Onnistuuko: 12 Mpixelin kamera ja tulostaa A0-kokoinen juliste. Käytössä photoshop CS2.
Miten toi koonmuutos menee (interpolointi) ja mikä olis hyvä resoluutio tulostukseen?
Miten toi koonmuutos menee (interpolointi) ja mikä olis hyvä resoluutio tulostukseen?
Vastaukset 13
Vanhimmat
No asian voi tietenkin laskeakkin. Mutta kato fotarissa image sizen fyysiset mitat.
Noh, reso riippuu mitä haluaa. Jos jullaria on tarkoitus katsella lähltä suuri reso, ehkä 300. Jos se roikkuu lyhtypylväässä tievvarressa riittää vaikkka 100.
Imagesizeä muuttaessahan on se valikko mistä valita mitä haluaa. Interpolointia kannattaa kylläkin välttää, mieluummin vähän pienenpi reso noin julistehommissa jos pitää suurentaa kuvaa.
esim. 2360 x 1770 pix 240ppi —> A0 = 841 x 1189mm /156 ppi
1. kuvan resoluutioksi 156 ppi (38,43 x 28,82 cm)
2. tee 10% suurennus (Height 110 percent, Resample, Bicubic Smoother)
3. toista vaihe "2" 12 kertaa jolloin kuvan koko 7409 x 5557 pix
4. pienennä kuvan leveydeksi 118,9 cm (Bicubic Sharper)
5. rajaa kuvan korkeudeksi 84,1 cm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paperi
Kiitos neuvostasi. Siis suuremmaksi interpoloidessa "bicupic smoother" useassa eri vaiheessa ja ja alaspäin mennessä "bicubic sharper"
Näin on tarkoitettu.
Tosin noilla pitäisi pystyä tekemään suurennos ihan kertarykäisyllä. Tai 50 % ja 50 %.
En ole itse kovin suuria interpolointeja tehnyt, joten en pysty nyt varmaksi sanomaan onko tuosta askeleittain suurentamisesta enää hyötyä, mutta ainakaan Martin Eveningin mukaan ei ole.
Suurennus — Smoother
Pienennys — Sharper
Suurennan aina Hight 110 % koska minusta näyttää, että vain tuo laskee oikein. Kuvittelen, että PhS laskee muut kertoimet väärin ja laatu näyttäisi säilyvän parhaiten tuolla valitsemallani. Jos jokun on eri mieltä niin hän on varmaan oikeassa (ainakin omasta milestään).
Silloinkin kun suurennustarve on vähemmän kuin 110% suurennan aina 110% (Smoother) ja pienennän sitten tarpeen mukaan (Sharper).
En tietenkään kiellä suurentamasta vaikka 50% kerralla, jokainen tapa on oikein jos sillä saa haluamansa tuloksen. Kannattaa kokeilla eri neuvoja ja valita niistä mieluinen.
Mulla on tuosta "Hight 110%, Bicubic Smoother" tehty PhS-Action joka toimii näppäinkomennolla "F11", eli isompikin suurennus sujuu näppärästi ja nopeasti funktionäppäintä naputtelemalla.
Noiden Din A -standardikokojen sivusuhde on neliöjuuri 2 eli noin 1,4142 joka ei ihan natsaa kennojen sivusuhteen kanssa, joten leveyttä tai korkeutta joutuu aina leikkaamaan.
Kuvaamasi kaltainen ongelma (sekoilu) ratkennee peiliin katsomalla tai lääkitystä säätämällä.
Kun en sellaiseen ole onneksi joutunut turvautumaan kuin ihan minimaalisissa mitissa, Interpolointi kuitenkin haisee. Jos ei ole kunnon kuvaa, se hankitaan. Ei viitsi päästää ulostetta käsiensä läpi.
Mutta pienentelemään joutuu useastikkin. Se ei yksinkertaisesti suoraan läntäämällä prosentti ja unshapmaskilla. Se on tehtävä portaittain. Joskus joutunut webbiin tekemään valtavasti duuneja oienennellessä. Noin 10 peossan välein onnistuu ihan ok. Välillä pientä blurrausta ja välillä unsharp maskia kohtalaisella tresholdilla. Ja värejäkin joutuu joskus säätelemään keskellä prosessia. Terävöitys tahtoo vaalentaa kuvaa.
Vähän näppituntuma hommaa ja kaikkihan aina riippuu kuvasta.
Siitä tulikin mieleen, en millään muista mikä softa se oli, jota joskus käytin Jpäkin laatikoitumisen sotkemiseen. Olisi aina joskus käyttöä, olen nyt blurraillut tai käyttänyt jotain liike epäterävyyttä. Mutta on olemassa jokin ihan hyvä softa, joka ei pilaa kuvaa juuri lainkaan, vaan jotenkin osaa tunnistaa liian jyrkät kontrastit samassa värissä...
Jos joku muistaa, kiitän ja kumarran.
"Jos ei ole kunnon kuvaa, se hankitaan."
—miten hankitaan Din A0 -kokoinen kuva?
Tein ihan mielenkiinnosta testin eri interpolointimenetelmistä nimenomaan pienentäessä kuvaa.
http://www.perhoslandia.com/kamaa/interpolointitesti.jpg
Alkuperäinen kuva oli 2000x2000 px kokoinen. Tein siitä neljä eri pienennöstä 200x200 px kokoon.
1. Bicubic Sharper 10 % askelin
2. Bicubic Sharper 100 % pienennös
3. Bicubic 100 % pienennös
4. Bicubic 10 % askelin
Lisäksi jokaisesta pienennöksestä 300 % zoomaus.
Erot ovat kyllä melkoiset. Silti minä tämän perusteella valitsisin Bicubic Sharperin kertainterpoloinnilla. Tai tässä kyseisessä kuvassa ehkä bicubicin 10 % askelin pienellä terävöityksellä interpoloinnin jälkeen.
Bicubic sharper 10 % askelin on selkeästi yliterävä. Se terävöittää kuvaa jokaisen interpoloinnin jälkeen, joten kerrannaisvaikutuksena kuvasta tulee liian terävä. Olisi pitänyt ottaa vertailukohdaksi vielä yksi kuva, jota on terävöitetty käsin pienennöksen jälkeen, koska näihän useimmat tekevät.
No tämä nyt oli vain tälläinen pikatesti. Alkuperäinen kuva oli huono, koska sitä oli jo muokattu. Tosin vain rawina. Lisäksi pitäisi olla muutama erilainen kuva vertailukohteena, koska kuvan sisältö vaikuttaa olennaisesti lopputulokseen. Tuosta ei oikein pysty sanomaan, miten väreille käy, miten erot näkyvät vaaleassa päässä jne.
Jotain suuntaa voi tästä kuitenkin päätellä.
Suurennoksissa täytyisi vertailla painettua kuvaa. Näitä vertailuja on kyllä tehty esim. muutamissa photoshop-kirjoissa. Ainakin sellaisen muistan nähneeni, jossa on painettu kuva 72ppi resoluutiolla sekä interpoloituna 300ppi resoluutioon. Ainakin siinä tapauksessa interpolointi kannattaa, tosin kyllä alkuperäiseen kuvaan verrattuna laatueron huomaa.
Minusta pienennys pitää aina terävöittämättömästä kuvasta ja aina kerralla (Bicubic Sharper) pienennyksen määrästä riippumatta. Suurennus aina asteittain (Hight 110%, Smoother) "Suurennoksissa täytyisi vertailla painettua kuvaa." eikö vertailu näin tule järjettömän kalliiksi? eikö painotyön laatu ja linjatiheys vaikuta vertailuun? entä moire-ilmiö painetussa kuvassa? saadaanko painamalla vertailutulos joka pätee vain yhdelle paperilaadulle, värinhallintamenetelmälle, tietyllä painokoneella ja menetelmällä? kuinka monella paperilaadulla ja kuvaresoluutiolla / linjatiheydellä vertailukuvat pitäisi painaa jotta tulos olisi luotettava? Teen paperille tulostettavien kuvien vertailun aina mustesuihkuvalokuvatulostimella, valokuvalaatuiselle paperille. Miksi suurennoksissa täytyisi vertailla painettua kuvaa, entä pienennyksissä?
No tuostahan sen näkee. Tuossa aiemmin vain puhuttiin myös pienentämisestä asteittain väliterävöinteineen. "eikö vertailu näin tule järjettömän kalliiksi?" - Tulee, tosin joissakin tilanteissa voi hyödyntää mahdollisuutta tehdä testejä myös painotuotteissa. "eikö painotyön laatu ja linjatiheys vaikuta vertailuun?" - Tottakai vaikuttaa. Mutta lähinnä tässä olikin kyse eri interpolointitapojen suhteellisista eroista. Painotyön laatu ja linjatiheys vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon interpolointia tarvitaan. "saadaanko painamalla vertailutulos joka pätee vain yhdelle paperilaadulle, värinhallintamenetelmälle, tietyllä painokoneella ja menetelmällä?" - Lähinnä tässä oli kyse kuvan pehmenemisestä ja yksityiskohtien häviämisestä. Värit todennäköisesti sössitään jossakin muussa vaiheessa jos niin käy. Toki painotyön onnistuminen on edellytyksenä sille, että kuvia pystyy vertailemaan. Muita muuttujia on niin paljon, ettei "luotettavaa" vertailua pysty mitenkään tekemään. Lopullinen tuote on se, mistä arvioidaan ollaanko onnistuttu vai ei. Oli se sitten ruudulta katsottava, tulostettu tai painettu. Silti jos kaikki kuvat on muuten samanlaisia ja painettu samalla koneella samalle arkille, mutta interpolointimenetelmä on eri, voi siitä johtuvia eroja vertailla. Suurennoksissa sen takia, että yleensä kun kuvaa joudutaan interpoloimalla suurentamaan, on kyseessä painotyö. Suuria pienennöksiä taas tehdään useinmiten näyttöä varten. Ei tämä mikään sääntö ole, monesti täytyy tehdä myös toisinpäin. Suurin ongelma yleensä on juure se, että kuvaa joudutaan suurentamaan reilusti painotuotetta varten.
- Laatu maksaa rahaa. - Kuva tehdään painotyön ja laadun mukaan, ei toisinpäin. - Moire on painotekninen ongelma, joka liittyy toki suunnitteluunkin, jos resot on hanurillaan, moiretta yleensä ilmenee.. Mutta rippaus määrittelee rasterikulmat linjatiheyksien ja paperilaautujen tms mukaan. - Kyllä. Joka paperilaadulla on erilainen painotulos. Samaten jokaisella painokoneella on vähän erilainen jälki. Periaatteessa suunniteltaessa pitää tietää paitsi paperi, käytettävät painovärit ja muut menetelmät. myös kone millä painetaan. Kun tilaa profiilin painosta, se on tehty nimenomaan painetun tuottenn mukaan. Siis painoproserssille sopiva. Kalibrointi on muutakin kuin monitorin kalibrointia. Idea on. Että kun ruudulla näkee työn, sama tulee painokoneen päästä väriavaruuksien mahdollistamissa puitteissa. ICC. - painotyö suunnitellaan toteutettavaksi jollain painomenetelmällä, linjatiheydellä, oikealle paperille, oikeassa valossa katsottavaksi. Sitten otetaan printtejä. korjaillaan, lopuksi koneenläpi vedetty valmis vedos, joka joko hyväksytään, tai tehdään korjauksia niin kauan että lopputulos on OK. TULOS ON AINA LUOTETTAVA MITÄ PAINATETAAN, SE ON SE TULOS. Jos ei näytä oikealta, "suunnittelijan" olisi vähän syytä mennä jollekin alkeiskurssille. Ja viimeiseen kommenttiin. Mikä tahansa printteri ja mikä tahansa tulostin ovat ikäänkuin omia painokoneitaan. Kaikissa erilainen jälki. Ei puhettakaan mistään standartista. Jos vedät mustesuihkulla valokuvapaperille ja sitten painatat KYSEESSÄ ON ERI PAPERI JA ERI PAINOMENETELMÄ. nNiillä ei ole mitään tekemistä keskenään kuin suuntaa antavasti. Vertailla pitää siksi, ETTÄ SAA MITÄ TILAA. Ja, ETTÄ OPPII KALIBROIMAAN VEHKEENSÄ OIKEN. Se mitä ruudulla tai jossain mustesuihkussa näkyy, sillä on merkitystä jos vehkeet on kalibroitu viimmesen päälle. Mutta ainoa asia mistä asiakas maksaa on se pakka, mikä sille painosta toimitetaan. -