on lastensuojelu. Auswitchistä ja Birkenaussa vapautti kuolema. Quantanomossa vapautti fyysinen tuska.
Lastensuojelusta ei vapauta mikään, paitsi pari kertaa vuodessa hallinto-oikeus.
Lastensuojelusta ei vapauta mikään, paitsi pari kertaa vuodessa hallinto-oikeus.
Vastaukset 11
Vanhimmat
niin on että kuolemaa kuittaa kaikki.
Kyllä me jaksetaan, kun on jaksettu tähänkin asti.
Ei anneta ajatuksiinkaan laskea, että kuolema saisi kaiken loppumaan. Mitä niille toisille ??? Kuolema on , kuin ketjureaktio, joka voi saada uuden kuoleman aikaan.
Odotellaan kevääntuloa ja ajatukset laitetaan jahonkin muuhun, että ikävä ei saa "syövyttää"
meitä olemattomiin.
Ei kuolema ole ainut ja paras vaihtoehto, vaikka joskus tuntuu, miten kaikki on turhaakin turhempaa.
Muista, olemme auttamassa niitä, jotka ovat saman kokeneet ja heitä neuvomassa, että eivät mene samaan lankaan, mihin me olemme joutuneet
Lastenhuollon kanssa, sillä se ei ole enään mitään lastenhuoltoa, mitä nyt tehdään.
taistellaan ja toisia tukien: aamuaurinko
mutta toi on totuus, mikä tuli mieleen aloituksen luettuani. tarkoitukseni ei ollut muuta kuin todeta että elämän jälkeen tulee kaikille väistämättä kuolema, ja se kyllä kuittaa kaikki ahdistuksen ja hädän ja kaiken muunkin. sossuissa ei ole sitä voimaa että saisivat minut moista(kuolemaa) edes miettimään, tai no ehkä sen verran että heidän leirissään alkaisi vaikka joku tappava epidemia jylläämään. mutta haaveillahan saa.
Tiedän monen tuskan ja samaa olen ajatellu, että olisi varmasti helpompaa niille joita rakastaa,
jos ne olisi kuolemalle joutunut jotenkin tapaturmaisesti , tai. Kun piinaava ikävä, joka ei sammu ja tietää, että on jossain ne rakkaat, joita rakastaa.
Kuitenkin haluan, että elämä rakkaissa saisi jatkua, ikävästäni huolimatta,"ehkä joskus" saadaan nähdä, jos Luoja suo elinpäiviä, sillä ikäväkin on todella kuluttavaista.
Toivotan jokaiselle Isälle, Äidille, läheisille sekä isovanhemmille, jotka ovat joutuneet Lastensuojelun HAMPAISIIN, jaksamista ja eteenpäin menoa, vaikka välillä itkien ikävästä.
kaunista kevättä kaikille "kiusatuille"
edes alkeellista käsitystä toisen maailmansodan keskitysleirien kauhuista, voi kirjoittaa noin. Oikeinko pidät omaa osaasi kovempana kuin keskitysleireillä kärsineiden ja omaistensa menettäneiden kohtaloa?
menettäneet omaisensa, jopa lapsensa.
on liian paksu ja väite siitä, että niillä keskitysleireissä olleilla olisi ollut helpompaa on jo ihan uskomaton!
Huostaäiti olen itsekin, mutta ei kukaan minun omaisiani tai lastani ole tappanut. Meitä ei kukaan kiduta, ruoski, pahoinpitele, pidä vankina, pidä nälässä, riistä ihmisarvoa, pakota epäinhimilliseen työhön tms. Ja minulle, toisin kuin keskitysleireillä kaikki rakkaansa todellakin menettäneille, on annettu mahdollisuus perheemme yhdistämiseen ja sitä jopa tuetaan monin keinoin.
Minun isoäitini oli yksi niistä, jotka selvisivät hengissä Auschwitzista. Hän menetti kaikki läheisensä, vanhempansa, miehensä ja kaksi lastaan lopullisesti. En ihan lähtisi pitämään hänen kärsimyksiään omiani vähäisempinä. Kannattaisi muidenkin ehkä edes lukea kertomuksia näistä ajoista ja siitä, mitä keskitysleireillä tapahtui ennenkuin alkaa moisia vertauksia tekemään.
silloisia keskitysleirejä. Tämän päivän keskitusleiri kauhuja on lasten laitoksissa ihan riittävästi. Ei sellaista pitäisi olla tämän päivän Suomessa, kuten ei pitäisi olla aiheettomia huostaanottojakaan!
Pieniäkin lapsia pahoinpidellään ja kaltoinkohdellaan huonoissa sijaishuollon paikoissa, voitko kuvitella vanhemman tuskaa siinä tapauksessa? Voitko kuvitella, että lapsi on sinne laittomasti huostaanotettu?
Ei nyt ole enää silloisia auschwitzeja, mutta nykyinen huostasysteemi sisältää ihan riittävästi sellaista väkivaltaa, josta sivistyneissä länsimaissa ei pitäisi olla enää tietoakaan.
"Ei nyt ole enää silloisia auschwitzeja, mutta nykyinen huostasysteemi sisältää ihan riittävästi sellaista väkivaltaa, josta sivistyneissä länsimaissa ei pitäisi olla enää tietoakaan."
Niinpä, joten jospa keskityttäisiin nykypäivän ongelmiin eikä edes vertailtaisi niitä toisen maailmansodan aikaisiin miljoonasti kamalampiin ihmiskohtaloihin. Siksi juuri ap:n kirjoitusta kauhistuinkin. Suhteellisuudentaju on jo aika pielessä, että edes viitsii verrata näitä asioita keskenään.
mutta sinun kanssasi ei kannata asiasta tietysti kiistellä.
historiankirjoitusta vaan kuvata vertauskuvalla omaa masentumistaan huostapakotuksien alaisena.
Vertauskuvana ihan osuva.