässä vaiheessa ole ensimmäinen ajatus.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Yksinhuoltajuus ei tarkoita aina isättömyyttä. Se on sitten eri asia että saisiko noilla perusteilla yksinhuoltajuutta, ei erilaiset näkemykset kasvatustyylistä varmasti riitä tuomarille. Ja lapsen isä tuskin haluaa huoltajuudestaan luopua.
Mitäpä tohon sanoisi. Tota asiaa olisi pitänyt miettiä silloin kun erositte, silloin olisit voinut suoraan hakea yksinhuoltajuutta kun varmasti tiesti millanen kasvattaja mies on.
Ei tuosta varmasti selviä kuin puhumalla ja sopimalla joku kompromissi, yhteinen linja.
Ja sinä lapsen äitinä et ole mikään "nuori tytönhupakko" joka ei tiedä mistään mitään, pistät ukolle stopin noihin puheisiin. Sinulla on yhtälailla sanavalta lapsen kasvatuksessa.
"Mitäpä tohon sanoisi. Tota asiaa olisi pitänyt miettiä silloin kun erositte, silloin olisit voinut suoraan hakea yksinhuoltajuutta kun varmasti tiesti millanen kasvattaja mies on."
Eromme oli hyvin vaikea, koska hän osasi käyttää kokemuksensa ja oli hyvin voimakas tahtoinen, hänellä oli iso auktoriteetti, joka teki minut hyvin epävarmaksi asioista, olisinko saanut lasta pitää, jne.
Hän siis tiesi, että laki on ensimmäisenä äidin puolella, mutta tiesi sen, etten minä tiedä, joten käytti hyödyksi tietojaan.
tytölle isänsä on tärkeä ja hyvä niin.
Ja toisaalta, kun ajattelen itsekin, jos kerran tytön isä katsoo parhaaksi antaa tytön tehdä oman pään mukaan heidän arjessaan... niin kunhan se ei vain tulisi minun ja tytön arkeen... mutta kun ikävä kyllä, tulee. :(
selväksi että isän luona on sitten erilaista että äidin luona ei sitten mennä niinkuin isän luona. tai voithan sä vaatia enemmän elareita maksettavaks vetoamalla siihen että isä kasvattaa lasta niin että rahasi ei riitä ja lapsella elatuksen ja kulutuksen tarve kasvaa yli sinun varojesi.
Ensinnäkään laki ei ole mitenkään äidin puolella - huoltajuus riitatilanteissa määritetään sopivamman mukaan. Teidän tilanteessa se olisi voinut olla kumpi vaan. Yhteishuolto kohdallanne on ihan hyvä vaihtoehto. EIkä yksinhuolto anna sinulle yhtään enempää valtaa lapsen kasvatukseen eikä mitenkään poista/rajoita isän tapaamisia.
Sinä voit kasvattaa lastasi omalla tavalla ja isä omalla tavallaan, suvaitsevaisuus ei ole huono piirre aikuisella eikä huono oppia lapsenakaan. Lapselle voi ja pitää kertoa, että meillä tehdään näin ja isällä toisella tapaa - hoidetaanhan ja kasvatetaanhan lasta erilailla myös päiväkodissa, mummulassa, koulussa, naapurin kaverin luona...ei sinun "lakisi" ole kaikkien sääntö. Ja vain ne asiat tulevat sinun arkeesi, joiden annat sinne tulla.
On hyvä huomata, että me kaikki ajattelemme lastemme parhaaksi asioita. Myös ne, joiden kanssa olemme eri mieltä kasvatuksesta ym. Ei missään ole sanottu, että juuri minun tai sinun näkemys on ainut ja oikea.
Ei lapsi siihen kuole, että ymmärtää isällä olevan enemmän rahaa kuin äidillä. Kunhan asiat selitetään hänelle ymmärrettävästi. Ei lasta kuitenkaan rahalla voi ostaa, rakkaudella hänet kasvatetaan.
" Ei lasta kuitenkaan rahalla voi ostaa, rakkaudella hänet kasvatetaan."
mites näissä perhekodeissa ja sijais perheissä missä lapsen pitämisestä maksetaan perheille huimia summia? onkohan rahalla mitään tekemistä sen rakkauden kanssa? vai onko rakkautta ollenkaan.
Rakkautta ei rahalla voi ostaa, raha ei silti estä rakkauden syntymistä,
Ja aloittajalle, omia kokemuksia on, jos heti teet tytölle selväksi miten teillä toimitaan niin kyllä oppii, meillä kaupassa tuli kina ainoastaan 2 kertaa sen jälkeen kun näinkin pienelle kerrottiin miten meillä.
Toinen osapuoli nyt kun ikää lapsella jo enemmän ja vaatimustaso eri, nolona kun ei voi kuulemma minnekkään mennä ilman että kitinä ja vaatimukset alkaa jo ovella, se voi olla suloista kun pieni mutta ei enään kun yli 10v,mutta voi,voi itsehän on opettanut, saman lapsen kanssa meillä siis ei minkäänlaisia sen suuntaisia ongelmia ole ollut koska jo pienenä oppinut että pyytää saa ja joskus jotain ostetaan mutta kitinää ja vaatimuksia ei sallita.
Ihna samaa olen miettinyt minäkin,
Ja kun tuota isin ja tytön ja taas tytön ja minun arkea katson.
Kyllä rahalla, karkeilla,yms. voi lapsen suosion saada. Mutta se meneekin sitten siihen ylenpalttisen hemmottelun puolelle.
"Ensinnäkään laki ei ole mitenkään äidin puolella - huoltajuus riitatilanteissa määritetään sopivamman mukaan. Teidän tilanteessa se olisi voinut olla kumpi vaan. Yhteishuolto kohdallanne on ihan hyvä vaihtoehto. EIkä yksinhuolto anna sinulle yhtään enempää valtaa lapsen kasvatukseen eikä mitenkään poista/rajoita isän tapaamisia."
No, kuten kerroin, en tiennyt tätä ja toisaalta en tiedä, miten tytön isä silloin ajatteli asian, mutta hyvin voimakkaasti hän ero asioitten yhteydessä reagoi.
Itse olin valmis sopuun tytöstä heti alun alkaen, mutta kukapa sitä ero tilanteessa sopuisasti asioista neuvottelee.
"Sinä voit kasvattaa lastasi omalla tavalla ja isä omalla tavallaan, suvaitsevaisuus ei ole huono piirre aikuisella eikä huono oppia lapsenakaan. Lapselle voi ja pitää kertoa, että meillä tehdään näin ja isällä toisella tapaa - hoidetaanhan ja kasvatetaanhan lasta erilailla myös päiväkodissa, mummulassa, koulussa, naapurin kaverin luona...ei sinun "lakisi" ole kaikkien sääntö. Ja vain ne asiat tulevat sinun arkeesi, joiden annat sinne tulla."
Olen kyllä hieman erimieltä siinä, että koulussa, naapurin kaveri,yms hoitasi ihan eri tavalla. siis toki, mutta kyllä myös otetaan huomioon toisten tavat. Esim. Romanikulttuurissa ei ainakaan juoda vessan lavuaarista vettä. (näin yhdessä päiväkodissa tapana.)
Joten tapakohtaiset kasvatustavat kyllä nykypäivänä hyvinkin pitkälle on lapsen vanhempien mukaan.
"Ei lapsi siihen kuole, että ymmärtää isällä olevan enemmän rahaa kuin äidillä. Kunhan asiat selitetään hänelle ymmärrettävästi. Ei lasta kuitenkaan rahalla voi ostaa, rakkaudella hänet kasvatetaan."
Kyllä rahalla,karkein voi lapsen suosion saada. varsinkin jos se on ylenpalttista. Lapsi hoksaa, että ahaa, tuo on parempi, kuin tuo, kun se antaa herkkuja ainoastaan.
Anna isän ostaa lapsen kanssa mitä tahtoo, ja sinä toimit lapsen kanssa kaupassa toisella tavalla. Kieltämättä niskavillani nousivat pystyyn, kun luin esimerkkisi, mutta et voi muuta kuin vetää rajan miten toimitaan äidin kanssa ja miten isän luona.
Sinulla on oikeus pitää puolesi ja omat kasvatusmetodisi. Jos olet epävarma, käy juttelemassa perheneuvolassa. Voi olla, että he välittävät ajatuksiasi (ja normaalimpaa kasvatustapaa) isälle.
Ole vahva ajatuksissasi ja teet kuten parhaimmaksi näet ja koet. Isä on sen verran vanha ja lapsi pieni, ettei lasta hänelle siirretä, vaikka hiukan kampoihin laittaisitkin.
Mieti murrosikäistä lasta joka on aina saanut kasvaa "villinä" vailla rajoja; opettajien ja lähivanhemman kauhu! Olet silloin yksin vastuussa lapsesta, isä on silloin jo 7-kymppinen vanhus, jos on vielä elossa.
jos et kerran sille ukolle erossa pärjänny, niin kai sä nyt sentään pienelle lapselle voit sen verran kampoihin pistää ettei sekin kävele sun yli mennen tullen.
Kiitos kannustuksesta. Olen todellakin tuntenut itseni puun ja kuoren välissä olevan, kun tiedän ja ymmärrän sen, ettei minun pidä tukahduttaa tytön ja isän arkea, ja tuputtaa vain omaa kasvatusmetodiaa.
mutta myös todellakin tiedän, miten vaikuttaa myöhemmin tulevaisuuteen, kun tyttö on isompi.
Kerraottakoot,kun se seikkakin unohtu, että vaikka meillä on yhteishuoltajuus, tyttö asuu minun luona ja minun on joustettava tytön isän töitten mukaan... eli se pääasiallinen arki pyörii minun ja tytön välissä.
Myös sekin on jännä juttu, että on myös niitä viikonloppuja, kun tytön isä on täällä, niin ne ristiriidat vain enempi vaivaa.
tytöllä kun on matkaa isänsä luokse 540km.
jos pitää mennä etsimään isän ikäistä seuraa seksisuhteeseen.
tallaisiakin kommentteja, kiitos vaan. Mutta jos viitsisit lukea, niin en esittänyt sellaista ongelmaa. Toiseksi, rakastuminen ei ole ongelma kuin niille, jotka haluavat sen kieltää,
Ja kolmanneksi, olimme aviossa. Avioliitto on muutakin, kuin seksisuhdetta, jollet tiennyt.
mutta onhan se aika sairasta silti.
ken on synnitön, heittäkööt ensimmäisen kiven. Mitähän luurankoja itselläsi lie on. Täydellistä kun ei ole missään.
Ja sairauksia sitä varmasti sinultakin löytyy, nykyään kun mistä tahansa asiasta voi vääntää sairauden. On huomattu.